Myötä- ja vastoinkäymisissä

Irtisanoimme lasten hoitokuluvakuutukset ennen lomille lähtöä. Aloimme eräänä iltana ynnäillä, kuinka paljon olimme maksaneet vakuutusmaksuja ja mitä olimme hyötyneet. Vuosimaksu 350€, omavastuu 100€/sairaus. Yhteensä neljän vuoden maksut 1400€, jonka aikana olemme käyneet yksityisellä lääkärillä kolmesti. Yhtenäkään kertana kulut eivät ole ylittäneet omavastuuta. Päätös oli melko yksinkertainen, jonkinlainen tapaturmavakuutus varmastikin riittää.

Tiedän, että vakuutuksista ei ole suoranaisesti tarkoitus hyötyä, vaan siinä maksetaan riskin jakamisesta. Aloin kuitenkin pohtia, minkälaisessa tilanteessa vakuutus oikeasti kannattaa ottaa? Onko niin, että jos lapsella on oikeasti jotakin isompaa vaivaa, pahoja allergioita tai jatkuvia korvatulehduksia, ei terveysasemalta saava hoito riitä? Teimmekö me suuren erehdyksen, jota kadumme viimeistään siinä vaiheessa, kun lapset menevät vuoden kuluttua päiväkotiin ja ovat kipeinä koko ajan?

Ohjeen mukaan

Loman alun kunniaksi tehtailtiin kotona pizzaa. Kun asettelimme taikinapalloja leivinalustalle kaulittavaksi, ilmoitti kääpiö vetäytyvänsä omaan huoneeseensa tekemään pizzan valmistukseen tarvittavan ohjeen. Hetken perästä hän ilmestyi keittiöön paperinpala kädessään, jonka asetteli huolellisesti leivinalustan viereen ja alkoi kaulita omaa pizzaansa ohjeen mukaisesti. Ei siihen ohjeeseen ollut juuri mitään lisättävää.

Täydellisen loman ohjetta laatiessani olen päätynyt siihen, että täytyy tehdä juuri sitä, mikä tuntuu ihanalta. Jos lasten kanssa rannalla makoillessa tekee iltapäivällä mieli lasia kylmää valkoviiniä, se täytyy ottaa. Täytyy ottaa päiväunia, kun lapset nukkuvat samaan aikaan (olenko muistanut hehkuttaa!!!!!) ja neuvottelujen mukaan muulloinkin. Täytyy syödä suklaakeksejä aamupalan päätteeksi. Täytyy ostaa hyvä levy ja kuunnella sitä kuulokkeilla kaikessa rauhassa lasten mentyä nukkumaan. Täytyy leipoa täytekakku ihan tavallisena päivänä. 

Säätila ei toistaiseksi ole ollut ihan täydellinen. Onneksi uimahallin uima-altaan vesi on lämmintä.

Valmis

Kääpiö kulkee tienvieriä pitkin ja käy katseellaan läpi pientareella kasvavia voikukkia yksi kerrallaan. "Nuo ei oo vielä valmiita." Keltaiset kukat jäävät poimimatta, mutta valkoiseksi haitulapalloksi kehittynyt kukka on lapsen maailmassa saavuttanut olennaisimman olomuotonsa. Silloin se on valmis ja sen voi puhaltaa. Tarkemmin ajateltuna voikukka onkin hienoimmillaan juuri sellaisena hauraana ja pehmoisena pallona.

En pystynyt muistamaan, milloin viimeksi olisin puhaltanut voikukan. Katselin yksin kävellessäni niitä samoja tien pientareita ja etsin valmista kukkaa. Ja siinä se oli, melkein liian hieno puhallettavaksi. Kyykistelin tien reunassa ja kääntelin palloaa niin kauan, että jokainen haitula oli irronnut. Muutamat tarttuivat kieleen, toiset kutittivat nenää ja silmiä. 

Myöhemmin lasten kanssa puistossa istahdin keinuun lepuuttamaan jalkojani. Heiluin hiljalleen, lisäsin vähän vauhtia, nojauduin pitkälle taakse keinun noustessa eteenpäin. Vauhti kasvoi ja tuntui jo vatsanpohjassakin. Hassu tunne, jonka tuntee nykyisin aika harvoin. Pitää keinua useammin, ajattelin.

Tänään minä olen valmis. Valmis lomalle. Laukkuja ei ole vielä pakattu, mutta tuntuu siltä, että kaikki tarvittava on jo mukana. Huomenna lähdetään.

