Viime keväänä hain kääpiölle kerhopaikkaa -kaksi päivää viikossa, 2,5 tuntia kerrallaan. Motiivini paikan hakuun olivat lähinnä itsekkäät. Uhmaikäisen kanssa eläminen huonoilla yöunilla terästettynä on välillä täyttä piinaa. Kääpiö saa ikäkontakteja ihan riittämiin leikkipuistossa, joten siihenkään en voi vedota.
Paikkaa ei herunut ja olen hoitanut lapseni itse. Välillä on ollut ihan kamalaa ja välillä homma on luistanut mukavasti. Niin sen kai kuuluukin mennä. Minä olen mieleltäni ja ruumiiltani terve. Kahdesta lapsesta huolehtiminen ei ole minulta liikaa vaadittu.
Välillä olen tullut ajatelleeksi, että minullahan olisi oikeus hakea kääpiölle vaikka kokoaikaista päivähoitopaikkaa ja jäädä kotiin kahdestaan vauvan kanssa. Kaikilla lapsilla on subjektiivinen päivähoito-oikeus. Asiaa pohdittuani, olen tullut siihen tulokseen, että kaikilla ei minun mielestäni pitäisi olla tuota subjektiivista oikeutta. Ei täysin varauksetta. Ei tällaisessa minun tilanteessani.
Muistan lukeneeni, että yhden lapsen päivähoito maksaa vuodessa yhteiskunnalle 11000€. Kaikkia kuluja ei päivähoitomaksulla kateta. Jos laittaisin esikoisen päiväkotiin, pääsisin varmasti paljon helpommalla. En kuitenkaan ole varma, onko yhteiskunnan ja verorahojen tehtävä keventää minun arkeani -auttaa minua ulkoistamaan 20-40 tunniksi viikossa työ, jonka voisin tehdä itsekin.
Viikko sitten selvisi, että kääpiö pääsee aloittamaan kerhon tammikuussa. Olin iloinen meidän kaikkien puolesta. Kääpiön kerhoillessa minulle jää aikaa keskittyä kakkosen kanssa puuhailuun. Kääpiö palvoo leikkipuiston ohjaajia ja on varmasti innoissaan kerhoeväistä ja ohjatuista leikkituokioista. Ei ehkä välttämätöntä, mutta ihan mukavaa.
Tässä kysymyksessä on monta puolta. Minusta olisi äärettömän mielenkiintoista kuulla teidän mielipiteitänne asiasta. Onko vauvan kanssa kotona olevan vanhemman hoidettava myös vanhemmat lapsensa itse? Täytyykö kaikilla olla oikeus saada päiväkotipaikka? Minkälaisista syistä olette pitäneet lasta päiväkodissa ollessanne itse kotona nuoremman lapsen kanssa? Sana on vapaa.
Meillä kaksi isompaa (3 ja 5 vuotiaat) on kerhossa kolmena päivänä viikossa, yhteensä 12 tuntia/vk kun itse olen kotona vauvan kanssa. Itse podin pitkään huonoa omaatuntoa koska en pidä heitä täyspäiväisesti kotona, mutta myönnän että on ihanaa olla vaan rauhassa koska vauva on tällä hetkellä helppo.
VastaaPoistaPäiväkotiin en olisi heitä laittanut jos eivät kerhoon olisi päässeet koska koen että he olisivat vieneet jonkun sellaisen lapsen paikan joka oikeasti sitä tarvitsee.
Meillä kyllä esikoisen kohdalla oli melkein pakko saada se pois kotoa koska muuten olisi ollut todennäköistä että hänellä olisi viivästynyt eskariin ja kouluun meno koska hän pelkää muita aikuisia ja pelkää olla erossa minusta.
Onneksi kerho on lähtenyt hyvin sujumaan ja molemmat viihtyy siellä.
Itsekäs olen keskimmäisen takia koska hän on oikeasti välillä itse piru. Pakko saada välillä hermolomaa hänestä. Onneksi hänkin viihtyy kerhossa hyvin...vielä.
Meillä on isommat myös kerhoilleet. Tärkeätä mun mielestä oppia vähän ryhmässä toimimista jo ennen eskaria. Eskarissa suuri osa on kuitenkin ollut päiväkodissa useita vuosia ja osaavat talon tavat. Josntulee ihan suoraan kotoa niin voi olla vähän sopeutumista. Eikä nyt tietty ole kurjaa saada muutama tunti viikossa vähän rauhaisampaa aikaa :) vaikka vieminen ja hakeminen onkin välillä työlästä.
VastaaPoistaKyllä mä hyväksyn sen että vie isompia päiväkotiin, mutta ihan pienten (ehkä alle 2- tai 3-v) kohdalla näkisin että ei yleensä ole lapsen parhaaksi, vaan äidin, mikä sekin on tietenkin tärkeää jos ei muuten jaksa. Mutta ärsyttävää kun jonkun 1-vuotiaan kohdalla puhutaan virikehoidosta! Kyllä lapset oikeasti saa virikkeitä tarpeeksi kotona, kerhoissa, puistoillessa. Varsinkin Helsingissä me ollaan hyvässä asemassa kun leikkipuistot on näitä mahtavia toimintapaikkoja. Ja lähdenpä tästä pitämään leikkipuistoon perhekahvilaa :). Suosittelen sitäkin kotiäideillle, kiva on siellä jutskailla ja lapset saavat leikkiä keskenään.
Mä olen myös ehdottomasti sitä mieltä, että kerhot on tarpeellisia paikkoja vanhemmille sisaruksille. Ja tietenkin osaltaan myös vanhempien kannalta. Ei mun mielestä kerhoon laittamisesta kannata huonoa omatuntoa ottaa, koska eikö ne ole juurikin suunniteltu lapsille, joiden vanhemmat on vielä kotona? Kerhossa voi harjoitella sitä ryhmässä oloa ja vanhemmista erossa oloa ennen päiväkotiin menoa. Mun mielestä muutama tunti päivässä, muutaman kerran viikossa riittää siihen. Uskaltaisin myös sanoa, että kerhot ovat myös taloudellisesti halvempia vaihtoehtoja, vaikka ei tästä mitään faktatietoa minulla ole. Lapsilla on omat eväät ja päivät ovat lyhyitä.
VastaaPoistaHelsingissä ja varmaan muissakin isoissa kaupungeissa asumisessa on kyllä etua, kun on erilaisia palveluita erilaisiin tilanteisiin. Virikkeitä on tarjolla paljon. Luulen, että kerhotarjontaa lisäämällä myös päivähoidon toivottoman huono tilanne voisi helpottaa.
Samassa jamassa täälläkin suunnalla..
VastaaPoistaTilanne pian 3v vs. 1,5v.
Meillä täällä böndellä on nämä hemmetin välimatkat ja onneton "avoin" puistoelämätarjonta. Vielä kun lisään oman 50%työaikani, kaukana asuvat isovanhemmat ja päivisin väijyvän autottomuuden annoin itselleni synninpäästön ja hain alkusyksystä esikoiselle sitä päivähoitopaikkaa (muutama tunti viikossa ja tämä pahis päiväkoti olis tuossa 300m päässä)- paikkaa EI edelleenkään ole irronnut! Joten nyt ollaan menty pelkän muskarin voimalla. Eli yhtenä aamuna viikossa. 45min on jo taivas kun saa käydä asioilla yhden piiperoisen kanssa ;)
Kevääksi on kuitenkin toiveissa joko se ph-paikka muutaman tunnin verran viikossa tai sitten kerhopaikka (mikä tarkoittaa 2km kuskausta mennen tullen, no toivotaan runsas lumista talvea.
Näinä hetkinä kun tuo nettipoliisi (neiti 1,5v) huutaa pää punasena kun äiti on koneella. Taidan rustata siihen hakemukseen sen paikka sisarrukselle kohdan XX
Asukaspuistotoiminta on kyllä nerokkainta mitä kotonahoidettaville lapsille voi tarjota. Sillä kyllä se niin vaan on että kyllä se 2-3-vuotiaskin (jota ei kerhoihin vielä huolita) tarvitsee muutakin ohjelmatoimistoa kuin se vauvalle tissejä roikottava äiti. Perhekahvilat on myös hieno juttu ja onneksi niihin löytyy aktiiveja, mutta nekin pitää olla mielestäni kohtuullisen kävelymatkan päässä, jotta siitä voi viikkorutiinin ;)
Nyt päätän tämän sekavan selostuksen täältä kahden uhmaikäisen sotarintamalta*
Mun ratkaisu oli sikäli helppo, että tein äitiyslomallakin opintoja ja olen jatkanut niitä tässä kaiken ohella. Vuoden ikäisenä lapsi meni ensin puolipäivähoitoon, myöhemmin hoitopäivää pidennettiin. Lapsi on siis ollut tarhassa kakkosen syntyessä jo yli vuoden, haluaa itse mennä sinne vaikka viikonloppunakin ja tarharyhmä muodostaa lapselle oman yhteisön ja päivärutiinin. Ei tuntuisi hyvältä idealta ottaa lasta nyt sieltä poiskaan olemaan kotona vauvan kanssa. Hoitoaikaa lyhennetään kyllä nelipäiväiseksi. Ja mun on tarkoitus saattaa loput opinnot päätökseen ehkä jo keväällä, joten hoitopaikka on senkin takia tärkeä.
VastaaPoistaVähemmän korrekti syy on se, että mulle on ollut tärkeää olla myös omaa tekemistä, opintoja ja töitä. En halua olla yksin täysipäiväisesti kotona lapsen kanssa. Lapsen isä olisi jäänyt kotiin, jos olisi silloin pystynyt. Nyt kakkosen kohdalla voi olla, että jääkin, ja se on sitten hänen ratkaisunsa, miten haluaa kahden lapsen hoidon järjestää.
Meillä ikäeroa se lähes 3v lasten välillä ja esikoinen ehti olla päiväkodissa puolitoista vuotta ennen kakkosen syntymää. Saatiin aikoinaan se paikka hirveän taistelu jälkeen vaikka olin menossa töihin. Mietin otanko pois vai jatkaako siellä, päädyin että jatkaa mutta lähes minimäärällä, jotta ei menetetä paikkaa. Olisin luultavasti ottanut kotiin JOS olisivat voineet taata, että molemmat saavat paikan kun menen taas töihin. Lisäksi esikoinen viihtyy todella hyvin tuttujen hoitajien ja pienen ryhmänsä kanssa. On kanssa ihan intona menossa sinne. Toki on myös intona jäämässä kotiin. Meille tämä sopii viikossa hän on kuitenkin enemmän kotona kuin päiväkodissa eli saa "nauttia" molemmista. Jos esikoinen olisi ollut aikoinaan "helppo vauva" kynnys ottaa hänet kokonaan pois hoidosta olisi matalampi. Mutta kun tietää millaista elämä haastavan vauvan kanssa on; jatkuva valvominen, lähes kerran viikossa lääkäreillä ramppaaminen eri syiden takia jne.niin pelkäsin että mitä jos se on sitä myös kakkosen kohdalla. Meillä kun ei sitä vauvantuoksuista vaaleanpunaista arkea paljoa vietetty. Joten ajattelin, että oman jaksamisen, lasten jaksamisien kannalta meille sopii 50/60 ratkaisu tässä. Ja selvennykseksi vielä en todellakaan odota, että vietämme mitään vaaleanpunaista vauva-aikaa nyt, toivon vaan että oma väsymys pysyisi tällä kertaa normirajoissa. Kaikilla meillä.
VastaaPoistaMeillä on kymppipäiväläisiä isommat, kahden viikon päästä 4v ja 5v.
VastaaPoistaIsomman pk-paikkaa tai sen jatkamista, puolsi toimintaterapeutti jonne jouduttiin 4v neuvolasta, kun pohdittiin siellä että otetaanko poika pois päiväkodista kun vauva syntyy. Pienempi on siellä koska isompikin, olisi hankalaa kun kerhopäivät on ma ja pe, niin päiväkotipäivät ei ole koskaan samat, koska osa-aikaisten päiväkotiryhmä+kerho toimii samoissa tiloissa, mutta eripäivinä. Puistoelämästä täällä maalla, on yksi puisto jota ei edes aurata talvella =)
Tää on ollut meille ihan toimiva ratkaisu, pienempi alkuvuodesta ollut päiväkotilainen vuoden.
Näin päiväkodissa työskentelevän näkökulmasta olisin ehdottomasti sitä mieltä että oikeutta olisi rajoitettava!! Joka paikkakunnalla on toki eri systeemit ja helppoa, kaikille sopivaa linjaa on hankala vetää. Tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka romaanin, mutta jos nyt yritän lyhyesti esittää oman kantani ;)
VastaaPoistaOn virike lapsia jotka OIKEASTI tarvitsevat sen paikan, vaikka vanhempi olisi kotona. Sitten on niitä "ei-tarvitsevia" joita tuodaan hoitoon ja vanhempi on kotona. Luulempa että lähes kaikkialla on sama ongelma päivähoidon suhteen: paikat pursuaa lapsia ja hoitajia on liian vähän ja sijaisia ei saada.(kertokaa ihmeessä jos näin ei jossain ole). Nämä "ei-tarvitsevat" virikelapset kuormittavat todella paljon hoitopaikkoja. Ensin luvataan paikka, koska sattuu olemaan tyhjä paikka juuri sillä hetkellä ja kaikilla on subjektiivinen oikeus (mur). Seuraavalla viikolla tulee kolmilapsinen perhe, jossa vanhemmat ovat menossa töihin ja heille pitää saada paikka. No niin taas mentiin ylipaikoille. Työntekijä sairastuu ja kas, muille työntekijöille rapsahtaa tunteja päiviin lisää, koska sijaisia ei saada. Voin kertoa, että sillä hetkellä on vaikea hymyillä vanhemmille, jotka tuovat "ei-tarvitsevan" lapsen hoitoon ja iloisina juttelevat mitä kaikkea ihanaa he nyt vauvan kanssa tekevät, kun vanhempi lapsi tulee hoitoon ja kas, isäkin sattuu olemaan lomalla!! Siinä vaiheessa miettii sitä omaa 9 tunnin päivää, jonka saa töissä viettää, ettei ole liikaa lapsia yhdellä hoitajalla ja että nämä vanhemmat saavat viettää sitä ihanaa aikaa.. Ja kyllä näin tapahtuu ihan liian usein!!
Kerhopaikka on huomattavasti parempi ratkaisu, eikä siitä mielestä tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa. Täälä meillä ainaki ne lapset, jotka ovat kotona, saavat paikan kahdeksi kerraksi viikossa, jos niin haluavat. Heille se on tarkoitettu virikkeeksi!!
Ja sitte vielä, kuka sanoi, että lastenhoito on helppoa? Ja miten ihmeessä ennen on hoidettu lapset kotona? Tiedän kyllä itsekin, mitä väsyneenä hoitaminen on, mutta se aika on kuitenkin niin lyhyt..
Kaikki toki tyylillään, mutta väsyy ne hoitajatkin jatkuvalla alimiehityksellä,(alipalkalla) ja pitkillä päivillä, harvoin kiitoksen sanaa kuullaan, enemmänkin moititaan kun ei taaskaan oo vaatteita kääritty nätisti (millä ajalla) tai piirileikkejä leikitty (millä miehityksellä) ja pihallakin vaan seisoskellaan ja juorutaan (näinhän se on!..jep..)
Siinäpä se, erittäin lyhennettynä... T:Ninnu
RouvaTrikoo:Olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että päivähoidon pitäisi pystyä vastaamaan myös osa-aikaisesti työskentelevien tarpeisiin. On yhä useammalle arkipäivää, että lasten isovanhemmat eivät ole saatavilla hoitoavuksi ja kaikesta on vaan selvittävä tosi yksin. Valitettavasti.
VastaaPoistaZ: Kyllä varmasti opiskelukin on peruste päiväkotipaikan hakemiseen. Ja on mukavaa, että lapsi menee mielellään hoitoon.
MrH: Olen kuullut monelta, että syy pitää lapsi päiväkodissa vauvan tulon jälkeen on juuri tuo, että ei halua menettää jo saatua paikkaa. Ikävää, että tuo paikan saanti on tuollaista taistelua. Ja se on varmaankin juuri se hankaluus määrittää, että kuinka rankkaa täytyisi kotona olla, että olisi "oikeutettu" paikkaa hakemaan ja sen saamaan.
Zallaah: Useamman lapsen kanssa varmaankin nuo logistiset ongelmatkin ovat vaikuttava tekijä. Pienemmillä paikkakunnilla on varmasti vähän eri todellisuus kuin Helsingissä.
Ninnu: Mielenkiintoista saada ammattilaisen näkökulma asiaan!
Uskon, että varmasti on sellaisia lapsia, jotka kotona olevasta vanhemmasta huolimatta ovat paikkansa ansainneet. Minua mietityttää juurikin se, että kun päiväkotien resurssit on selkeästi venytetty äärimmilleen ja työntekijät ovat todella kovilla, on jostakin varmaankin ennen pitkää tingittävä. Olisi tietenkin ideaalia, että jokainen lapsi saisi halutessaan pitää päiväkotipaikkansa kaikissa tilanteissa, mutta en usko että siihen on kovin pitkään varaa. Tiedän lastentarhanopettajia, jotka ovat vaihtaneet alaa, koska ovat kyllästyneet ylisuuriin ryhmiin ja jakuvaan venymiseen työoloissa.
Päivähoidossa on varmasti selkeää ylikäyttöä. Ainakin omassa tuttavapiirissä ihan hyvin voivat äidit vievät lapsensa tarhaan ihan mukavuussyistä. Jokainen voi minun puolestani palkata omilla rahoillaan lapsilleen hoitajan vaikka joka päiväksi, mutta en ymmärrä, miksi verorahoilla näitä mukavuuspalveluita pitäisi tarjota. Mutta vaikeus varmaankin on juuri siinä, että millä metodilla ne oikeasti paikan tarvitsevat lapset seulottaisiin.
Musta olennaista on lasten ikäero. Jos on vauva ja selkeästi vanhempi lapsi, eli esim. 4v tai yli, niin silloin päiväkoti voi olla ihan perusteltua just sosiaalisten kontaktien jne. takia. Mutta mun on hyvin vaikea ymmärtää niitä, joilla on pieni taapero, joka pannaan päiväkotiin vauvan tieltä. Siis ymmärrän kyllä että kaksi pientä kotona on rankkaa, mutta nykymaailmassa se on pitkälti oma valinta, jos lapset on pienellä ikäerolla. Siksi on tosi karua jos se vanhempi joutuu liian pienenä tarhaan, vain siksi, että äiti ei ole ymmärtänyt oman jaksamisensa rajoja ajoissa. Joo, tämä on provosoiva kommentti. Laitan sen nyt silti.
VastaaPoistaMä oon sun kanssas Liisa ihan samaa mieltä. Meillä esikoinen (nyt siis 2v 3 kk) on puistossa, perhekahvilassa tms. hoitajan kanssa kolmena aamupäivänä viikossa yhdessä naapurin samanikäisen tytön kanssa, ja siitäkin poden välillä kamalaa syyllisyyttä. Tosin nyt, kun hoitaja on ollut kaksi viikkoa sairaslomalla, huomaan, että aika moni asia meinaa jäädä tekemättä. Mutta pärjäisin kyllä epäilemättä näinkin.
VastaaPoistaMinulle tämä oma hoitaja on luksusta, johon sijoittaminen tuntuu kuitenkin sen arvoiselta. Eikä se edes ole mitenkään erityisen kallista: Helsingin alle kolmevuotiaille maksama yksityisen hoidon tuki on niin hyvä (650,-/kk/lapsi) että meille jää maksettavaksi vain työnantajakulut (n. 180 e/perhe/kk).
Ja siis verorahoillahan tääkin systeemi toki isoksi osaksi rahoitetaan, mut ainakin päiväkotipaikat jää niille, jotka niitä kipeämmin tarvitsee..
