torstai 16. elokuuta 2012

Ratkaisun avaimet

Lähes kaikki minun elämäni ongelmalliset tilanteet ovat ratkaistavissa herkuilla ja alkoholilla. Tänään tilanne vaati muutaman lasin valkoviiniä ruoan jälkeen ja pari palaa banaanipiirakkaa lasten nukkumaanmenon jälkeen. Ongelma tosin on edelleenkin ratkaisematta, mutta jotenkin osaan pienessä hiprakassa ja sokeriähkyssä suhtautua tilanteeseen taas vähän välinpitämättömämmin. 

Minä en saa päästäni tätä päivähoitoasiaa. Joinakin päivinä, kun lapset pääasiassa kitisevät, kiukuttelevat, riitelevät ja valittavat, en muuta ajattelekaan kuin töihin paluuta ja miten mielenkiintoista ja ihanaa se olisi. Toisina päivinä nautin kotonaolon vapaudesta ja ymmärrän, että tämä mahdollisuus on ainutkertainen. Tätä aikaa ei saa takaisin.


Päivähoidon johtaja soitti tänään tekemästäni päivähoitohakemuksesta. Miellyttävä-ääninen setä halusi hakemukseen lisää hakuvaihtoehtoja. Tiedustelin vaivihkaa, voisiko lähipäiväkotiin saada paikan vuoden vaihteessa. Sitä ei voinut luvata, ei tietenkään. Ensi syksystä ei voi vielä tietää, ei tietenkään. Toinen lähipäiväkoti menee ensi vuonna remonttiin ja muuttaa evakkoon, eikä vielä voi tietää minne, ei tietenkään. 

Hiljaa toivoin, että setä olisi kannustavalla äänellä ilmoittanut, että kyllä hoitopaikka vuoden vaihteessakin löytyy tästä läheltä kotia, että hae vaan töitä. Ja sitten jatkanut vielä, että kyllä se kakkonen vuodenvaihteessa puhuu monisanaisia lauseita  ja pärjää varmasti isommassa porukassa. Ihan varmasti on tarpeeksi vanha. -Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Jään siis maistelemaan banoffeeta ja jatkan viikkokausia jatkunutta pähkäilyäni. Onhan tässä aikaa miettiä.

16 kommenttia:

  1. Äh...tuo tunne on niin tuttu! Ja kateutta on ilmassa kun moni mammakaveri nyt työt syksyllä aloittaa ja lapset menee päiväkotiin. Mietin itekkin, että voi vee...En jaksa. Ahdistusta lisää se, että puistot on täynnä vieraita uusia kasvoja ja me vaan siellä vuodesta toiseen pönötetään... Mut hei, kohtahan tulee joulu ni ei omaa napaa kerkee murehtia? :D Voimia arkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on varmaan just se, että moni kaveri palaa nyt takaisin töihin ja itse huomaa olevansa kateellinen. Kun ei tää arki aina niin herkkua ole yhden uhmaikäisen ja yhden esiuhmaisen kanssa. Joulua odotellessa ja samoin! :)

      Poista
  2. mä hain veijolle paikkaa vuosi sitten, kun olin jo palannut töihin ja mies jäänyt hoittarille vuoden loppuun. vuoden alussa on nihkeämpi saada paikkoja kuin syksyllä mutta kyllä se järkkääntyi, ihan kalkkiviivoilla eli joulukuun puolivälissä tosin. lähipäiväkodit olivat täynnä mutta ei tuonnekaan rattailla työntelisi kuin 15-20 minuuttia - tosin meidän 2+ auton taloudessa rattailla sinne ei juuri työnnellä, jolloin matka on liikennevaloista riippuen kahden puolen viittä minsaa. päiväkoti ja ryhmä olivat niin uusia ja upeita, hoitajat innostuneita jne. että se kyllä korvasi hieman pidemmän matkan puutteet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää on just näitä käytännön hankaluuksia, kun meidän alueella monelle on nyt syksyllä tarjottu päiväkotipaikkaa 8 km:n päästä ja se on aika kaukana, kun mä en autoile. Ja kun mä en vielä tiedä, missä päin mun työpaikka on. Ja sitten jos saa jo työpaikan löydettyään päiväkotipaikan jostain väärästä suunnasta, se on ilman autoa aika hankalaa, kun mies voi vaan viedä lapset, eikä hakea.

      Tai sitten pitäisi vaan odottaa, että mistä päin kaupunkia saisi hoitopaikan vuoden vaihteessa ja hakea sen perusteella töitä. En tiedä.

