sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Nakin lumo

Perjantaina olin varsin hyväntuulinen jo ennen ensimmäistä kahvikuppiani. Ilmeisesti yöunet, jotka nukutaan kahta tuntia pitemmissä pätkissä tekevät ihmiselle hyvää. Laitoin Sexx Lawsin soimaan aamupuuropöydässä ja päätin ottaa päivän rennosti. Ilmoitin riehaannuspäissäni kääpiölle, että tänään paistetaan välipalaksi lettuja.

Aamuisen oman aikani (hammaslääkärikäyntini) jälkeen poikkesin ruokakauppaan ja päätin tapojeni vastaisesti ostaa kääpiölle paketin nakkeja puistogrillausta varten. Tuoteselostetta silmäillessäni oksetti vähän ainesosa sianlihaproteiinivalmiste kohdalla, mutta en antanut sen häiritä. Empiiristen havaintojeni perusteella lapset lakastavat makkalaa.

Kotiin päästyäni luovutin nakkipaketin tyttärelleni. Hän pääsi nakkilahjan myötä jonkinasteiseen hurmostilaan. Juoksi ympäri asuntoa huutaen "Hurraa, äiti on ostanut minulle nakkipaketin, hurraa!" Nakit pakattiin huolellisesti pillimaidon kanssa kääpiön käsilaukkuun. Vielä puistoonkin päästyään hän oli nakeista niin innoissaan, ettei malttanut leikkiä puistossa ollenkaan. Istui vain penkillä odottamassa tulevaa ateriaa ja rehenteli tuttavaäidille aikovansa syövänsä viisi nakkia. Sitten ahmi neljä nakkia hiljaisuuden vallitessa ja totesi, että nyt riittää.


Iltapäivällä tehtailin lettutaikinan, johon raastoin sitruunaa rakastavalle tyttärelleni mausteeksi sitruunan kuorta. Letut paistettuamme istuimme pöytään lettulautasten kera. "Onpas tosi hyvää." hän totesi. Nakersi hiljakseen letun reunaan pientä lovea muutaman minuutin ajan ja halusi sitten poistua pöydästä. Ilmoitti jälkikäteen, että letut olivat liian kovia.

Sen siitä saa, kun yrittää keräillä irtopisteitä lettukesteillä. Palautetaan heti maan pinnalle ja laitetaan häviämään nakkipaketille. Mikä on nakin taika ja missä vaiheessa se raukeaa? Onko kukaan koskaan tavannut lasta, joka ei pitäisi nakeista? Onko se sianlihaproteiinivalmiste se koukuttava raaka-aine vai mistä tässä on oikein kysymys?

12 kommenttia:

  1. Heips,
    Meillä asuu 4-vuotias luomuruualla kasvatettu, joka ei voi sietää nakkeja :) Hodarinkin pyytää ilman nakkia...eli sämpylä ja ketsuppia, joka sekään ei ole kovin suosiossa, niin että voisiko saada pelkän lämmitetyn sämpylän? ;)
    Letut ovat taas suurikin rakkaus :) pelkällä sokerilla tosin, hillot ( varsinkin kaupan, joita joskus kylässä saa) ovat ihan no no :)
    Kiva blogi sinulla! Kovin piristävä!

    Anna

    VastaaPoista
  2. Eiks se koukuttava aine ole just tää aromivahvenne? Mielestäni oon lukenut tutkimuksista, joissa on näin todettu. Samoin se vaikuttaa ihmisen kylläisyydentunteeseen.

    Meilläkin luomulapsi (tai ainakin tuoreista raaka-aineista tehtyä ruokaa syövä) ei kauheasti nakeista perusta. Kyllä niitä joskus keittelen viikonloppuna, mut ei hän montaa palaa niitä syö...

