Tunnen kasvaneeni ihmisenä. Pystyn nykyään suhtautumaan vähän rennommin legoilla rakenteluun. Kääpiön kanssa legoilla rakennellessamme, pystyn jo useinmiten hillitsemään itseni ja annan lapsen liittää legopalikan haluamaansa paikkaan, vaikka se tuntuisikin itsestä väärältä paikalta. Se on minulle vaikeaa, mutta annan lapsen rakentaa.
Minusta legojen rakentaminen on ihan mukavaa puuhaa. Paitsi välillä kääpiö puuttuu minun rakennelmiini ihan liikaa, vaikka on yhdessä sovittu, että kumpikin saa rakentaa rauhassa. Ja niitä leveitä palikoita on aina liian vähän. Mutta legoilla voin leikkiä.
Lähes kaikenlainen muu leikkiminen on mielestäni tylsää. Minä en noin yleisesti ottaen pidä leikkimisestä. Joskus voin voin pelata muistipeliä tai rakentaa palikoista tornin, mutta kaikenlaiset kauppaleikit ja mielikuvitteelliset kahvikutsut pitkästyttävät minua. Minulle tulee yleensä jotakin kiireellistä aikuisten tekemistä kesken näiden leikkien. Tai sitten poistun vaivihkaa räpläämään tietokonetta. Päivästä toiseen sitä näkymättömän voileivän maistelua. Ei jaksa.
Minusta lapsen on hyvä osata leikkiä yksin. Se kehittää mielikuvitusta. Tämä on tietenkin minun keinoni perustella itselleni leikkimisen välttely. Viime aikoina välttelyä on vaikeuttanut kääpiö, joka toistelee ulvovalla äänellä "Minulla ei ole leikkikaveria, yhyy." Kakkonen on tällä hetkellä erikoistunut vain leikkien pilaamiseen. Kun kovasti odottaa vauvan kasvamista vähän isommaksi, kuluu aika todella hitaasti.
Sun pitää avustaa kääpiötä löytämään mielikuvituystävä ;) Mä innostuin kesällä puistossa hiekan sihtaamisesta. Täytyy kehittää talviulkoiluun uusi terapiamuoto.
VastaaPoistaMielikuvitusystävä! Kieroa ja nerokasta! Loistava idea.
VastaaPoistaSihtaaminen on kieltämättä rauhoittavaa. Tuntuu hyvältä, kun ne pikkukivet jäävät siihen sihtiin pyörimään. Itse olen keskittynyt sen täydellisen ämpärihiekkakakun tekoon. Se on yllättävän vaikeaa.
Mä ajattelen niin että mun pitää yrittää jaksaa niitä lapsen leikkejä. Koetan tietoisesti unohtaa olevani aikuinen ja eläytyä niin hyvin kuin osaan siihen lapsen juttuun. Aina ei jaksa mutta yritän kuitenkin.
VastaaPoistaItse olen kova siivoamaan hiekkiksellä. Putsailen ja lakaisen hiekkoja takaisin laatikkoon, järjestelen leluja ja keräilen niitä pitkin pihaa :)
Kyllä mäkin aina välillä jaksan. Se on vaan se, kun en jaksa sitä samaa ruoanlaittoleikkiä ihan joka päivä ja useaan kertaan. Tällä lapsella on nyt joku vaihe, että ne leikit on tosi pakottavia. Pitää juuri oikealla tavalla ottaa sitä mielikuvitusruokaa tai muuten tunnelma on pilalla. Onneksi tämäkin vaihe menee kuulemma ohi.
VastaaPoistaPuistossa keskityn penkillä luuhaamiseen ja jutusteluun. Teitä siivoajia olen kyllä myös tavannut. Yksi äiti toi aina viime talvena puistoon mukaan lumilapion, jolla se lapioi polkuja ympäri puistoa. Syksyllä se olisi halunnut haravoida.
Minä tykkään pojan kanssa leikkimisestä. Jos tämä vatsa ei olisi tiellä niin leikkisin paljon enemmän. Mut meillä aika vähän noita kahvinjuontileikkeä...silloin tällöin kuitenkin. Pallon potkiminen, autoilla ja junilla huristelu yms. on ihan viihdyttäviä. Mutta kyllä mäkin puistossa taidan kuulua siihen mammaryhmään, jotka enemmän kuitenkin istuskelee ja keskustelee keskenään:)
VastaaPoistaSopivassa määrin molempia on bueno imho.