      Poista
  3. Onko teille muuten ehdotettu kolmiperhepäivähoitoa? Meille ehdotettiin silloin kun piipahdin duunissa ja ykkönen oli tarhassa, mutta senhetkiset himafasiliteetit ei sallineet. Mulle töihinpaluu ei ole vielä ihan ajankohtaista mutta surruutan päässäni näitä tarhakuvioita ihan hulluna silti. Tällä kertaa ajattelin käydä katsastamassa pari lähitarhaa, kuulemma siihen suhtaudutaan oikein positiivisesti. Kokemukset ovat nimittäin niin ristiriitaisia, olen nähnyt yhden ihanan ja yhden ei-kovin-ihanan tarhan käytänteet ja kokenut konkreettisesti että niissähän on ihan helskutisti eroja, tarhoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oo ehdotettu, mutta fasiliteetit kyllä löytyisivät. Mutta tässä asiassa mua mietityttää se, että kun esikoinen menee parin voden päästä eskariin, että onko se sitten hänelle ikävää, kun joutuu vaihtamaan hoitopaikkaa? Ja pienempi sitten tietenkin siinä mukana. En tiedä, onko tämä ongelma, vai teenkö siitä sellaisen.

      Meillä ei tässä lähellä ole kuin kaksi kunnan päiväkotia, joista toinen menee vuoden vaihteessa remppaan, joten mieluisia vaihtoehtoja on periaatteessa yksi kunnallinen ja yksi yksityinen. Mutta eroja niissä päiväkodeissa kyllä varmasti on.

      Poista
  4. Kyllä se hoitopaikka löytyy, hae vain töitä! (Me haettiin kuopukselle keskelle vuotta aloitusta ja about viikkoa ennen vielä "ei yhtään voinut tietää" järjestyykö paikka. No järjestyi se sitten. Mutta ilmeisesti (turhan) toivon antaminen on synneistä suurin päivähoidon järjestäjille.) Ja kyllä se kakkonen pärjää isommassa porukassa kun sen aika on. Monisanaisista lauseista se ei ole kiinni.

    Eli jos sulla ei ole työpaikkaa, johon olisit palaamassa, niin kyllä mä aloittaisin vyyhden purkamisen siitä työnhausta. Päivähoitoasiat saat kyllä varmasti järjestykseen - ei se ole niin dramaattista miltä se voi tuntua. Nimim. kahdesti panikoinut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tänä aamuna tuntuu siltä, että vittu aivan varmasti haen, enkä ole ihan nökönuuka sen pestin suhteenkaan. :D

      Tässä tuntuu olevan niin monta palaa, joiden pitäisi loksahtaa yhteen. Hoitopaikan tuntematon sijainti, mahdolliset työpaikat ja missä päin kaupunkia ne on, miehen työmatka jne. En kestä.

      Poista
    2. No sitä suuremmalla syyllä: kun sulla on työpaikka, tiedät myös paremmin minkä metrolinjan varrelta päiväkotipaikan voi ottaa vastaan... Kyllä se vyyhti äkkiä lähtee keriytymään auki.

      Onnea työnhakuun!

      Poista
  5. Terkut täältä päiväkotiharjoittelusta (as we speak!). Olen piilossa täällä päiväkodinjohtajan huoneessa kun esikoinen (kohta 3) tottuu hengaamaan täällä yksin ilman mua. Tän vkon perusteella voin sanoa että meille sattui hyvä päiväkoti, tämä ei ollut yhtenäkään vaihtoehtona meidän listoilla, mutta paikka löytyi ja etäisyyskin on ihan ok. Hoitajat ovat sympaattisia ja tekevä kovasti töitä lasten eteen. Viikon aikana olen nähnyt vain muutaman pikaisen kahvitauon, kaikki muu aika mennään lasten ehdoilla. Mutta, olen myös huomannut että kyllä tää päiväkotimaailma on myös kovaa duunia kolmevuotiaalle kotona olemiseen tottuneelle; paljon uusia rutiineja, käytäntöjä ja sääntöjä. Mietin kovasti että onko tää nyt kuitenkaan vielä tarpeellista, maailma ehtisi kyllä odottaa! Olisiko kuitenkin parempi pysyä vielä turvallisesti omien kotiseinien sisällä ja möllöttää turvassa! Mutta mulla unelmaduuni odottamassa ja pienempää veljeä hoitaa kotona vielä isoäiti.