VastaaPoistaNuumi: Ikäero on varmasti yksi tärkeimmistä tekijöistä monelle. Mitä vanhempi lapsi, sitä "enemmän" se tarvitsee tekemistä. Tuosta olen myös samaa mieltä, että kyllähän sen ikäeron aika moni suunnittelee etukäteen. Välillä tuntuu, että suomalaisilla on vähän liian suuri luotto siihen, että palveluita pitää saada ihan joka tilanteessa, kun siltä tuntuu. Mä en myöskään ymmärrä sitä, että 2-vuotias viedään koko päiväksi päiväkotiin ja sitten vauvan kanssa ollaan kotona, jos perheessä on kaikki hyvin. Kyllä silloin muutama tunti päivässä voisi riittää.
VastaaPoistaHups: Mun mielestä tuollainen muutama tunti muutaman kerran viikossa ratkaisu on ihan järkevää. Sitä en ymmärrä, että lapsi viettää pitkiä päiviä päiväkodissa, kun vanhempi on samaan aikaan kotona. Se on väärin mun mielestä monella tasolla.
Mä luulen, että noi tuet on mitoitettu sillä tavalla, että se yksityisen tuen maksaminen on paljon kannattavampaa stadille kuin lapsen ottaminen sisään päiväkotiin. En osaa sanoa, miten se vertautuu sitten vaikka johonkin kerhopaikan kustannuksiin. Mutta tuo tukijärjestelmä on mun mielestä hyvä. Päiväkotipaikat jäävät sitten niille, joiden on ihan oikeasti pakko laittaa lapsi hoitoon ja ihmisillä on vapaus räätälöidä hoito itse.
Joo, samaa mieltä edelleen tuosta rajoittamattomasta päivähoito-oikeudesta.
VastaaPoistaYksityinen hoitaja on epäilemättä halvempi kuin päiväkotipaikka, ja kai sillekin voi jotain arvoa laskea, että me työllistämme yhden ihmisen, joka maksaa palkastaan veroa ja on poissa kortistosta. Tämä nimenomainen ihminen nimittäin lopetti kaupungin ryhmäperhepäivähoitajana, koska työ oli lähinnä selviytymistä. On aika hurjaa, että yksi ihminen oli päivittäin muutaman tunnin ajan vastuussa kahdeksasta lapsesta, joista osa oli erityistarpeisia ja nuorin yhdeksän kk. Mut se tietysti on aivan toinen tarina!
Anyways, munkin mielestä on tosi hienoa, että tällaiset ratkaisut on mahdollisia. Ylipäätään mulle on ollut yllätys, miten hyvin yhteiskunta tukee lapsiperheitä Suomessa. Kohtuullisesti tienaavana lapsettomana kun totuin olemaan lähinnä maksajapuolella. :)
Kerran juttelin puistossa yhden isän kanssa, joka oli laskenut, että jos saa 3 alle 3v lasta kimppaan, tulee hoitajan palkkaaminen kunnan päivähoitomaksuja halvemmaksi. Itselle juuri tuo oman hoitajan palkkaaminen kimpassa jonkun toisen perheen kanssa tuntuisi parhaimmalta vaihtoehdolta tulevaisuudessa, kun tarvitaan pitempiaikaista hoitoa molemmille lapsille. Päiväkotien ryhmäkoot ovat niin valtavia ja henkilökunta usein alimiehityksellä.
VastaaPoistaOlen muuten huomannut, että päiväkotien henkilökunta usein tuo esiin, että alimiehityksellä ei pystytä tekemään töitä kunnolla ja päivät on vaan selviytymistä liian suurien ryhmien ja resurssipulan vuoksi. Sitten kuitenkin aina vanhemmat kertoo, että lapset menee tosi mielellään päiväkotiin ja siellä on mukavaa. Mistä ilmiöstä siinä on kysymys? En osaa itse siihen vastata, koska omat kokemukset päivähoidosta on 80-luvun alkupuolelta. Mutta se on mun mielestä mielenkiintoista.
Niin ja lapsettomat ihmiset pääsevät nauttimaan tästä nettosaajan roolista vasta sitten vanhuksina. Kyllä on mukavaa, kun on lapsia!
Subjektiivinen päivähoito-oikeus on siitä hyvä, että jokaisen perheen tilanne vaihtelee ja paras taho päättämään päivähoidon tarpeesta on perhe itse. Jokaisessa systeemissä on porsaanreikiä - tässä systeemissä voi tulla "tarpeetonta" päivähoidon käyttöä, mutta toinen vaihtoehto on se, että todella tarvitsevatkaan eivät paikkoja saa. (Tosin subjektiivisesta oikeudesta huolimatta jälkimmäinen tilannekin on valitettavan yleinen, kuten yllä olevasta "taistelukertomuksesta" huomaa. Ainakin täällä Helsingissä "tarpeettomia" paikkoja suitsii se, että niitä tarjotaan ihan mistä sattuu, vaikka toiselta puolelta kaupunkia - tämä ei tietenkään ole tavoite, mutta usein näin käy, koska kaikilla alueilla paikkoja ei vaan ole riittävästi. Kukaan tuskin huvikseen lähtee roudaamaan lastaan päiväkotiin, jos matkaan menee tunti yhteen suuntaan.)
VastaaPoistaPäiväkodeissa on ilmeisesti isoja eroja. Päällimmäisenä uutisoinnissa ja mielipidekirjoituksissa ovat, kuten aina, negatiivisimamt esimerkit. Varmaan jossain on liian isoja ryhmiä ja liian vähän henkilökuntaa. Meidän lapset (10, 5 ja 1,5) ovat kaikki olleet n. 1-vuotiaasta asti eri päiväkodeissa, koska molemmat vanhemmat ovat menneet töihin. Meillä on kunnallisesta päivähoidosta päiväkodissa silti pelkästään hyviä kokemuksia. Ikävin yksittäinen juttu oli se, että pojan paras kaveri siirrettiin isojen ryhmään puolta vuotta meidän poikaa aikaisemmin. Tästäkin kamalasta tragediasta selvittiin.
Minä olen vienyt lapseni hoitoon, koska ei ole ollut muita vaihtoehtoja. Jos kumpikaan vanhempi ei kuulu erityisen kovapalkkaisiin, kummankin on pakko tehdä töitä, koska asuminen ja eläminen on kallista. Jos olisi ollut vaihtoehto, olisin saattanutkin jäädä kotiin - mutta en mistään periaatteellisista syistä. Kotiin jääminen olisi ollut mulle se "itsekäs" luksusvaihtoehto, koska olen aina pitänyt lasten kanssa haahuilusta. Lapset ovat vaan sen verran sosiaalisia ja seuranjanoisia, että en tiedä, miten he olisivat tähän vaihtoehtoon reagoineet ... luultavasti eivät kovin hyvin.
Mä olen siitä vähän eri mieltä, että jokainen perhe olisi itse paras asiantuntija päättämään päivähoidon tarpeesta. Ihminen on tällaisissa kysymyksissä itsekäs, eikä perheiltä voi olettaa kokonaisvaltaista näkemystä siitä, minkälaiset perheet ne kuitenkin rajalliset paikat ansaitsevat.
VastaaPoistaJokaisessa järjestelmässä on porsaanreikiä, mutta ihan niin kattavaa subjektiivista oikeutta ei mun mielestä ihan kaikille täydy antaa. Mulle tämä kysymys on ehkä talouspainoitteinen, koska on se varmaankin todettu joka paikassa, että kunnat joutuvat tekemään säästöjä. Joistakin palveluista on karsittava, koska suuri osa kunnista vain velkaantuu ja velkaantuu. Suomalainen päivähoitojärjestelmä on globaalilla tasolla poikkeuksellinen ja ajatus on varmasti hyvä, mutta kallis. On tullut selväksi, että paikkoja ei todellakaan ole kaikille, mutta lähes täysipäiväisessä hoidossa on myös lapsia, joiden vanhemmista toinen on vauvan kanssa kotona. Jostakin täytyisi varmaankin säästää. Mun mielestä yksi säästökohde olisi perheet, joissa toinen vanhemmista on kotona alle 1-vuotiaan lapsen kanssa. Tällaisten perheiden kohdalla voitaisiin käyttää tarveharkintaa ja panostaa kerhopaikkojen järjestämiseen.
Perustan tuon edellisen kommentin havaintoni lähinnä henkilökohtaisesti tapaamieni päivähoidon ammattilaisten puheisiin. Ehkä otanta on ollut huono, mutta järjestään kaikki ovat kironneet henkilöstövajausta, liian suuria määriä erityitarvelapsia samassa ryhmässä ja jatkuvaa työntekijöiden vaihtumista. On tietysti hyvä juttu, jos nämä asiat eivät vaikuta lasten viihtyvyyteen. Olen vaan asian ulkopuolisena jäänyt miettimään, että mistä näkökulmaero voi johtua.
Vielä selvennykseksi, että tämä kirjoitus käsitteli tilannetta, jossa toinen vanhemmista on vanhempainvapaalla, eli siis alle vuoden ikäisen lapsen kanssa kotona. Vanhempainpäivärahojen loputtua tilanne on tietenkin erilainen juuri taloudellisiin kysymyksiin liittyen.
Meillä molemmat tytöt ovat aloittaneet päiväkodin alle vuoden ikäisenä palatessani töihin. Ovat samassa päiväkodissa, joka logistisesti sijaitsee mukavasti viiden minuutin kävelymatkan päässä kotoa. Kumpikin viihtyy hoitopaikassa hyvin ja menee sinne mielellään.
VastaaPoistaKakkosen synnyttyä oli ykkönen luonnollisesti päiväkodissa vähemmän.
