maanantai 27. kesäkuuta 2011

Marttyyrin viitta

Juhannus tuli ja meni ja sitten palattiin takaisin kotiin. Flunssa tuli viiveellä miehellekin ja nyt ollaan kaikki kipeitä. Sunnuntaina vauva kitisi taukoamatta ja kääpiö ulvoi milloin mistäkin syystä:
- Ksylitolipastillit olivat päärynää. (Olisi täytynyt olla vadelmaa.)
- Kääpiö halusi lähteä kasvimaalle. (Meillä ei ole kasvimaata.)
- Vihreä olkenlistu oli hukassa (Ei miehen kanssa saatu puheesta selvää.)

Kaipasin takaisin sinne Kolmannen linjan yksiööni. Sinne, missä minulla ei ollut vielä lapsia, enkä ollut tavannut juhlissa sitä tummaa miestä. Maailma on nimittäin mielestäni epäreilu. Hyvin pikkumaisella ja naurettavalla tavalla -mutta kuitenkin.


Mieskin sai flunssan. Totesi, ettei ole työkunnossa ja jäi töistä kotiin. Töistä voi jäädä sairauslomalle. Näissä meitsin hommissa pitää olla toinen jalka haudassa, että voi sanoutua irti lastenhoidon velvollisuuksista. Ja se on mielestäni epäreilua. Minusta miehen pitäisi hoitaa lapset nyt kipeänä ollessaan. Teinhän minäkin niin. Hoidin ja kärvistelin. Ja nyt sitten kun minä alan toipua, sitten se vasta sairastuu. Mitä enemmän asiaa yritän perustella, sitä naurettavammalta tämä tuntuu. Mutta tuntuu kuitenkin myös epäreilulta.

Päällä ei ole mitään erityistä. Paitsi tietenkin tuo viitta. Se on marttyyrin viitta. Päätin korostaa sitä, jotta kaikki huomaisivat.

2 kommenttia:

  1. mahtava viitta! Itse olen ihan samaa mieltä. Olin nyt kipeänä, ja mies oli samaan aikaan lomalla. Silti minun oli hoidettava vauvaa niin kuin normaalistikin teen, eli syötöt yms. Mies hoito kyllä koiran lenkityksen puolestani.

    Olen välillä jopa vähän harmissani, ettei meillä mies sairastu ikinä, siis ikinä. Silloin hän ei voi oikeasti edes tietää, millaista on hoitaa kipeänä vauvaa, tai yrittää lenkittää sitä koiraakin jotenkin.

    Pitäisikin ommella itselle tuollainen marttyyrin viitta. Että se olisikin hienoa, kun voisi aina pukea sen päälle ja olla vaan marttyyri.

    VastaaPoista
  2. Vauvan kanssa tätä äitiyttä ei oikein pääse pakoon edes kipeänä, varsinkin jos imettää. Onneksi vastuun tasaaminen ja luovuttaminen helpottuu lapsen kasvaessa.

    Marttyyriviitta täytyy ommella jostain todella painavasta kankaasta, että varmasti menee hartiat kumaraan. Höllensin tänään vähän oman viittani nyörejä, kun mies vei esikoisen puistoon ja minä jäin vauvan kanssa kotiin.

    VastaaPoista