    VastaaPoista
  6. Jatkoa edelliseen.. Mulla ei siis mitään valittamista koska sain pienemmän lapsen hoidon onnistumaan kotona isoäidin kanssa. Sellaista alle puolitoistavuotiasta en ehkä jaksaisi opettaa tottumaan tähän maailmaan (vaikkakin olen huomannut että kaikki alle 2-vuotiaat täällä itkevät max 3min vanhempien lähdön jälkeen ja ovet loppupäivän iloisia. Ja toisaalta ne 3-vuotiaat jotka ovat olleet hoidossa jo vuoden pari osaavat vaikka mitä ja ovat ihan konkareita mun silmissä!) Silti mä jumitan jotenkin ajatuksessa että miten lyhyt aika yksi vuosi kotona vielä olisi ja miten tää maailma ilman omia vanhempia ehtisi ehkä odottaa.. But but money talks ja töihin on mentävä! Ymmärrän kuitenkin hyvin sun pohdinnat ja tää että rahasyistä on pakko mennä töihin on helppo ratkaisu! T.fanittaja-Laura (kirjoitan tätä viestiä puhelimella joka tök-kiiiiii,Sorry siis sekavuus!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on just se loputon kela, että tartteeko tuota helmikuussa 2-vuotiasta vielä pakottaa sopeutumaan ja kuinka lyhyt aika vuosi on mun elämässä. Tavallaan mä ymmärrän sen perustelun, että lapsella on hyvä jos äidillä on hyvä, mutta tavallaan taas en. Aikuinen pystyy tekemään kompromisseja ja toimimaan epämukavuusalueella, mutta mun mielestä pientä lasta ei pitäisi pakottaa sopeutumaan turhan vaativaan tilanteeseen esim. isossa päiväkotiryhmässä, jos ei ole pakko esim. taloudellisista tai vanhempien mielenterveyteen liittyvistä syistä. Ja sitten toisaalta ja taas toisaalta...

      Poista
  7. Mun lapsi meni paria viikkoa vaille yksivuotiaana päiväkotiin. Vähän puristi rintaa jättää se huojuva kuolasuu sinne päiviksi, mutta ryhmä oli rauhallinen, hoitajat ammattitaitoisia ja tunnelma hyvä. Nyt kesäloman jälkeen muutettiin ja tyyppi aloitti uudessa päiväkodissa 1,4-vuotiaana. Ei olla niin fiiliksissä uudesta paikasta (tai lähinnä niistä aikuisista siellä, sijainti kyllä on ihan loistava), mutta lapsi tuntuu viihtyvän hyvin.

    Ja konkari indeed - kahdessa viikossa se vähän vaille yksivuotias oppi kävelemään, ja itse syöminenkin kehittyi tosi nopeasti. Äiti-sanan lisäksi kääpiö ei sanonut sanaakaan, mutta sai silti itsensä ymmärretyksi ihan hyvin. Lauseiden pituuksilla ei siis liene suurta merkitystä – hoitajat hoksaa aika hyvin osoittelusta ja ähinästäkin :)

    Kuvio selviää kyllä, ja lapset tottuu tosi nopeasti uuteen arkeen. Luulen jopa, että niillä kolmivuotiailla on hankalampaa, kun ovat ehtineet elää kotiarkea niin pitkään.

    Venni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen vaan toivonut sitä, että lapsi osaisi kertoa päivästään, kun menee hoitoon. Esikoinen puhui jo kyllä 2-vuotiaana pitkiä lauseita, mutta tämä kakkonen on vähän hitaammin kehittyvä tyyppi.

      Siihen kyllä uskon, että lapsi saa perusasiat selvitettyä hoitajille ja kun syö jo nyt itsenäisesti, niin ei ole sillä tavalla huolta. Toivon vaan, että ne olisi mukavia ne hoitajat. Se on varmaan se tärkein asia itselle.

      Poista
  8. Meillä 2,5 vuotiaan kuopuksen vakiovastaus on "ihan hyviä juttuja" kysymykseen "mitä teit tänään hoidossa?". Hän on näitä hyviä juttuja tehnyt nyt jo hoitopäivästä toiseen viime talvesta asti :) Tosin meillä lapset ovat saaneeet olla "hyvässä" hoitopaikassakin, jonne on turvallisin mielin voinut lapsensa jättää.

    Mutta ei sitä vaan voi välttyä ajattelemasta, että olisiko pitänyt olla pidempään kotona lasten kanssa. Onhan se lapsuusaika kuitenkin niin "lyhyt". Mutta toistaiseksi tällä tavoin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kaava esikoisen kerhosta tullessa menee: No, millaista oli? -Aivan mahtavaa. -Mitäs te teitte? -Kaikenlaista.

      Poista