Nyt tulossa on kolmas lapsi ja tytöt jatkavat hoidossa kolmena päivänä viikossa 8-15. Joulukuun ovat kokonaan vauvalomalla ja huhti-elokuussa aion käyttää oikeuteni hoitosuhteen määräaikaiseen katkaisemiseen 4 kk:n ajaksi, tuolloin tytöt ovat sitten kotona ja palaavat elokuussa täysipäiväisesti päiväkotiin, mikäli itse syksyllä palaan täysipäiväisesti töihin. Äitiyslomieni aikana olen opiskellut loppuun keskenolevia opintojani ja niin aion tehdä nytkin. Tämä on yksi syy siihen, että tytöt jatkavat hoidossa. Toinen on se, että Helsingissä päiväkotipaikat ovat kivenalla, joten en ole valmis luopumaan paikoista päiväkodissa joka on hyväksi havaittu ja, jossa lapset viihtyvät. Samasta päiväkodista aiomme hakea paikkaa myös tälle kolmannelle.
Laskeskelen, josko syksyllä olisi mitenkään taloudellisesti mahdollista jäädä hoitovapaalle, hoitaa lapset kotona ja tehdä opinnot ihan lopullisesti valmiiksi mutta Helsingissä asuessa vetää melko tiukille..
Mä olen Liisa sun kanssa niin samaa mieltä juurikin tuosta oikeuden rajoittamisesta nimenomaan niiden kohdalla, joilla on alle vuoden ikäinen kotona, vanhempainvapaalla. Toki sen jälkeen pitää saada tuoda hoitoon, jos kerran kumpikin on vanhemmista on töissä. Ja vielä se selvennys, että jos joku ammattitaho (neuvola,lääkäri yms.) suosittelee hoitopaikkaa vanhemmalle lapselle, vaikka nuorimpi on kotona vanhempainvapaalla, niin nämä ovat usein erittäin hyvin perusteltuja syitä tuoda hoitoon ja se sallittakoon. Meidän kaupungissa on otettu lähiaikoina käyttöön sääntö, että jos ottaa lapsen pois hoidosta, säilyy hänellä oikeus saada samasta paikasta hoitopaikka vuoden ajan. Tällä varmasti yritetään saada pois hoidosta niitä, joilla kotona on se alle vuoden ikäinen sisarus ja jotka sitä hoitopaikkaa välttämättä eivät tarvitse, mutta eivät halua menettää hoitopaikkaa mukavasta päiväkodista. En tiedä käytännössä kuinka tämä toimii, koska itse olen kotona ollut tämän uudistuksen jälkeen.
VastaaPoistaMitä tuohon lapsen viihtymiseen päivähoidossa tulee, niin yleensähän lapset eivät valita. Aikuiset ovat niitä, joille ei kelpaa paikka tai hoitotavat. Suuri osa lapsista pitää tuokioista (laulut, askartelut, jumpat yms.) mutta myös vapaasta leikistä. Eli jos työntekijöitä on vähän, lasten vapaan leikin määrä lisääntyy, enkä ole tainnut nähdä vielä yhtäkään lasta joka siitä olisi valittanut :)
e: Tuntuu, että tuo on tosi yleinen ongelma ainakin Helsingissä, että ihmiset eivät uskalla luopua päiväkotipaikasta, kun ovat sen karran saaneet. En ollut tiennytkään tuollaisesta 4 kk mahdollisuudesta. Sehän on tosi hyvä!
VastaaPoistaNinnu: Tuo vuoden taukomahdollisuushan kuullostaa todella hyvältä. Sehän kattaa koko vanhempainvapaan. Olisi mielenkiintoista kuulla, kuinka moni mahdollisuuden käyttää.
Tuo selitys pitää varmasti paikkansa. Kiitos.
En itse osaa sanoa rajoituksen puolesta noin suorilta käsin. Yksilöllisiä tilanteita ja taustalla voi olla syitä, joita vain harvat tietävät.
VastaaPoistaVähän sama asia kuin moralisoida alle 3-vuotiaiden päivähoitoon laittoa yleensäkin. Myönnän kyllä, että uskon alle 3-vuotiaan hyötyvän parhaiten kotihoidosta, eikä tämän ikäinen lapsi tarvitse normaalissa tilanteessa sen kummempaa. Mutta kaikkien perheiden tulee tehdä omat ratkaisunsa omissa yksilöllisissä tilanteissaan (ja valitettavasti aina ei vaan voi valita sitä omastakin mielestä optimaalisinta!) ja ehkäpä sellaiset ulkopuolelta tulevat rajoitteet voisivat olla hieman joustamattomia.
Tulee kuitenkin tässä mieleeni Mirjam Kallandin sanat, jotka luin juuri vanhasta Kaksiplus lehdestä "Yksi kränäinen äiti on parempi kuin 20 loistavaa". Hmm.
Toisaalta tuolla yllä lastenhoitaja (tmv.) kertoi, että lähes kaikki lapset nauttivat hoitopäivistä. Tätä hieman kritisoin sillä verukkeella, että usein lapset kyllä jaksavat sinnitellä "vieraskoreuttaan" (=oppivat tämän selviytymistavan) päivähoidossa mutta totuuden nimissä, kyllä aika moni päivähoitolapsen vanhempi tietää miten stressaavia ne hoitopäivät lapselle ovat, varsinkin mitä nuoremmasta puhutaan. Yleensä se stressi vain purkautuu kotona turvassa ja turvallisimmalle aikuiselle, kellä milläkin tavalla.
Kerhothan ovat mielestäni taas oikein oiva ratkaisu kotihoitolaisille, joilla alkaa jo kaverit ja yhdessä puuhailu kiinnostaa/ kotona on muuten väsyneempi tilanne tms. Ymmärtääkseni myöskin se halvempi ratkaisu kaupungille/kunnalle.
Meillä on sellainen pahamaineinen virikelapsi. 2 v 2 kk tyttö käy kolmena päivänä aamupäivän naapuritalon tarhassa ja minä olen vauvan kanssa kotona. Tämä mahdollistui, koska meillä oli valmiiksi tarhapaikka, olin viime kevään töissä. Tunnen asiasta tietenkin asiaankuuluvaa syyllisyyttä ja "huono äiti"-twistejä, mutta en niinkään lapsen takia, joka vaikuttaa viihtyvän, vaan taas virinneen "tarhat ovat pahasta ja tarhaajien äidit itsekkäitä"-keskustelun takia. Näemmä syyllisyyteni ei ole kasvanut vielä niin suureksi, että olisin ottanut lapsukaisen tarhasta pois. Näinä tarha-aamuina ehdin siivota, laittaa ruokaa ja istua rauhassa lounaalla ja nautin hiljaisuudesta ja levosta. Otin kyllä selvää muistakin hoitomuodoista, mutta täällä päin Helsinkiä kaikki kerhopaikat ovat aivan turvoksiin asti täynnä, lähin kerho on suhteellisen kaukana ja lapsi saisi parhaimmillaan kerhoaikaa viikossa 2,5 h. Yksityinen hoitaja kuulostaa hienolta ja pidän periaatteessa mahdollisena, että jonkinlainen viritys voisi onnistua, kunhan tutustun naapureihini paremmin. Tämä tulee ajankohtaisemmaksi varmaan sitten kun menen taas töihin ja hoitokuviot ratkaistaan uudelleen. Itse ajattelen kyllä niinkin, että olen maksellut veroja ja tehnyt töitä jo aika pitkään ja maksan myös tuosta tarhapaikasta sen korkeimman maksuluokan mukaan, joten mikään vapaamatkustaja en ole.
VastaaPoistaPäivähoidossa on paljon ongelmia ja tilanne on ylikuumentunut. En kuitenkaan usko, että tilanne ratkeaa syyttelemällä äitejä (en tarkoita että arvoisa bloginpitäjä olisi näin tehnyt, mutta tämän tyyppistä sävyä useissa keskustelunavauksissa esim Hesarissa on nähty) vaan resursoimalla asiat uudelleen, maksamalla päivähoitohenkilökunnalle parempaa palkkaa. Lastenhoito on vastuullista ja raskasta työtä ja mielestäni siitä pitäisi maksaa paljon paremmin kuin vaikka eh, meikäläiselle, joka on tehnyt työuransa lähinnä tietsikan ääressä kuvia näpräten :D
bleue: Tilanteet ovat päivähoidon hakemisessa nimenomaan yksilöllisiä. Kaikkia syitä kaikki eivät tietenkään tiedä. Uskallan silti sanoa, että joitakin lapsia pidetään päiväkodeissa enemmän tunteja päivässä, kuin lapsen tai äidin kannalta olisi tarpeen.
VastaaPoistaAinakaan minun ei ole ollut tarkoitus moralisoida alle 3-vuotiaan päiväkotiin laittamista silloin, jos vanhemmat menevät töihin. Minun mielestäni on itsestään selvää, että lapsi tulee voida laittaa 1-vuotiaana päivähoitoon, koska kaikkien ei ole mahdollista elää kotihoidontuella. Sitä mahdollisuutta ei pidä viedä pois keneltäkään. Itse en ole myöskään sitä mieltä, että alle 3-vuotiaan paras paikka olisi aina kotona. Ihmisten on monesti myös pakko mennä töihin rahan tai oman mielenterveytensä kannalta. Siinä ei ole mitään vikaa. Ajan ehkä takaa sitä, että ei siinä sinänsä ole mitään vikaa, että ihmiset toimivat niinkuin järjestelmässä saa toimia. Ei ole kiellettyä pitää lasta hoidossa ollessaan itse kotona. Pointtini on lähinnä se, että elämme ajassa, jossa suomalaisten hyvinvointipalveluita on varmaankin pakko jollakin tavalla karsia. Tämä meidän järjestelmä on liian kallis. Kaikille ei pystytä tarjoamaan lain velvoittamia palveluita, kunnat velkaantuvat ja kunnat työnantajina ovat yhä hankalammassa asemassa. Itse uskoisin, että tämä merkitsee muutoksia mm. vanhusten ja lasten hoivapalveluissa. Vastuuta ollaan jo nyt siirtämässä enemmän takaisin perheeenjäsenille. Joissakin osissa maailmaa perheen vastuu on kulttuurinkin myötä paljon suomalaiskäytäntöjä suurempi. En usko, että nykyinen malli tulee säilymään ilman joitakin rajoituksia ja uudenlaisia painotuksia esim. kerhoihin ja palkattuihin kotihoitajiin.
lupiini: Tämä virikelapsi käsite oli minulle ihan uusi asia. On tietysti selvää, että jos joku ammattitaho katsoo, että lapsi tarvitsee virikkeitä, paikka täytyy voida saada. Ja en tarkoittanut, että nämä vanhemmat on vapaamatkustajia, jotka pitää lastaan tarhassa. Tässä elämänvaiheessa kaikki joilla on lapsia, ovat enemmän sillä verorahoista saavalla puolella. Lähinnä mun mielestä niitä hoitotuntien määriä pitäisi rajoittaa tai sitten panostaa kerhotoimintaan. Myös tuo Ninnun mainitsema hoitopaikan määräaikainen luovuttaminen kuullostaa hyvältä. Silloin lasta ei tarvitse tuoda hoitoon ainakaan vain sen takia, että paikkaa ei menettäisi. Jonkinlaiset säästöt ovat varmaankin pakollisia.