Agh, tulee mieleen aika, jolloin kuopuksen (silloin ehkä vajaa 3v) kanssa piti koko ajan heilutella duploritareita taisteluissa. Ja mä jouduin aina olemaan pahikset ja ne tietenkin aina hävisi! Nykyisin se kuopus on vajaa 5v ja nyt sen pikkulegoukkeleille ilmaantuu aina jotain supervoimia niin että ne voittaa mun ukkelit. Ja mielikuvituskavereitakin on muutama, ja koko koulu. Mainitse vaan joku paikka niin kuuluu 'me oltiin eilen koulun kanssa siellä' tai 'mikael asuu siellä' tai jotain. Kuulostaa muuten aika oudolta tyypiltä koko poika kun näin kirjoitin, mutta on se ihan ok ja kivakin! :)
VastaaPoistaJaa siis vielä, oikeasti olen sitä mieltä että aikuisen ei ole ollenkaan pakko leikkiä jos ei se kivalta tunnu. Itsekin enimmäkseen istun samassa huoneessa lukemassa, kutomassa tms ja jakamassa leikin jatkumiselle pakollisia ihailuja. Leikkikaverit kotona on poppis :)
VastaaPoistaSama anonyymi
Onneksi joku muukin tunnustaa ettei jaksa samoja leikkejä koko ajan. Meillä esikoisella on kanssa pakkomielle, että leikin pitää mennä jonkun tietyn käsikirjoituksen perusteella jonka juonenkäänteet vain hän tietää. Jos käsikirjoitusta ei noudateta alkaa huuto tai leikki aloitetaan uudestaan. Alusta. Äidin stressikäyrää nostavat molemmat vaihtoehdot.
VastaaPoistaMielikuvitusystävät ovat kanssa kehissä, yleensä kun olen istumassa sohvalle kuuluu korvia vihlova huuto "ÄITIIII ÄLÄ istu Kallen päälle" WTF kuka on Kalle?
IiRis: Mä aina raskaana ollessa vetosin, että nyt ei voi tulla lattialle leikkimään kun on tää vatsa. Nykyään pitää keksiä joku muu tekosyy.
VastaaPoistaAnonyymi: Noi on mahtavia noi kaikkitietävät 5-vuotiaat. Sun pitää ruveta kilpailemaan niissä supervoimissa, että saat voitettua oman lapsesi.
Mä olen laskeskellut, että varmaan vuoden päästä tuosta vauvasta on jo jotain hyötyä. :D
MsH: Ne on kyllä ihan sietämättömiä ne leikit, kun mitä tahansa yrittää tehdä, niin toinen raivoaa vieressä että väärin leikitty. Melko kireissä tunnelmissa mennään kyllä meilläkin.
Näistä mielikuvitusystävistä alkaa paljastua siis myös huonoja puolia. Mä en varmaankaan jaksaisi nousta ylös, jos istuisin vahingossa Kallen päälle.
Sympatiaempatiat täältä. Ihan sama mulla. Leikkiminen ei nappaa, paitsi legot pakkotilanteessa. Etenkin nuo isompien lasten pikkulegot on jopa aika koukuttavia. ;)
VastaaPoistaKauhistuneena tajusin minäkin nyt kesäloman jälkeen, kun meidän isommat muksut katosivat kouluihin ja eskareihinsa, eikä toukastakaan ollut vielä kaveriksi, että tuo uhmalainen odottaa oikeesti mua kaveriks leikkeihinsä, aargs.
Onneksi voin kokemuksen syvällä rinta äänellä (viiden villiviikarin äitinä) sanoa, että kunhan nuo pikkutoukat kasvaa, ei ne sisarukset edes kaipaa äitiä sotkemaan leikkejään. Ne on liian kiireisiä tappelemaan keskenään kaikesta ja koko ajan. Ojasta allikkoon. heh. :)
Meillä ei ole vielä pikkulegoja. Niitä on kyllä ehdottomasti saatava. Mun rakennukset pääsisivät ihan uudelle tasolle.
VastaaPoistaTämä on tärkeää kuulla, että oikeasti koittaa päivä, kun minua ei enää kaivata mukaan leikkeihin. Saavat sitten keskenään opetella niitä paljon puhuttuja ryhmässä toimimisen taitoja painimalla keskenään.