sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Pala todellisuutta

Silloin kun minä en läikyttele vauvan päälle kahvia, saa kakkonen maistaa annoksen todellisuutta siskonsa toimesta. Jotta tilanne pysyisi mielenkiintoisena, keksii kääpiö jatkuvasti uusia keinoja satuttaa sisartaan. Ensin hakattiin nyrkeillä, sitten potkittiin. On kokeiltu vauvan päällä istumista ja silmien kaivamista ulos päästä. Tuoreena uutuutena repertuaariin on tullut myös pureminen. Kun vauvan reiteen jääneet hampaanjäljet olivat parantuneet, yritti kääpiö haukata palan siskonsa poskesta. Myöhemmin päivällä toinen poski sai saman käsittelyn.


Love bite tai hate bite, miten sen nyt ottaa.

Kun kääpiö oli nelikuinen, olin jo muistaakseni tiputtanut vauvan kertaalleen lattialle. Tai no, minun mielestäni vauva oikeastaan kierähti itse sängystä lattialle. En minä varsinaisesti häntä pudottanut. Ehdin jo tuuletella, että olen näissä putoamisasioissa ollut valppaampana. Ja sitten se kävi. Ihan samalla tavalla kuin viimeksikin. Kakkonen kierähti sängyltä alas ja tömähti lattialle.

Onneksi kakkosen elämä täällä meidän perheessä ei ole pelkästään yhtä piinaa. Tuolla se nyt pötköttää kääpiön kainalossa ja naureskelee, kun sisko laulaa Jänis istui maassa. Onneksi välillä näinkin.

2 kommenttia:

  1. Minäkin koin 3 vuoden iässä suurta mustasukkaisuutta ja vihamielisyyttä pikkusiskoani kohtaan - tuo ruma pikku nyytti oli riistänyt asemani perheen ainokaisena, ja vaikka se oli niin älyttömän ruma ja tyhmä, kaikki ihastelivat sitä koko ajan - mikä ilmeni hyvinkin väkivaltaisena käytöksenä. Lohdutuksen sanana voin kertoa, että ei kestänyt kuin noin viisitoista vuotta, kun jo aloimme sietää toisiamme. Nyt kahdenkymmenen viiden vuoden jälkeen olemme peräti hyvät ystävykset. (Pari vuotta siskoni syntymän jälkeen sain myös pikkuveljen. Hänen kanssaan olimme kuin paita ja peppu heti alusta alkaen ja olemme edelleen.)
    -Venla

    VastaaPoista
  2. Ai siinä menee vaan 15 vuotta? Sehän on jo ihan pian! :D

    Muistelin juuri, että minä olen kolmen sisaruksen nuorimpana osannut myös pitää puoliani. Taisin jossakin turhautumisen puuskassa puraista parivuotiaana isosiskoa takapuolesta ja jätin sinne pitkäksi aikaa omat hampaanjälkeni. Kyllä me nuoremmatkin siis osataan!

    VastaaPoista