Tuo naisvaltaisten alojen palkkauskysymys onkin sitten ihan toinen kysymys.
Ei meidän kohdallamme mikään ammattitaho määritellyt hoidon tarvetta vaan pidimme kiinni jo aiemmin saadusta päiväkotipaikasta. Ihan oma valinta tämä siis oli. Olisi tuntunut tässä kohtaa hankalalta irrottaa lapsi tutuksi tulleesta ja mieluisesta rutiinista.
VastaaPoistaOmassa kaveripiirissä on ihan yleinen käytäntö, että vanhempi lapsi jatkaa osa-aikahoidossa kun taloon tulee vauva. En aiemmin kuvitellut ollenkaan, että se voisi olla paha asia enkä usko sitä oikein vieläkään. Koen, että omalle lapselle tekee hyvää toimia ryhmässä. Tällä en kuitenkaan tarkoita, että tuomitsisin kotihoidossa olevien lasten vanhempien tekemän ratkaisun. Kukin tavallaan. Toivon, että omaakin ratkaisuani kunnioitettaisiin samalla tavalla kuin minä kunnioitan muiden.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJa pakko lisätä tähän loppuun, etten tosiaan halunnut vaikuttaa tylyltä tai ärhäkältä, anteeksi jos annoin sellaisen vaikutelman. Tämä päivähoitoaihe on vaan nyt niin tapetilla ja vaivaa minua ilmiselvästi aika paljon kun asia koskee meikäläistäkin, ja siitä tulee sitten tarve puolustautua. Hyviä ja ajatteluttavia pointteja tuli esiin tässä keskustelussa, kiitos siitä!
VastaaPoistaNämä termit on mulle ihan vieraita, joten olin käsittänyt tuon virikeasian väärin. Omassa lähipiirissä on molempia ratkaisuja. Osa on ottanut lapsen kotiin ja hakenut kirkon tai kunnan kerhopaikan. Osa haluaa pitää saadun päivähoitopaikan ja vie sen takia lapsen päiväkotiin. En usko, että se päiväkotiin viemnen olisi lapselle mitenkään paha asia, jos lapsi sinne itse haluaa mennä. Meillä se ryhmässä toimimisen harjoittelu tulee tehtyä leikkipuistossa käydessä.
VastaaPoistaSillä ei ole oikein missään muussa kuin meidän oman perheen mittakaavassa väliä, mitä minä asiasta ajattelen, koska en ole päivähoitoasetuksia valtuutettu muuttamaan, eikä kukaan tarvitse minun hyväksyntääni päätöksilleen. En aio mennä plakaatin kanssa yhdenkään päiväkodin eteen remuamaan toisten hoitopäätöksistä.
Lähinnä kritiikkini kohdistuu järjestelmään ja sen puutteisiin, ei järjestelmää käyttäviin ihmisiin. Välillä tuntuu siltä, että koko hyvinvointovaltio pitäisi byrokratioineen ja monimutkaisine rakenteineen räjäyttää ja rakentaa alusta uudelleen -päivähoitojärjestelmä siinä samassa.
Kirjallisessa muodossa mielipiteet kärjistyvät aina vähän enemmän. Itse en pelästy sitä, että asioista ollaan eri mieltä ja tehdään asiat eri tavalla. Tämä on hankala kysymys, eikä sitä yhdessä kommenttiketjussa tietenkään voi tyhjentävästi käsitellä.
Taidanpa vielä kans muistuttaa, että nämä kirjoitukseni olivat vain omia mielipiteitäni, joita tänne nettiin on hankala kirjoittaa niin, ettei niistä joku vetäisi hernettä nenään :D
VastaaPoistaKaikki lapset ovat toki tervetulleita hoitoon, oli syy mikä tahansa. Joka asiallahan on vähintään se kaksi puolta ja toisten on helppo moralisoida toista. Ajattelin vain kerranki tuoda myös sitä toista puolta hieman esiin :)
Ja on todella hyvä, että joku uskaltaa nostaa näin aran asian keskusteltavaksi!!
Mukavaa viikonloppua kaikille, nautitaan syksystä ja niistä ihanista lapsistamme! :D
Mä hoidan molempia lapsia kotona. Syksyn tullen tuli päätös, että 2-vuotias esikoinen ei saa kerhopaikkaa, koska kerhopaikkoja ei tänä vuonna annettu 2-vuotiaille. Kerho olisi ollut kerran viikossa, 2 tuntia kerrallaan. Seurakunnan kerhoihin ei alle 3-vuotiaita oteta.
VastaaPoistaMeidän kunnassa ei ole tietääkseni mitään vaihtoehtoja: joko 2 v. on kanssani kotona koko ajan tai päivähoidossa.
Mä en tarttis kokoaikaista hoitopaikkaa, mutta hengähdystä 24/7 lastenhoidosta kyllä. Kynnys lastenhoitoavun tilaamiseen on ollut korkealla. Kun kesällä tilasin lopen uupuneena MLL:n lastenhoitajaa pariksi tunniksi, kävi kuukautta myöhemmin ilmi, että olivatkin kesälomalla. Eipä ole tullut kokeiltua palvelua toiste.
Ninnu: Jokaiseen aiheeseen löytyy joku, joka ei ole samaa mieltä. Hyvä että keskustellaan.
VastaaPoistaUpeus: Minä aloin tänään ajatella, että olenko todellakin poikkeus, kun hoidan molemmat lapset itse. Meillä kaupungin kerhoon otetaan 2,5 vuotiaita ja srk:n kerhoon 3-vuotiaita. Helsinki taisi vastikään nostaa tuota kerhojen ikärajaa 2 vuodesta.
Hengähdystauko on kyllä itsellekin tarpeen. Luulen, että tuo 5 tuntia on ihan hyvä juttu. Toivottavasti sulle löytyy joku ratkaisu hoitojuttuihin. Olen kyllä kuullut myös hyvää noista mll hoitajistakin.
Meillä on poju 2,5 vuotias esikoisen syntyessä. On ollut perhepäivähoidossa siihen mennessä reilun vuoden ja joudun ottamaan hänet pois. Perhepäivähoitaja ei suostu ottamaan puolipäiväistä (hänen kohdallaan sitä ei lasketa täysipäiväiseksi joten lapsimäärä olisi sitten 4,5 kun normaalisti 4) ja en halua maksaa täyttä maksua siitä ilosta, että pitäisi puolipäiväisenä enkä myöskään halua siirtää lasta päiväkotiin tuon takia. Joustomahdollisuudet on onnettomat ja rahallisesti...no ei ole edes varaa maksaa tuota 200 euroa:/
VastaaPoistaPelottaa kyllä jo nyt ottaa laps pois hoidosta, mutta vaihtoehtoja ei ole. Lähin puisto on varmaan 4-5 km päässä (ei julkisia yhteyksiä ja taloudessamme vain yksi auto työmatkakäytössä) ja seurakunnan kerhoonkin on alaikäraja 3 vuotta joten keväästä tulee aika kotipainotteinen. Kaupungin kerhossa on toki alaikäraja 1,5 vuotta, mutta silloin äidin on oltava mukana eli sinne ei voi jättää. Uskon ja toivon nyt, että anoppi vois ottaa pojan hoitoon kerran viikossa/kahdessa kun hänellä vuorotyön puolesta on paljon vapaapäiviä ja nytkin on pitänyt poikaa aika paljon. Mutta pelkään silti pahinta.
Tunteet vaihtelee tän asian tiimoilta tosi paljon. Haluan pitää molemmat lapset kotona, mutta pelkään omaa jaksamistani.
Hyvää keskustelua!
VastaaPoistaKalliiksihan se hoito tulee ja toisaalta kipeimmin paikkaa tarvitsevat yhteiskunnan näkökulmasta kokopäivätyössä kävijät.
Täällä Keski-Euroopassa missä itse asun ei alle 3-vuotiaille ole mitään kunnallista tarjolla. Aluksi pidin tätä puutetta ihan shokkitietona (siis ennen lasta). Nyt olen alkanut ajatella hieman toisin. Ajattelen jopa niin, että alle kolmivuotiaille kokoaikainen tarha on melko stressaavaa ja monesta äidistä tuntuu pahalta viedä niin pieni hoitoon, mutta kotiin jäämistä katsotaan kanssa vähän vinoon, varsinkin jos olet ns. uraputkessa. Myös sosiaalinen paine voi johtaa siihen että äiti haluaa palata töihin ja "normaaliin elämään".
Täällä kun vaihtoehtoja ei ole on ihan ok tehdä vähemmän töitä sen 2-3 vuotta ja toisaalta vanhemmat ovat hyvin aktiivia itse järjestämään erilaisia hoitajia, palkkaamaan yhteisiä hoitajia, järjestelemään työaikoja, jne jne. Joskus siis tällainen lastenhoidon "puute" voisi olla jopa hyväksi eli johtaa monimuotoisempaan tarjontaan ja vaihtoehtoihin. Tämä nyt tietysti koskee vain niitä perheitä, joissa nainen käy töissä ja toisaalta kotirouviakin onkin sitten enemmän kuin Suomessa. Yli 3-v lasten kohdalla tilanne on sitten jo hyvin samanlainen kuin Suomessakin.
