keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Dear Liisa

Sain ONIAlta liudan kysymyksiä. Omassa elämässäni ei tällä hetkellä ole mitään yleisellä tasolla kiinnostavaa tapahtumaa käynnissä, joten vastaan nyt sitten näihin, kun kerran pyydetään.


1. Mitä teet ihan ensimmäiseksi aamulla, kun olet noussut ylös sängystä?
Kello on silloin jotakin kuuden ja seitsemän välillä, joten yritän pitää silmiä vielä hetken kiinni lastenhuoneen sohvalla. Joka toinen aamu saan nukkua pitkään, silloin köpöttelen suoraan aamupalalle ja tervehdin lapsia.

2. Minkä jäätelön tilaat useimmin kioskilla?
pistaasi tai mango


3. Milloin valehtelit viimeksi?
Yleisesti ottaen olen piinaavan rehellinen, mutta 3-vuotiasta kusetan melko säännöllisesti.
Joo, tää on kato liian tulista lapsille (pizza). Tää on kato leipää (mokkapalaa). Ei oo mulla mitään suussa (karkkia). Ei oo pastakastikkeessa parsakaalia (onpas, pieneksi silputtuna). 


4. Jos saisit nyt tuhlattavaksi 100 euroa, mitä ostaisit?
Kolmen ruokalajin illallisen, pullon viiniä, muutaman drinksun ja pääsylipun iltadiskoon.

5. Oletko ostanut ulkoiluhousut äitiyden tähden?
Aivan varmasti olen. Minulla on kokonainen kura-asu ja se ilahduttaa minua. Kannan kurapukuni ylpeydellä.


Onian saamassa haasteessa pyydettiin nimeämään kaikista rakkain kuva blogista. Minulta sitä ei kysytty, mutta tämä on minun rakkain blogikuvani. Kuvassa olen minä juomassa kaljaa salaa anoppilassa viime kesänä. Sydän sille muistolle.


6. Mikä on lempikaupunkisi?
Espoo. Henkinen kotini. Buahhahhaahhaa.

7. Jos voisit muuttaa yhden tapahtuman kuluneelta viikolta, mikä se olisi?
Kommentoin puistossa sellaista muovihärpäke vauvankävelytinkompleksia fysioterapeutin painajaiseksi. Se oli tarpeetonta.

8. Mitkä ovat ne viisi nettisivua, jotka avaat aina ensimmäiseksi?
Peruslehdet ja postit. Olen vasta ihan hiljattain päässyt irti Oikotie riippuvuudestani. Asuntojen kyttääminen on koukuttavaa vielä senkin jälkeen, kun oma on löytynyt ja tavarat kannettu sisään uuteen kotiin. Suomi on täynnä hämmästyttäviä koteja pahkakeinutuoleineen ja Mannerheim-alttareineen.

9. Ketä haluaisit kiittää ja miksi?
Sitä keski-ikäistä herraa, joka tarjoutui pyytämättä pitämään minulle ja kakkoselle ovea auki, kun asioin tänään Aleksanterinkadun Osuuspankissa. Niille naisille, jotka seisoivat vieressäni keskittyneenä jonottamaan, kun pidin yhdellä kädellä auki hissin ovea, jalalla hissin veräjää ja toisella kädellä työnsin rattaita sisään hissiin -heille voisin todeta, että kiitti ihan vitusti.

10. Mikä on oma käytännön vinkkisi kahden lapsen arjesta selviytymiseen?
Sellainen humaani vinkki olisi varmaankin, että älä hermostu! Tähän joku hymiö. 
Ennen muuta kahden pienen lapsen kanssa eletty arki syö hermoja, mutta eihän siinä mitään kovin kummallista ole. Mahtavia päiviä, peruspäiviä ja päiviä helvetistä.  Elämässä ihmiset tekevät paljon vaikeampiakin asioita, kuin hoitavat kahta lasta.
Jos jotakin täytyy vinkata, sanoisin että:
-Pidä kiinni vanhemman lapsen päivärytmistä. Pieni vauva kulkee melko vaivatta mukana minne vain.
-Antakaa vauvalle säännöllisesti maitoa myös tuttipullosta, jotta voit tarvittaessa syöttää vauvan kylmässä ulkoilmassa. Tuttipullo mahdollistaa myös sinun kotoa poistumisesi (yksin tai jonkun toisen perheenjäsenen kanssa) yhtä syöttöväliä pitemmäksi ajaksi, vaikka kotona majailisikin tiheästi syövä vauva.
-Välttele aikatauluun sidottuja aamuja. Aamutoimet ja lähteminen ovat aluksi todella aikaavieviä ja kiire kiristää kaikkien osapuolten hermoja.
-Tutti on ystävä.
Mutta ennen kaikkea: Ole itsellesi armollinen. Se on vaan arkea, eikä siitä jaella arvosanoja.

8 kommenttia:

  1. Hei, tuon kymppi kohdan vois painaa johonkin neuvolan lehtiseen! :) Asiaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä voisin myös kirjoittaa uusiksi muutaman neuvolan lehtisen. :)

      Poista
  2. Melkosia standardeja asetat jos pitäisi elämässä jotain yleisellä tasolla kiinnostavaa olla, että päivittää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy kato pitää laatu korkealla. Mun elämähän siis tietenkin kiinnostaa ihan kaikkia, kaikilla tasoilla ja aina. :D

      Poista
  3. Hihhihii, hauskaa lukea että joku muukin saa kiksejä Oikotien omituisista kämpistä. Muistan etenkin vauvana supermyöhään valvoneen esikoiseni kanssa surffanneeni öiseksi ajankuluksi mitä kummallisimpia mörskiä. Erityisesti kun laittoi hakuun "halvin ensin" ja "omakotitalo" tuli todella nyrjähtäneitä kummitustaloja ja kukkatauluilla umpeen tukittuja mummonmökkejä.

    Toinen surffausklassikkoni on Google Street View. Jos on kotoisin muualta kuin sieltä missä asuu, on omia lapsuuden leikkikunnaita kerrassaan nostalgista katsella ja taivastella, että kas vain, tuokin naapuritalo on maalattu valkoiseksi ja koivut kaadettu. Kuulostanpa nolifeltä, no, semmosta se on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen myös todennut, että raha ei aina kulje käsi kädessä tyylitajun kanssa. Vaikka se 5 miltsin kaupunkiasuntoni sijaitsisi Katajanokalla, en ehkä ihan ensimmäisenä istuttaisi hallin parkettiin 2 metriä halkaisijaltaan olevaa kompassia. Mutta semmosta se elämä välillä on, että on saatava se kompassi. :)

      Poista
  4. Voi Liisa, Liisa, Liisa, nuo sun neuvot kahden lapsen äidille on just niinkuin ajattelen. Nyt on taas ollut ilmoilla sellaisia tuntemuksia, että minen jaksa, kun tuo kasikuinen ei viiti enää nukkua ei päivällä, ei yöllä tai jos nukahtaa, niin parin minuutin päästä havahtuu, että mitä helvataa en kai nukkunut!

    Ois kiva nukkua, ois kiva mennä Stockalle yksin! Ois ja ois, mutta höpöhöpö mitä valitusta, kun ihania ovat ja itelle voisin sanoa, että juo akka enemmmän kahvia! Tai ihan muuten vaan, juo ittes mukavaks. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Ripu. Minä muistan tuon vaiheen. Piti oikein etsiä arkistosta se kirjoitus. http://pihallakotona.blogspot.com/2011/10/herateostoksilla-yopaidassa.html

      Univaje on helvettiä ja siitä saa ja kuuluu valittaa. Ja toisten äitien seurassa kukaan ei edes tajua, että joku höpisee omiaan väsyneenä, kun kaikki muutkin ovat asioista vähän pihalla. Ja sen valituksen lisäksi kuuluu lähteä myös baariin juurikin juomaan itsensä mukavaksi mukavassa seurassa. Mä uskon vakaasti siihen, että se auttaa.

      Poista