    VastaaPoista
  3. Anna: Selkeesti hyvin hienostunut maku teidän lapsella :D Myös ketsuppi on meillä kovassa huudossa. Sitä saa niin harvoin, että lapsi pyytää sitä joskus suoraan lusikkaan eikä makaroonilaatikon päälle. Tänään se kyllä suostui syömään niitä lettujakin kun sai hunajaa niiden päälle, eli ei se ihan outo sitten olekaan.
    Ja kiitos sinulle kommentistasi!

    Iiris: Näissä nakeissa ei ollut natriumglutamaattia, mutta olen myös lukenut, että jotakin taikoja se aine kyllä tekee. Mies ei suostu menemään enää kiinalaiseen syömään, kun ei halua lapsille sitä natriumglutamaattia antaa. Käyttävät sitä ilmeisesti tosi reilusti ruoissaan.

    Olen huomannut, että kun tytär näkee toisten lasten syövän eineksiä, se haluaisi niitä myös maistaa. Meillä syödään itse tehtyä ruokaa, mutta lapsi haluaisi kai olla samanlainen kuin muut.

    VastaaPoista
  4. Meidän lapsi rakastaa nakkeja, makkaroita, pinaattilettuja (sekä kaupan että itsetehtyjä), fetajuustoa ja lähes kaikkea, mikä sisältää aivan liian paljon suolaa.

    Aika ajoin (kun en jaksa riidellä) joudun valehtelemaan, että ketsuppi on loppu.

    1-vuotiaaksi asti saatiin esikoinen varjeltua suolalta, mutta sen jälkeen... Olen huomannut, että meillä varsinkin isovanhemmat tekevät aina nakki- tai makkararuokaa lapselle. Ehkä se jotenkin liittyy siihen, kun ne ovat aina niin onnessaan kun lapsi tykkää ruoasta?

    VastaaPoista
  5. Olen muutaman kerran ostanut kääpiölle pinaattilettupaketin, kun en ole ehtinyt tehdä ruokaa. Vetää niitä kaksin käsin ihan holtittomia määriä. Jotenkin ton suolan kanssa ote löystyy koko ajan enemmän.

    Toisen vauvan kanssa en ole ollut myöskään ihan niin tarkka suolasta. Olen vauvalle antanut perheen yhteisiä vähäsuolaisia ruokia. Eilen vauva veti grillpihviä ja valkosipuliperunoita soseena. Ja hyvin maistui.

    Mutta tästä tulikin nyt mieleen, että etelä- ja keski euroopassa matkaillessa olen huomannut, että ne vähät vauvojen valmisruoat, joita siellä kaupoissa myydään, on suolaisempia kuin täällä meillä. Että ei se nyt ihan kamalaa ole, jos sitä suolaa ruoassa on.

    Teidän isovanhemmat on sisäistänyt ilmauksen "varma nakki". :)

    VastaaPoista
  6. :D Mä sain taas päivän aamunaurut! Sun kääpiös on aivan ihana tapaus!

    Ja mitä tähän suola asiaan tulee, niin kovasti oon kans yrittäny välttää/rajottaa, mutta sit yks äiti tipautti mut pilveltä alas kun totes et se on ihan turhaa, koska kuitenkin lapsi kasvaa ja kontroillointi ruokaan häviää. Ei sitä enää parikymppinen kuuntele äidin varotuksia :) No sit yritin tähän vielä vastaan väittää, et jos kotona on tottunu syömään terveellisesti, niin ehkä se malli seuraa mukana. Hänen vastaus tähän oli et paskanmarjat. Mitäpä siihen sit enää lisäämään :)

    Mukavaa viikkoa sinne! T: ninnu

    VastaaPoista
  7. On tuo esikoinen kyllä yksi oudoimmista lapsista, joita olen tavannut. Sillä tavalla hyvällä tavalla outo. :)

    Onhan siihen suolan pihtaamiseen pieniltä lapsilta ihan fysiologiseen kehitykseen liittyviä syitäkin, mutta ajattelen myös, että Suomessa otetaan nämä ruokavaliosuositukset vähän liian tosissaan. Ei se suola nyt vaarallisin asia maailmassa ole ja lapsen kasvaessa ei sillä kai enää ole niin väliä.