Me olemme päätyneet siihen, että mies jää ensin kotiin puoleksi vuodeksi ja sen jälkeen tyttö menee 1,5 vuotiaana perhepäivähoitajalle 3 pvä viikossa ja me teemme molemmat 4-päiväistä viikkoa. Hoito maksaa noin 300 eur/kk ja sitten palkanmenetykset siihen päälle. Mutta tätähän ei tietysti pidä rahassa mitata...
Iiris: Meillä tämä vauvavuosi tulee menemään ilman kerhoja tai hoitajia, kun se kerho alkaa vasta ensi vuonna. Ainakin itse olen pärjännyt mielestäni ihan hyvin. Tietenkin on vaikeita päiviä, mutta niitä on kaikilla. Meillä esikoinen reagoi tosi vahvasti vauvaan ja kaipasi aluksi ja vieläkin tosi paljon huomiota. En tiedä, kuinka helppoa mihinkään hoitoon vieminen olisi ollut.
VastaaPoistaMeillä lapsi on tosi liikkuvainen ja kaipaa toimintaa. Meille ratkaisu on ollut ulkoilu ja toisten lasten tapaaminen puistossa. Minä varmaan lähtisin vaikka kauemmaksikin puistoon, koska en ole sellainen äiti, joka jaksaisi kamalasti järjestää toimintaa lapselle sisätiloissa. Tietysti on mukavaa, jos anoppikin voi antaa apua. Toivottavasti hommat järjestyvät.
Anonyymi: Mä olen pikkuhiljaa alkanut ajatella, että päiväkodeille voi käydä samalla tavalla kuin pahimmassa tapauksessa terveysasemille. Eli että palvelun taso laskee sen varran, että ne joilla on varaa ja työterveyshuolto, käyvät yksityisellä puolella ja terveysasemista tulee alempituloisten palvelu. Sen vuoksi mun mielestä päivähoitoa pitäisi kohdentaa enemmän työssäkäyvien palveluksi. Muille tarvitsijoille olisi sitten joustavampia vaihtoehtoja.
Eilisen Hesarissa kolumnisti kirjoitti, että heidän lastensa päiväkodissa Helsingissä lapset on pakko tuoda hoitoon heti aamusta, vaikka vanhemmilla työt alkaisivat myöhempään. Rytmi menee kuulemma sekaisin. 5-vuotiaiden 28 hengen ryhmässä saa päivän aikana vaihtaa leikkiä kerran. Vaikka ratkaisua on perusteltu kasvatuksellisilla syillä, arveli kirjoittaja, että ratkaisu on tehty ylisuuren ryhmäkoon vuoksi. Luulen, että monet vanhemmat alkavat miettiä joustavampia hoitoratkaisuja, kun päiväkodeissa meininki on melko tiukka. Nuo keski-eurooppalaiset ratkaisut varmaankin yleistyvät myös Suomessa. Ja jos meidän Kelan tukijärjestelmä taipuu niiden toteuttamiseen, en näe siinä mitään kamalan pahaa.
Minä kyllä ymmärrän sen, että tämä subjektiivinen päivähoito-oikeus harmittaa sen vuoksi, että ns. systeemin hyväksikäyttäjiäkin löytyy. Toivon, en tiedä faktaa, että nämä tilanteet ovat kuitenkin vähemmistössä. Samaa "hyväksikäyttöähän" on muissakin palveluissa. Näin me vaan ihmiset olemme erilaisia. Mutta mielestäni viisautta on katsoa asioita isommasta mittakaavasta. Avaan tätä ajatustani.
VastaaPoistaPeruspalvelujen tarjoaminen ja laadun takaaminen on minusta kuitenkin ensisijaista jos haluamme kasvattaa myös omat lapsemme tasa-arvoon pyrkivässä yhteiskunnassa. Palveluiden yksityistäminen voisi nopeastikin mietittynä johtaa mahdolliseen palvelujen epätasaisuuteen. Eli "hyvät" työntekijät hakeutuisivat mukavampiin työoloihin, eli yksityisiin ja he, joilla olisi varaa laittaisivat omat lapsensa mieluummin "laadukkaaseen hoitoon". Tämä johtaisi yksi plus yks menetelmällä jo varhaisiin eroihin lapsiryhmissä. Mitä tämä voisi tarkoittaa tulevassa?
Ryhmäerot jatkuisivat koulupuolella, joten miksipä ei koulutkin voitaisi osin yksityistää (siitäpä hyvä esimerkki vaikka keskieurooppalainen Kreikka)? Erilaisuuden kohtaaminen voisi olla vasta kouluvaiheessa hieman vaikeampaa kuin yhdessä elettynä (vrt. inkluusio ajatus koulumaailmassa). Pitemmän päälle tuloerot ja yhteiskuntaluokkien erot voimistuisivat (eritasoisen koulutuksen vuoksi), jotka johtaisivat varmasti paljon suurempiin ongelmiin yhteiskunnallisesti (rikollisuus, työttömyys, päihteiden käyttö lisääntyisi). Valitettavasti lumipalloefekti on totta.
Tästä laajemmasta syystä, en usko, että peruspalveluiden yksityistäminen olisi yhteiskuntamme perusarvojen vuoksi pidemmän päälle hyvä ratkaisu. Mieluummin panostaisin peruspalveluiden järkevään toteuttamiseen pitkällä aikavälillä (ja tätä mielestäni on tehtykin, mm. päiväkodeissa noihin isoihin ryhmiin käytetään jo monessa paikassa paljon erilaisia pikkuryhmämenetelmiä jne., joita toteutetaan samoilla resursseilla mutta hieman nykyaikaisemmin ammattitaitoa käyttäen). Tämä tarvinnee varhaiskasvatuspuolella ajatusmaailman muuttamista ja, kuten yllä sanottu, eiköhän näitä "resurssien järkeistämisiä" tehdäkin jo koko ajan?
"Eli että palvelun taso laskee sen varran, että ne joilla on varaa ja työterveyshuolto, käyvät yksityisellä puolella ja terveysasemista tulee alempituloisten palvelu. "
Toivottavasti ihan täysin näin ei kuitenkaan vielä meillä ole. Samat työntekijät ne yleensä ovat sekä julki- että yksityissektoreilla tekemässä samalla ammattitaidollaan, tästä kiitos mm. lääkäreille, jotka kaikesta talouskiristämisestä huolimatta haluaa tehdä yhteiskunnallisesti tärkeää työtä. Mutta pitemmän päälle tässäkin tarvinnee muutosta, jotta terveyspalveluille ei käy näin, kuten Liisa viisaasti esitti.
Tämä menee ehkä pilkun viilaamiseksi, mutta en mä oikeastaan pidä lapsen hoitoon laittamista itse kotona ollessa systeemin hyväksikäyttämisenä, koska eihän siinä tehdä mitään väärin. Se on sallittua. En tiedä, minkälaiseen hyväksikäyttöön viittaat muissa palveluissa. Mun pointti on se, että kaikille lapsille ei ole taloudellisesti järkevää tarjota päiväkotihoitoa, koska halvempiakin ja ihan yhtä hyviä vaihtoehtoja voitaisiin kehittää.
VastaaPoistaMun pointti äskeisessä kommentissani oli juuri se, että en näe että se olisi hyvä asia, jos päivähoidon laadun annetaan rapautua ja perheet, joilla siihen on varaa, alkavat hakeutua rahakkaan yksityisen hoidon piiriin. Mun pointti oli se, että kunnallisten lastenhoitopalveluiden pitäisi tarjota laajemmalla skaalalla erilaisia hoitovaihtoehtoja erilaisiin työ- ja elämäntilanteisiin. Silloin laatu pysyisi hyvänä, eikä lapsia tarvitsisi pitää päiväkodissa hoidossa pitkiä päiviä ihan vaan sen takia, että lapsi on päiväkotikäytäntöjen mukaan tuotava paikan päälle klo 8.00 tai ei ollenkaan. Tai että lapsi on hoidossa vain ns. varaamassa kerran saamaansa paikkaa. Nythän on jo mahdollista palkata lapsille oma hoitaja, jota Kela ja kaupunki tukevat rahallisesti. Viittasin äskeisessä kommentissani tällaisiin järjestelyihin, jotka ovat siis jo nyt mahdollisia. Niissä perheet ovat varmaankin vapaampia sopimaan erilaisista aikatauluista, kuin 50 lapsen päiväkodissa. Tukijärjestelmä pitäisi vain laatia sellaiseksi, että se olisi tasapuolinen ja tuloerot huomioon ottava. En ole perehtynyt sen järjestelmän nykykäytäntöihin.
Yhteiskuntaluokkien eriytyminen on asuinaluetasolla mun mielestä nähtävissä jo nyt. Se ei ole mun mielestä mitenkään suotava kehitys ja onneksi kaupunkisuunnittelussa pyritään saamaan asuinalueille kirjavasti erilaista asuntokantaa. Todellisuus kuitenkin on, että Eirassa lapset elävät vähän erilaisessa todellisuudessa, kuin jossakin lähiössä, johon on keskittynyt paljon kaupungin vuokra-asuntoja. Olen kuitenkin ainakin toistaiseksi siinä uskossa, että lapset saavat sekä jossakin pahamaineisessa lähiössä ja Eirassa suurin piirtein yhtä hyvää opetusta. Ihmisen koulussa pärjäämisen ja kouluttautumisen taustamuuttujat liittyvät kuitenkin myös paljon perheen koulutustasoon ja elinoloihin. Luulen, että pitäisi tapahtua aikamoinen muutos mielipideilmastossa, että kouluja alettaisiin yksityistää. Paitsi onhan niitä jo nyt olemassa, tajusin juuri. Mutta ei niissä ole lukukausimaksuja.