Pinnan alle

Ostin tänään kääpiölle vaaleanpunaiset uimalasit. Hän oli toivonut niitä kovasti. Lasit saatuaan hän on käsitykseni mukaan sellaisessa luulossa, että osaa nyt sukeltaa. Teki sängyn päällä laseihinsa sonnustautuneena sukellusliikkeitä ja ilmoitti itsevarmasti siirtyvänsä puiston uima-altaan syvään päätyyn. Me keskityimme miehen kanssa hihittelemään -lapsi näyttää uimalaseissaan ihan Tatulta. 

Olemme pohtineet myös jonkinlaisen uimavehkeen hankkimista kääpiölle -kellukkeet, uimarengas, mitä näitä nyt on. Urheiluliikkeessä hypistelin sellaista uimalautaviritystä, joka kiinnitetään lapsen vyötärölle ja lauta jää selän päälle. Se tuntuisi näin maalaisjärjellä ajateltuna hyvältä välineeltä uimisen opetteluun, jättäisi kädet liikkeelle vapaaksi.

Valinta on kuitenkin vaikeaa. Nyt kysynkin teiltä kokeneemmilta uimaharjoittelijoiden vanhemmilta, mikä on järkevin laite uimisen opetteluun 3-vuotiaalle? 

Kuka ja miten

Olen pohtinut, haluaisinko muuttua. Tunne sanoo, että sä et oo sellanen, mutta järki sanoo, että ehkä se voisi helpottaa asioita. Jos alkaisin järjestelmälliseksi, edes ihan pieneksi hetkeksi. Jos alkaisin ennakoida tulevaa ja hoitaisin asiat ajoissa. Jos olisin iltaisin vähän aikaa kaukaa viisas, eivät aamut ehkä olisi niin kaoottisia. Tai oikeastaan kyse on vain yhdestä tunnista, mutta se yksi tunti on ihan kamala.

Minun päiväni kamalin tunti ajoittuu klo 9-10 välille. Silloin lapset ovat syöneet aamupalan ja pukeneet vaatteet päälleen. Kohta lähdetään puistoon. Ensiksi olisi saatava omat vaatteet päälle ja laukku pakatuksi puistolounaalle ja uimahommiin. Noihin aikoihin lapset alkavat riidellä keskenään vielä vähän enemmän. Repivät leluja toistensa käsistä, kirkuvat ja läpsivät toisiaan. Minä tiukkaan, että olkaa nyt kunnolla, että saan hommat hoidettua. Joku roikkuu jalassani keittiössä, kun pakkaan eväitä. Hän haluaa syödä ne, vaikka ei ole ruoka-aika ja raivostuu, kun eväitä ei tipu. Minä haalin kasaan uimavehkeitä ja aurinkorasvoja ja selvittelen jälleen puhjennutta sisarusriitaa. Uhkailen ja hermostun. Kuiskaan jääkaappiin vittuvittuvittuvittu.

Ja sitten eilen aloin ajatella. Jos mä pakkaisin kaikki uimakamat jo illalla, täyttäisin maitopullot valmiiksi jääkaappiin, keräisin lautaset ja mukit pussiin valmiiksi, mun ei täytyisi hermoilla joka aamu. Ensimmäinen asia, joka tuon ajatuksen jälkeen tuli mieleen oli Apua. Miten kauhistuttavan aikuista. Käytin pitkän tovin sen miettimiseen, että minä en ole se ihminen, joka toimii noin järkevästi. Minä olen se ihminen, joka ei koskaan jaksa viedä likaisia astioita suoraan tiskikoneeseen. Unohtelen puolinaisia kahvikuppeja ympäri asuntoa ja säilytän tärkeitä papereita rutussa laukun pohjalla. Tuollainen ennakointi olisi ihan liian kotiäitimäistä minun luonnolleni. Sitten siirryin pohtimaan, kuinka tyhmä täytyy ihmisen olla, että kieltäytyy ratkaisusta sen löydettyään.

Ja sitten lasten mentyä nukkumaan, pakkasin puistolaukkua vähän siinä sivussa. Melkein en edes itse huomannut. Siirsin soppalautaset tiskikoneesta suoraan ruokailuvälinepussiin ja viikkasin kuivuneet uimapuvut takaisin kassiin. Hyvin aikuista ja järkevää. Sellainenko minä nykyään olen?