    Sillä on mun mielestä väliä, ,millä ruoalla lapsi käy ensimmäiset 15-20 vuotta elämästään. Voihan se sitten aikuisena ryhtyä syömään pelkkää pika/valmisruokaa jos niin haluaa. En usko, että sokeriset murot ja välipalat ja ranskanperunat on lapselle sitä parasta polttoainetta. Ja kai sillä sokerilla voi olla ylivilkkaudenkin kanssa jotain tekemistä.

    Ja olen kyllä vakaasti sitä mieltä, että kotona opitut ruokailutottumukset siirtyy aikuisuuteen. Olen itse melko tiukan ruokakurin kokenut lapsi ja nyt aikuisena on tajunnut, että siitä voi olla ihan kiitollinen. Jos on lapsena tottunut siihen, että kaupasta ostetaan eineksiä ja ranskanleipää, sitä varmaan helposti jatkaa samaan malliin, niin hyvässä kuin pahassakin. Tietysti sitä aikuisena vähän höllää sitä omaa ruokakuria, mutta aikuisena tajuaa kohtuuden ja mitä liiallisuudesta seuraa. Että sellasta. :)

    VastaaPoista
  8. hauska;)

    hei, jos haluat ottaa haasteen vastaan, sinulle on sellainen blogissani;)

    http://kepulaisenaiti.blogspot.com/

    VastaaPoista
  9. Heippa,

    minä kolmekymppinen 3-vuotiaan poitsun ja 8-kuukautisen vauvan äiti sain ystävältäni linkkivinkin blogistasi. Olen aivan haltioissani, tuntuu kuin joku olisi pitänyt kirjaa omista ajatuksistani. Kiitos blogista, joka ei ole valko-beige ja ajatuksista, jotka on oikeita ja todenmakuisia. Sait fanin.

    ps. Nakkien taika on uskomaton, mutta meilläkin 3-4 nakin jälkeen tulee raja vastaan.

    pps.Ruualla ei varmaankaan saisi lahjoa tai palkita, mutta en ole vielä löytänyt toimivampaa tapaa saada lasta toimimaan reippaasti kuin lupaamalla keksi tai pulla tai mikä pahinta, suklaapala. Kyllä mä silti uskon, että esikoisesta tulee ihan kelpo ihminen ;)

    VastaaPoista
  10. Kepulaisen äiti: Kiitos haasteesta! Se oli hauska. :)

    Anonyymi: No heippa! Kiitos piristävistä sanoistasi. Melkolailla samassa veneessä tässä ollaan. Ja nakkikiintiökin on sama!

    Ja kyllä mä uskon, että siihen tarvitaan vähän järeämpiä toimia kuin pulla, että saisi lapsensa ihan piloille kasvatettua. Hyvä siitä tulee. :D

    VastaaPoista
  11. Ihanan symppis otsikko ja kirjoitus! Ma olin varsinainen nakkihaukka lapsena ja jain miettimaan, etta missahan vaiheessa niista nakeista sitten alkoi vapaaehtoisesti luopua. Milloin irrationaalinen nakkien lumo korvautui rationaalisella pidattaytymisella? Tai kai sita alkoi opiskeluajan lopulla tulla nakkikiintio tayteen, varsinkin brittilassa ollessani. Nykyaan putoaa enaa pari kpl lahinna uuden vuoden juhlissa. Ja kylla oma aiti ajoi nakkien ohi viimeistaan ekan oman lapsen syntyessa ;-)

    VastaaPoista
  12. Jossakin elämänvaiheessa nakit eivät olekaan enää juhlavia. :( Paitsi ehkä makkarasiili ja uudenvuoden nakki tai vappunakki. Se makkarasiili voisi tulla taas muotiin. Mutta kyllä se silti häviäisi omalle äiskälle.

    VastaaPoista