Olen työni kautta jonkin verran ollut tekemisissä julkisen terveydenhuollon kanssa ja siellä on valitettavasti todellisuutta se, että erityislääkäreitä on koko ajan vaikeampaa löytää avoimiin virkoihin. Suurin osa on lähtenyt yksityisvastaanotoille tai keikkalääkäreiksi pätkittäisiin, mutta korkeampipalkkaisiin töihin. Toivoisi, että myös naisvaltaisilla matalapalkka-aloilla olisi yhtä hyvät palkkaneuvotteluasemat, kuin lääkäreillä.
Hyvä, kun viilasit niin tyhmempikin (eli minä) ymmärrän :)! Toivottavasti maailmanparannuspuheeni ei ollut loukkaava tai hyökkäävä? Sitä en todella tarkoittanut! Kunhan intauduin liikaa, kun en ole päässyt kunnon livekeskusteluihin tämän pahoinvointini johdosta kuukausikausiin...
VastaaPoista"Mun pointti on se, että kaikille lapsille ei ole taloudellisesti järkevää tarjota päiväkotihoitoa, koska halvempiakin ja ihan yhtä hyviä vaihtoehtoja voitaisiin kehittää."
Tässä olen kyllä samaa mieltä ja siis aika hassuahan on esim. se, että avoimet päiväkodit ovat vasta nyt tulleet useimpiin kuntiin! Ilmeisesti toiminta kuitenkin kannustaa vanhempia jaksamaan kotihoidon jatkamista. Samoin kuntakohtaiset hoitolisät (mikä se termi onkaan?) on mielestäni kannustimena kiva ajatus, vaikka ei toki viekkään sitä hoitotaakkaa sinänsä. Lisäksi tuo hoitopaikan säilymistakuu kuulostaa minusta fiksulta, mikä joissakin kunnissa on olemassa.
Tulee vaan mieleen, että voi kun meillä olisi myös jotain luontaisia verkostoja. Ns. kevyempiä väyliä, naapuritukea ja kaverin jelppausta enemmän. Jostakin luin, että vanhemmat ovat perustaneet "hoitopiirejä", joissa kaverit ottavat vastavuoroisesti lapsia hoitoon. Nämä kuulostaisi kanssa ihanilta. Mutta sitten taas samalla suomalaiseen itsenäiseen pärjäämiseen kasvatettuina hieman vaikeilta alkaa nyt yhtäkkiä moista järjestämään.. Mitähän muutkin ajattelisi? Eikö bleue jaksa, kun on tuollaista ehdottelemasssa? Ehkä me ollaan totuttu liikaa, että yhteiskunta hoitaa asiat, kun yhteishyvän nimissä voitaisiin tehdä jotain ihan itsekin? En tiedä.
Julkisen terv.huollon asiaan vielä, että on Liisa ihan totta, että ihan jo kaikkien lääkäreidenkin rekrytointi on vaikeaa ja lähes mahdotonta mitä pienemmille paikkakunnille mennään. Ilmeisesti nämä kuntien palveluliitokset on tehty nimenomaan siksi, että palvelut säilyisivät näin myös pienemmillä paikoilla. Mutta olen ymmärtänyt, että joissakin pienissä paikkakunnissa peruspalvelut hoidetaan nykyään jo yksityisesti? No tämä meni aivan offtopikiksi.
Koulusta vielä, en malta olla sanomatta :D. Noita alue-eroja kouluissa on varmastikin jos katsotaan päällisin puolin. Mutta valitettavasti myös niitä ongelmia on ihan joka koulussa, alueesta riippumatta, ne vaan on hieman erilaisia. Mutta se ei taaskaan ollut minun kirjoitukseni pointti :D, vaan lähinnä se, että jos koulut tulisivat yksityisiksi ja koulut homogeenisemmiksi, niin voisi käydä, että opetuksen taso heikkenisi (toisin kuin nyt se pyritään pitämään tasa-arvoisena/monipuolisena, kuten sanoitkin). Ja tämä voisi johtaa selvempiin yhteiskunnan luokkaeroihin. Mutta ajatus lähti siitä, että minä ymmärsin väärin, että olisit ollut sitä mieltä, että haluaisit suurimman osan päiväkodeista yksityistettävän :D.
Pahoittelen väärinymmärrysteni loputonta määrää ja palatkaamme linnunradalta hoitoarkiin ;D.
BTW, voisin haluta Liisan _ja viinipullon_ kanssa saman pöydän ääreen, nimittäin rakastan tämän tason vilkkaita, monitasoisia ja haasteellisia keskusteluja :D! Valitettavasti hiekkalaatikolla taso ei yllä tähän. En kyllä ole kokeillut viinipullon kanssa.
VastaaPoistaVäärinkäsityksiltä ei voi välttyä. Ja hauskaahan tämä tällainen keskustelu on -ihan selvinkin päin.
VastaaPoistaLuontaiset verkostot olisi munkin mielestä hyviä. Kaikilla ei niitä kuitenkaan ole, kun suku asuu toisella paikkakunnalla, eikä kaupungeissa aina tunneta edes naapuria. Kunnan tehtävä on auttaa ongelmatilanteissa, mutta toisaalta olen myös sitä mieltä, että yhteiskuntaan nojaudutaan ajoittain vähän liikaakin.
Bleuella on hyviä pointteja, olen miettinyt noita verkostoasioita nyt kotona ollessa tosi paljon. Ajatus siitä, että samassa kaupunginosassa pyörii monta kotiäitiä lapsineen ja menee joka kerta kotiin yksin syömään, on jotenkin vähän surullinen. Yksi syy, miksi en koe viihtyväni kotiäitinä hirveän pitkään (tai saa nyt nähdä) on juuri yksinäisyys ja yhteisöllisyyden puute - itse olisin todella mieluusti osa jotain väljää yhteisöä, jossa esim lastenhoitoapu sujuisi puolin ja toisin, ja siinä sivussa muukin bondaus. Hoitopiiri olisi siis loistava idea! Ja uskon, että kukaan ei ajattelisi että "jaaha, toi ei jaksa" vaan useimmat huomaisivat ehkä itsekin pyöritelleensä samanlaista ideaa?
VastaaPoistaMitenköhän sitä sit etenisi tuumasta toimeen?
Itsellä olisi pää hajonnut jo aikapäiviä sitten tähän kotona olemiseen, ellen olisi löytänyt leikkipuistosta itselleni äiti/isäverkostoa. Sadepäivinä löytyy seuraa, kun kaatosateessa ei jaksa seistä lasten kanssa ulkoilemassa. Varmaankin nämä asukaspuistot on perustettu juuri sen takia, että ihmisten olisi helpompaa löytää toisensa.
VastaaPoistaJos itse lähtisin tällaista yhteisöä luomaan, miettisin varmaan kaupunginosayhdistystä, facebookia ja asukaspuistoa. Nyt vaan joku tuttu mukaan miettimään ja pyörät pyörimään.
Ihan mahtavaa keskustelua! Ja paljon hyviä pointteja!
VastaaPoistaViimeisimmissä kommenteissa mainittu verkostoituminen ja yhteisöllisyys on kyllä se asia, joka on mut pienen lapsen äitinä pitänyt järjissäni. Olen haalinut äitikavereita vauvaharrastuksista, netistä ja leikkipuistoista, ja se on tehnyt kotiäitinä olemisesta tosi kivaa. Olen huomannut, että monesti puolitutut äidit aidosti ilahtuvat ja yllättyvät, jos ehdottaa vaikka lounasta yhdessä tai kutsuu lapset kotiin leikkimään pullakahvien ajaksi. Suomalaiset (?) on vaan vähän juroja tämmöisissä asioissa, joten Lupiinin mainitsema "yksin kotiin syömään" on varmaan monelle todellisuutta.
Vielä ei olla meidän perheessä päästy päivähoitokysymyksiin asti, mutta olis kyllä aika ideaali, jos vaikka parin-kolmen tutun perheen lapsille saisi palkattua hoitajan kotiin. Tämä yksityisen hoidon tuki käsittääkseni vaihtelee eri kunnissa, veikkaisin että siihen panostamalla saataisiin myös päivähoidon kuormitusta vähennettyä ja siten päiväkotien laatuakin parannettua.
Meidän lähelle avattiin tänä syksynä avoin päiväkoti, jossa on kerran viikossa ohjattua avointa toimintaa perheille, joka päivä kerhoja yli 2-vuotiaille ja pieni leikkihuone käsittääkseni aina auki. Avoimen toiminnan päivänä saa muun muassa nauttia ilmaisesta muskarista, kahden euron keittolounaasta ja askartelusta yms. Tällaisen toiminnan järjestäminen on varmaan kaupungille kohtalaisen edullista, ja muutaman käyntikerran perusteella paikan suosio on ylittänyt järjestäjien odotukset. Veikkaan, että ilmojen kylmetessä me hengataan tuolla aika paljon...
Ai niin...mikähän se alkuperäinen aihe olikaan? :D Subjektiivista päivähoito-oikeutta voisi mun mielestä rukata vähän objektiivisempaan suuntaan, niin että lapsen ja perheen tilannetta katsottaisiin enemmän kokonaisuutena.
Ja vielä yksi juttu, heh. Mä en ihan ymmärrä sitä, että aina vaan pienemmän lapsen pitäisi osata jotain erityistä sosiaalista kanssakäymistä tai saada virikkeitä. Siis että vuoden ikäinen kaipaa jo leikkiseuraa, 2-vuotias tarvitsee virikkeitä ja ryhmätoimintaa, 5-vuotiaan olisi hyvä olla päiväkodissa että osaa sitten käyttäytyä eskarissa, eskarissa opetellaan lukemaan jotta ekalla luokalla sitten osataan jne jne. Mä en ole koskaan ollut päivähoidossa eikä meidän kylillä ollut eskaria edes keksitty, ja ihan hyvä tyyppi musta silti tuli :P
Tämä lasten virikkeiden ja ohjatun toiminnan kaipuu jakaa varmasti mielipiteitä. Itselläni on 2v 9kk vanha lapsi, joten sen vanhemmista lapsista asiantuntemukseni on vajavainen.
