tiistai 9. huhtikuuta 2013

Äitiyden self help

Teemme kotona huonekalujen uudelleenjärjestelyjä ja kirjat vaihtoivat paikkaa alakerrasta yläkertaan. Romaanit sikin sokin, metrin pätkä ammattikirjallisuutta, sanakirjat ja matkaoppaat, valokuvauskirjat ja Kalevala. Huomasin omistavani myös pienen mutta merkillepantavan kirjallisuusluokan, jonka voisi luokitella sanalla vanhemmuus. -Lahjaksi saatuja opuksia, epätoivon hetkellä haalittuja neuvoja, pohdintoja elämänmuutoksesta, neuvoja kehitysvaiheisiin. Osa luettu kannesta kanteen, osa jäänyt innon puutteessa kesken. Kuvaan pääsi myös sattumalta hyllyluokan vierustoveriksi eksynyt Bukowski.



Raskausaikana luin Naisesta ja vihastaNuoren äidin kirja taasen on raskausajan lahja ystävältä -1942 ilmestynyt opus antaa perspektiiviä siihen, kuinka valtavan evoluution äitiys on kokenut viimeisen kahden sukupolven aikana. Muistelen säännöllisesti kirjan imettäjän palkkaamista käsittelevää osiota. Anna-Leena Härkösen Heikosti positiivisesta muistan edelleen Anna-Leenan murhanhimoiset ajatukset vastasyntynyttä vauvaansa kohtaan. Ne olivat pienen esikoisvauvan äidille lohdullisia sanoja. Siipirikkoäiti jäi kesken. Kaksi unikoulukirjaa ovat ehkäpä pelastaneet elämäni. En ole vuosikausiin tehnyt kovinkaan montaa parempaa päätöstä, kuin kahdeksankuisten vauvojen opettaminen nukahtamaan itsekseen kirjojen oppeja seuraamalla. Sinkkoset tuli hankittua joskus esikoisen uhmaiän kynnyksellä -En tiedä opinko mitään maailmaa mullistavaa. 

Mitä kirjoja teidän vanhemmuushyllyssänne on?

13 kommenttia:

  1. Haha, tutun näköinen kirjavalikoima. Imetysoppaan tosin myin just Vekarakirppiksellä, koska mietin, että oon aika täysinoppinut siinä hommassa. Anna-Leena Härkösen Heikosti positiivisen ostin parikymppisenä ollessani ei-toivotusti raskaana ja tulevaisuushorisontti oli keskittynyt keskeytyspäivän odottamiseen. Kirjan lukeminen lohdutti siinä angstikiepissä ihmeellisesti. Luin sen toivottujen raskauksien aikana uudestaan ja se toimi silloinkin, vaikka kirjalliset ansiot ei huiput olleetkaan.

    Meillä on mm se Anna Walhgrenin lapsikirja, mutta se jäi kesken koska tyyli on jumalattoman ärsyttävä. Myöhemmin kun Walhgrenista paljastui vaikka mitä skeidaa, motivaatio sen lukemiseen on laskenut entisestään. Meillä on kuriositeettina myös Benjamin Spockin kasvatusopas jota mun vanhemmat luki ja jossa on nykyvinkkelistä melko häröjä juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole kyllä mullakaan vajetta imetystietoudessa. Mutta en ole siitä kyllä myöskään enää kiinnostunut. Voisi laittaa kirjan kiertoon, mutta toisaalta ihan hauskaa säilyttää kirjahyllyssä muistoja elämän varrelta.

      Mä olen lukenut vain pätkiä Wahlgrenilta netistä, mutta melkoinen kuvio kätkeytyi "hyvän äidin" naamarin taakse. Mutta äärettömän mielenkiintoistahan tuollainen kaksijakoisuus on. Kuriositeettinä voisi perehtyä joskus opukseenkin.

      Poista
  2. Tuo edellä mainittu Walhgrenin kirja oli muuten tosi ärsyttävästi kirjoitettu. Sisältö jäi hämäräksi ja siksi myös unikoulu toteuttamatta.
    Muuten meiltä ei juuri oppaita löydy. Miehelle on muutama huumorimielessä hankittu, mutta niissä oli kyllä ihan hyviäkin vinkkejä. Mies hoitaa vauvaa-Sam Martin ja VAUVA omisstajan opas- Borgenicht Louis ja Joe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä yritin opiskella sitä unikouluhommaa, mutta muistaakseni siinä oli ihan järjettömän tarkkoja koreografioita, joita mun umpiväsynyt pää ei pystynyt sisäistämään.

