sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Valepuvussa

When you feel good -you look good. When you look good -you feel good. Tuo oli otsikko yhdessä sisustusblogissa jokunen päivä sitten. Minä en ole tuosta ihan samaa mieltä. Voidessaan hyvin ihminen yleensä myös näyttää hyvältä. Hyvä olo huokuu ulospäin. En kuitenkaan ole ihan varma, voiko pelkällä ulkoisella pynttäyksellä saada aikaan sisäistä hyvää oloa.

Välillä tulee sellainen olo, että vaatteilla voi huijata elävänsä ihan toista elämää kuin omaansa. Huijata, että hyvinhän tässä menee! Sellainen olo tuli, kun puimme kääpiön pyhämekkoon, mies sonnustautui pikkutakkiin ja minä vedin päälleni jakun. Lähdimme paraatikunnossa syömään blinilounasta vanhempieni kanssa.

Olen jumittanut viimeisen kuukauden lähinnä kotioloissa sonnustautuneena leggingseihin ja t-paitaan, koska jaloillaan olo alkaa iltapäivästä lähtien olla melko epämukavaa. En ole käynyt juuri missään muualla kuin puistossa ja lähikaupassa. Olen ollut väsynyt ja hermot ovat olleet kireällä jatkuvan kotona jumittamisen vuoksi. Olo on ollut jatkuvasti tukala. Käytyäni kampaajalla ja vedettyäni korkonilkkurit jalkaan arvelin näyttäväni todella skarpilta ja hehkeältä, vaikka olo oli kaukana siitä.

Kittasin lounaalla viikon alkoholiannokseni skumpan muodossa ja ahmin navan pullolleen mätiä. Vaikka elämä ei lopu vauvan tuloon, on raskauden loppuviikkoina sellainen olo, että kaikkea pitäisi tehdä vielä kun ehtii. Syödä ravintolassa, käydä elokuvissa, mitä vaan. Jos vain jaksaisi vielä iltaisin olla jaloillaan. Ilmeisesti myös kääpiö on pannut merkille äidin jatkuvan huilaamisen tarpeen. Kesken leikkien hän usein toteaa "Nyt ei pysty, pitää vähän levätä." Sitten mennään sohvalle makaamaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti