torstai 30. elokuuta 2012

Pyörällä

En ole maailman aikaansaavinta sorttia. Hukkasin toissa talvena avainnippuni lumihankeen ja siinä samassa myös pyörän avaimeni. Sitten synnytin, eikä ollut vähään aikaan mikään kova hinku pyörän selkään. Lähdin harvoin minnekään ilman istumiskyvytöntä vauvaa, joten pyörä pysyi varastossa. Tuli talvi ja taas kevät ja aloin suunnitella pyörän vara-avaimen etsimistä. Suunnitteluprosessi jatkui kesän ajan. Ja sitten sunnuntaina, hieman yli puolitoista vuotta talvisen katoamisen jälkeen, aloitin lounaan syötyäni etsinnät. Katsoin läpi yhden laatikon ja sitten toisen. Vara-avain löytyi minuutin etsintöjen päätteeksi. Onneksi koko prosessi oli hyvin suunniteltu.

Selasin avainlöydön huumassa läpi Huutonetin lasten pyöränistuimet ja huokasin helpotuksesta, kun kirkuvan oranssien ja smurffinsinisten istuinten joukossa komeili yksi musta Hamax. Ostin heti. 


Kääpiö avasi polkupyöräkauden jo keväämmällä. Nyt on minun ja kakkosen vuoro. Eikä täydy enää jolkottaa rattaiden kanssa fillarillaan 100 metriä edellä sotkevan lapsen perässä. 

Polkiessani eilen kakkonen kyydissäni puistoon, pienen tyttäreni pyöräillessä edessäni, sydämessä läikähti. Siinä se mun pieni menee. Laskee isot mäet ja osaa pysähtyä suojatielle. Olen pakatua ylpeydestä. Ja niin on lapsikin. 

9 kommenttia:

  1. Ihana! Samoja aatoksia pyörästä, sillä erotuksella, että mun on kumit tyhjänä edelleen varastossa ja Hamax on vielä Hutikassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä vaihdoin 5 vuotta sitten maastopyörän tuohon Ainoon ja se on kyllä ihana. Hyvä körötellä.

      Poista
  2. Komee setti, meitsiltä löytyy prikulleen sama. Eiku mun kypärästä puuttuu toi Bellin tarra. Hyvä maku sulla.

    Pyöräily on parasta. Mä en ole kevään jälkeen vapaaehtoisesti lähtenyt rattaiden kanssa mihinkään, minne pyörälläkin pääsee. Uhmakas kääpiökin lähtee ilman huutoa mukaan lähes aina kun ilmoitan, että nyt pannaan kypärät päähän. Olen harkinnut jopa nastarenkaita, mutta ehkä se talvipyöräily kuitenkin on turhan hasardia. Vai onko?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä alkoi meno mennä vähän hankalaksi, kun 1,5-vuotias ei suostu ilman huutoa istumaan rattaissa, vaan lampsii ilman mitään kiirettä ITE ja toinen lapsi sotkee fillarilla jossakin kaukana. Fillarikyyti kelpaa pienemmällekin.

      Miksipä ei talvellakin voisi ajaa, jos vaan toppavermeissä mahtuu istuimeen. 3-vuotiasta en vielä päästäisi liukastelemaan jäisillä teillä, joten meidän kausi loppuu varmaan lumen tuloon.

      Poista
  3. On ;) meillä tulee olemaan syksyn+kevään kahdenlaisia päiviä. Niitä jolloin pyöräillään 6km ja niitä jolloin 14. Lasten pk&eskari on just erisuunnassa, ja minä pyöräilen.. Kunnes tulee sellaiset säät että en raaski pyöräilyttää lapsia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tässä just pohdin, että minkäköhänlaisia matkoja tuo 3-vuotias jaksaisi polkea. Täytyy varmaan vaan kokeilla.

      Poista
    2. 3vt on meillä oppineet ilman appareita ajon. Jotain 2km lenkkejä taineet jaksaa, eli meiltä päiväkotiin ja iltapäivällä takaisin toiset 2km.
      Tajusin myös että tuolla pyöräilymäärällä+taapero kyydissä aina, Joudun syömään useammin herkkuja etten pääse vaan laihtumaan xD
      Pitää varmaan päivittää jonnekin fb statukseen viikon pakkoliikuntasaldot,, kun lähipiiristä yksi on sitä mieltä että vaan laiskottelen kotona päivät pitkät ja vuosia vuosien perään..

      Poista
    3. Joo! Lisää vaan pullaa ja sitten merkkailet Heiaheiaan kaikki roskapussin viemiset ja muut. :D

      Poista