      Tuollaisia omistajan oppaita voisi tehdä myös vähän vanhemmistakin lapsista. :)

      Poista
  3. Hmmm, mä vähän niin kuin keräilen näitä, aika monta löytyy. Meidän raamattu on Anna Wahlgrenin "Sova hela natten" (löytyy kai nykyään suomeksikin), noihin pehmeisiin metodeihin ei enää mun hermot riittäneet siinä vaiheessa kun niille oli tarvetta. Viimeisin hyvä minkä luin on Elina Tanskasen "Jetlagissa - yhdellä kädellä kirjoitettu opas vauvavuoteen". Ei enää itselle varsinaisesti ajankohtainen, mutta asiantuntevasti ja samalla ihanan ymmärtävällä ja rennolla asenteella kirjoitettu.

    Multa löytyy myös isoäidin äidin peruja oleva "Rakkaat pienokaisemme" vuodelta 1910. Se ei kyllä tainnut sitä kauheasti lukea, vaan jätti sen ja pienokaisensa taakseen lähtiessään Neuvostoliittoon pakolaiseksi. No, ei olleet olosuhteetkaan helpoimmasta päästä. Perspektiiviä senkin ajattelu tosiaan tarjoaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raamattu!! :D

      Mä en nykyään jaksa kiinnostua vauvaoppaista, kun en enää halua lisää lapsia ja vauva-ajat oli itselle niitä epämieluisampia aikoja. Tuossa 1942 kirjassa on ihanana puolena lapsivuodeajan kuvaus. Silloin oli vastasynnyttäneen ainoana työnä levätä ja kaikki sukulaiset olivat mukana tekemässä kotityöt. Niinhän sen pitäisi olla vieläkin.

      Poista
  4. Mä tajusin just, että sähän näistä pieruista juuri kirjoittelit. Mietinkin eilen lukeneeni aiheesta jostain. Että hyvää peppuyötä vaan teillekin!
    Aloin myös listata tähän lapsiaiheista kirjallisuutta, mutta päätin käyttää (tällä kertaa ihan tietoisesti) sua bloggausinspiraation lähteenä ja tehdä ihan oman postauksensa näistä. Joten palaan tähän!

    VastaaPoista
  5. Meiltä löytyy Unihiekkaa etsimässä, joka on oikeasti hyvä. On tullut parille kaverillekin lainattua.

    Uhmakirjan ja Kun kolmesta tulee neljä hankin jonkun angstin vallassa, kun halusin varautua tulevaan. Ihan kivoja opuksia molemmat, mutta en ole ihan varma, tuleeko kummankaan luo palattua yhden lukukerran jälkeen. Ihan viihdyttäviä yhden äidin kasvukertomuksia ovat Tiikeriäidin taistelulaulu ja Kuinka kasvattaa bebe, vaikka näitä en hyvällä tahdollakaan saa laitettua vanhemmuusoppaiden kategoriaan.

    Viime aikoina ei oikein ole vanhemmuusjutut kiinnostaneet, vaan lukulistalta on löytynyt jotain ihan muuta. Ehkä sitten suraavan kriisin kohdalla etsin taas pelastusta kirjakaupasta. Kiukkukirjaa on mulle kehuttu, joten ehkä se sitten, kun uhma koittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unihiekka on hyvä. Paljon parempi kuin tuo Pehmeä matka höyhensaarille.

      Itse olen todennut, että en juurikaan diggaile opaskirjoista, vaan enemmän noista äidiksi kasvamisen kertomuksista.

      Poista
  6. Ei ole kirjoja, onneksi :) Jotain on joskus epätoivoissaan kirjastosta lainattu, mutta kauheasti ei ole kyllä (myönnettäköön) vanhemmuuskirjallisuuteen tutustuttua tämän 2-vuotisen vanhemmuustaipaleen aikana. (no kolme, jos raskausaika lasketaan mukaan)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tykkään kirjoista. :) Mutta ei tätä vanhemmuutta kyllä kirjoja lukemalla opi.

      Poista
  7. Thomas Gordonin Toimiva perhe ja sen kaverina "Lapsi elää rutiineista". Tuossapa ne taitavat olla. Gordoni on pahasti kesken, mutta tavallaan anteeksiantava ja silti hyvä. Voi kun jaksaisin joskus lukea sen loppuun...

    VastaaPoista