VastaaPoistaOma lapseni ei tarvinnut sen kummemmin mitään erityistä seuraa alle 2-vuotiaana. Sen ikäiset leikkii mun mielestä lähinnä rinnakkain, eikä sillä tavalla tarvitse mitään erityistä virikettä perus päivärutiinien lisäksi, ainakaan mun mielestä. Itse olen huomannut, että meillä lapsi joskus 2,5-vuotiaana on alkanut sellaiseen vastavuoroiseen leikkiin toisten lasten kanssa ja kaipaa selkeästi jo seuraa. Seuraa ainakin me saadaan leikkipuistosta, jossa on ihan mukavasti 2-4-vuotiaita lapsia, jotka on kotihoidossa. Mun mielestä perusleikki muutaman muun lapsen kanssa on ihan riittävää ryhmässä toimimisen harjoittelua, jos sitä siksi haluaa kutsua. Lapset sulkevat toisiaan vuorotellen pois leikeistä ja sitten aikuiset opettaa, että kaikki täytyy ottaa mukaan leikkiin, eikä toisia saa haukkua. Varmaankin mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä enemmän se kaipaa ikäistään seuraa.
Mä luulen, että yli 3-vuotiaita lapsia viedään päiväkotiin, vanhemman ollessa kotona, ihan senkin takia että leikkipuistoissa ei ole välttämättä enää seuraa, koska suurin osa yli 3-vuotiaiden vanhemmista on mennyt töihin. Itsessä ei riittäisi sen vertaa puhtia, että jaksaisin kokopäiväisesti toimia lapseni leikkikaverina tyhjässä puistossa. Onneksi omalla alueella on lapselle seuraa.
En mä usko, että lapset mitään sen kummenpaa tarvitsevat. Uskon, että tämä on aika uusi ilmiö, tämä lapsen ainainen virikkeiden kaipuu. Kertoo ehkä enemmän elmästämme ajasta kuin lapsista itsestään.
Yksi syy miksi virikkeitä ja seuraa pitää etsimällä etsiä on kai juuri se, että lähiyhteisöt ovat pienentyneet. Isovanhemmat asuvat kaukana, perheillä on erilaisia aikatauluja ja toimintakulttuureja eivätkä kaikki taloyhtiön lapset ole yhtä aikaa pihalla jne. Esikoinen, joka on vauvasta asti tottunut vain vanhempiensa seuraan, ehkä alkaa kaivata kavereita vähän myöhemmin kuin kuopus - meillä ainakin oli tämä ilmiö. Nyt 1,5-vuotias kuopukseni huomasi jo alle vuoden ikäisenä, että isosisarukset häipyvät päiväksi kouluun ja päiväkotiin, ja häntä silmin nähden stressasi olla kotona kahdestaan minun kanssani. Yksi päivä vielä meni kaikessa rauhassa kotona, mutta seuraavaksi päiväksi piti jo keksiä jotain ohjelmaa, tai tyttö oli rauhaton ja itkuinen. Eikä ole kuitenkaan mikään ADHD vaan iloinen tyttö joka tykkää rauhallisestakin tekemisestä (mm. lukemisesta), kunhan vain on elämää ympärillä.
VastaaPoistaNäinhän se on. Perheet asuvat hyvin eri tavoin. Kaupungissa on paljon leikkipuistoja ja niissä elämää, mutta jossakin harvemmin asutulla alueella ei välttämättä seuraa löydy äidille tai lapselle.
VastaaPoistaMeillä on molemmat lapset myös liikkuvaista sorttia. Esikoista olen kärränyt 1-vuotiaasta lähtien 1-2 krt/päivä leikkipuistoon, kun muuten se hyppii kotioloissa seinille. Pointti oli vaan se, että ei tekemiseksi välttämättä mitään ammattilaisten ohjaamaa viriketoimintaa tarvita.
Keski-Eurooppalainen jatkaa vielä... Täällähän olisi just noin jos alle 3v olisi kunnallinen hoito: varakkaat ottaisivat siltikin yksityisen hoitajan ja tarhoissa olisi isoissa ryhmissä vain vähemmän varakkaiden perheiden lapsia. Kun mitään "kunnallista" ei ole tarjolla, on jokaisen töihin haluavan/joutuvan järjestettävä hoito itse eikä työnantaja voi irtisanoa vaan joutuu järjestelmään työaikoja (en sitten tiedä onko tämä hyvä naisten työssäkäynnin kannalta noin muuten..). Näin myös niiden vähemmän varakkaiden perheiden lapset ovat yleensä joko yksityisessä tarhassa, perhepäivähoitajalla, sukulaisten tai ystävien luona tai isien&äitien kanssa kotona sen sijaan, että joutuisivat suuriin tarharyhmiin.
VastaaPoistaHoito on kallista ja toiset ottavat vähän lainaakin sitä varten. Laina maksetaan sitten takaisin kun lapsi menee kunnalliseen hoitoon. Erona Suomeen on se, että vanhemmat ovat valmiita maksamaan hoidosta, koska ajatellaan että sitä kestää vain pari vuotta. Suomessahan juuri kukaan ei halua maksaa hoidosta, koska kunnallinen on aina periaatteessa mahdollinen ja halvin vaihtoehto. Lisättäköön vielä, että täällä on veroaste samaa luokkaa kuin Suomessa. Vanhempainloma on joko 1, 2 tai 3 vuotta (kk summa on tietysti pienempi mitä pidemmän *mallin* valitsee) ja jaettaessa isän ja äidin kesken saa 2kk lisää.
3-5 vuotiaiden hoidon kohdalla on sitten tätä varakkuuseroa, mutta esikoulusta alkaen erot tasaantuvat koska yksityiset koulut eivät (onneksi!) ole vielä mikään suuri juttu. Toki asuinpaikkakohtainen ero pysyy, mutta se on toinen asia.
Jos Suomessa todella tulee tarve päivähoitoa supistaa niin miksei alle 3 vuotiaiden kohdalla voitaisi mennä tarveharkintaiseen ja vasta yli 3v (tai 2,5) olisi subjektiivinen päivähoito-oikeus. Tällä tavalla varmasti alle 3-vuotiaille syntyisi joustavampaa tarjontaa (avoimia päiväkoteja, kerhoja, yksityisiä hoitajia ja vanhempien itseorganisoimia ryhmiä). Pienten kannalta se voisi olla ihan tervetullutta vaihtelua tähän hieman mustavalkoiseen kaikki tai ei mitään- järjestelyyn josta ei mun oman käsityksen mukaan ne pienimmät kyllä hyödy (jos ei nyt niin vahingoitukaan).
No, ei tämä mikään paratiisi toki ole, mutta olen vain alkanut ajatella hieman toisin tästä pikkulapsiajasta nyt kun olen nähnyt erilaisia malleja. Hollannissahan ja Ranskassahan äippäloma on 3 kk ja jotkut vie vauvan sen jälkeen kokopäivähoitoon! Eli kyllä Suomessa ajatellaan lasten hyvinvointia loppujen lopuksi tosi paljon ja huonokin suomalainen tarha päihittää monen Eurooppalaisen verrokin mennen tullen vaikka subjektiivinen oikeus yhmäkokoja sitten kasvattaisikin.
No terve, keski-eurooppalainen! On aina mielenkiintoista kuulla, miten muualla asiat ratkaistaan. Suomessa moni asia on ratkaistu mun mielestä hyvin, esim. suhteellisen pitkä vanhempainvapaa, mutta en usko että tämä meidän järjestely mitenkään ylivertainen olisi.
VastaaPoistaMitä vähemmän yhteiskunta järjestää, sitä enemmän ihmisten täytyy etsiä apua ns. luonnollisia reittejä, eikä se ole aina huono asia. Tässä suhteessa ihmiset ovat vaan hyvin erilaisissa asemissa. Ja se on harmi.
Meidän lapsilla on ikäeroa 2v9kk ja esikoinen alkoi käydä meidän kadun päiväkodissa 3v9kk ikäisenä ja käy siellä kahdesti viikossa. Toinen vaihtoehto olisi ollut srk-kerho, mutta päiväkodin puolesta puhui sijainti ja se että tytön paras kaveri meni kanssa tuohon päiväkotiin. Tuollainen vajaa neljävuotias todellakin kaipaa ikäistään seuraa mutta ei välttämättä tietenkään päiväkotia. Ja kaikki meidän tutut lapset ovat hoidossa, joten päivisin seuraa saa hakea.
VastaaPoistaMä olen oikeastaan koko viime vuoden pohtinut, mitä mieltä subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta olen. Mun kaverille syntyi kakkonen suht samaan aikaan kuin meille ja meidän esikoiset ovat myös samanikäisiä. Heillä kuitenkin esikoinen jatkoi täyspäivähoidossa joka päivä, kun äiti oli 1,5 v. kotona kakkosen kanssa. Meidän kakkonen oli todella vaativa vauva, joka söi huonosti ja nukkui huonosti sekä yöllä että päivällä ja päivät oli ihan hitonmoista säätämistä esikoisen tarpeiden ja mm. kuukausin kestäneen maidon pumppaamisen kanssa, ja tämä kaveri aina valitti omaa jaksamistaan. Ja hänen esikoisensa oli kuitenkin hoidossa ma-pe 8-16.30 ja kuopus nukkui kohtuullisesti. Me ulkoilimme usein kun he olivat palaamassa päiväkodista ja kaveri jättikin esikoisensa usein suoraan leikkimään meidän kanssa mennen itse sisälle, kunnes meidän oli aika mennä omaan kotiimme. Tuo talvi jätti jonkinmoisen särön ystävyyteemme, vaikka en olekaan mitenkään varma, että se on perusteltua.
-envi
envi: Ihmiset on vaan niin erilaisia. On varmaankin mahdotonta mitata, kenellä on objektiivisesti raskainta, mutta silti joskus tuntuu, että jotkut valittaa vaan vähän herkemmin kuin toiset.
VastaaPoistaAvun ystävien kesken pitää mun mielestä olla vastavuoroista. Ei kuullosta kovinkaan reilulta tuollainen yksipuolisuus.