tag:blogger.com,1999:blog-3666928719323737253.post85650669605715406..comments2023-08-13T02:55:09.291+03:00Comments on Pihalla kotona: Pala todellisuuttaLiisahttp://www.blogger.com/profile/08269106500987705069noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-3666928719323737253.post-55562199397712452662011-06-28T12:22:11.049+03:002011-06-28T12:22:11.049+03:00Ai siinä menee vaan 15 vuotta? Sehän on jo ihan pi...Ai siinä menee vaan 15 vuotta? Sehän on jo ihan pian! :D<br /><br />Muistelin juuri, että minä olen kolmen sisaruksen nuorimpana osannut myös pitää puoliani. Taisin jossakin turhautumisen puuskassa puraista parivuotiaana isosiskoa takapuolesta ja jätin sinne pitkäksi aikaa omat hampaanjälkeni. Kyllä me nuoremmatkin siis osataan!Liisahttps://www.blogger.com/profile/08269106500987705069noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3666928719323737253.post-3673209721412683062011-06-28T11:46:58.485+03:002011-06-28T11:46:58.485+03:00Minäkin koin 3 vuoden iässä suurta mustasukkaisuut...Minäkin koin 3 vuoden iässä suurta mustasukkaisuutta ja vihamielisyyttä pikkusiskoani kohtaan - tuo ruma pikku nyytti oli riistänyt asemani perheen ainokaisena, ja vaikka se oli niin älyttömän ruma ja tyhmä, kaikki ihastelivat sitä koko ajan - mikä ilmeni hyvinkin väkivaltaisena käytöksenä. Lohdutuksen sanana voin kertoa, että ei kestänyt kuin noin viisitoista vuotta, kun jo aloimme sietää toisiamme. Nyt kahdenkymmenen viiden vuoden jälkeen olemme peräti hyvät ystävykset. (Pari vuotta siskoni syntymän jälkeen sain myös pikkuveljen. Hänen kanssaan olimme kuin paita ja peppu heti alusta alkaen ja olemme edelleen.)<br />-VenlaAnonymousnoreply@blogger.com