Tuuli kääntyy

Eilen tuli väistämättä sellainen olo, että nyt minua rangaistaan, kun viime viikolla oli niin ihanaa. Että joku tasavertaisuuden laki sai kakkosen roikkumaan isosiskonsa hiuksissa, kieltäytymään päiväunista ja raivoamaan minun mielestäni ihan mitättömyyksistä. Puistossakin palelsi. Kotona lapset tulivat toimeen 30 sekuntia kerrallaan.


Tänään päätin korjata vittutääonvaanvälilläniinvitunperseestävittusaatana-mantraani ja kohdata uuden päivän uudella asenteella. Kirjoitin puistokassin pakkaamisavuksi tekemääni muistilistaan maitokahvi ja päätin, etten anna jaloissa roikkuvien ja lähtöä kärttävien ihmisten pilata aamutunnelmaani. 

Koko aamun kääpiö valitti. Kakkonen sotki leikit, oli tylsää, oli nälkä, muovikana oli varastettu. Minä annoin olla. Lapset tulivat toimeen muutamia minuutteja kerrallaan. Puistossa oli aurinkoinen pilvipouta ja jälkiruoaksi piirakkaa. Uima-altaan vesi viilensi paljaita varpaita. Kyllä tämä tästä.

Päätöspäivä

Aamupäivällä sain kurssikirjan luettua loppuun. Kaivoin jääkaapista mansikoita, raparperia ja kakkuainekset kesätyöntekijämme viimeisen päivän kunniaksi. Juuri oikeanlainen kesäpäivä Brita-kakulle, ajattelin marenkivaahtoa kakkupohjan päälle levittäessäni. Kesäpäivästä tuntui nauttineen myös se keski-ikäinen herrasmies, joka tallusteli tuntia myöhemmin minua vastaan lenkilläni mikromittaisissa nahkashortseissa ja ilman paitaa.


Lenkkipolkuja harppoessani ajattelin, että olisin voinut tottua tähän hoitokäytäntöön. -Pakkaisin aamuisin puistokassin, kun joku toinen leikittää lapsia. Sitten sanoisin heihei ja kaivaisin esiin opiskelukirjat. Neljä tuntia opiskelua rauhassa, välillä vähän jotakin muuta. Iltapäivällä vähän lasten kanssa puuhastelua ja ruoan laittoa. Voisi yhdistää kaksi itselle tärkeää asiaa.

Viikon aikana tein lukuhommien lisäksi myös muutamia huomioita: 1) Onneksi ei tarvitse olla enää murrosikäinen. 2) Sosiaalinen elämäni keskittyy lähes täysin päivisin tapahtuvaan seurusteluun toisten kotivanhempien kanssa. 3) Itsensä toteuttaminen muussakin kuin äidin roolissa antaa enemmän energiaa kuin keskiverrot päiväunet. 4) 1v 4kk lapsi liimaantuu minuun, vaikka paikalla olisi hänet huomioiva hoitaja. 3-vuotias ei enää toimi niin.


Nyt ynnäilen päässäni yhteen euroja pohtien, mitä tämä hoitokuvio tulisi maksamaan, jos haluaisin käytännön jatkuvan uudelleen syksyllä.

Kannatuslaskelma

Tuossa edellisessä kysymyspatteristotehtävässä täytyi keksiä omatkin kysymykset ja laittaa ne eteenpäin. Alla olevat pohdinnan kohteet on osoitettu teille kaikille mahtaville ja mielenkiintoisille ihmisille, jotka tätä blogia luette. 


1. Levy, jota kannattaa kuunnella.

2. Kirja, joka kannattaa lukea.

3. Elokuva, joka kannattaa katsoa.

4. Paikka, jonne kannattaa matkustaa.

5. Asia, jota kannattaa kokeilla.

Ihminen, joka kannattaa tuntea.

6. Asia, jota kannattaa vältellä. 

7. Ihminen, jota kannattaa kuunnella.

8. Resepti, jota kannattaa kokeilla.

9. Nettisivusto, jossa kannattaa vierailla.

10. Neuvo, joka kannattaa uskoa. 

11. Asia, johon kannattaa panostaa.


Vastauksia joihinkin tai kaikkiin kohtiin voi laittaa kommenttilaatikkoon. Minusta olisi mukavaa tietää teistä vähän enemmän.

Yhdestoista hetki

Sain Bleuelta listan kysymyksiä. Koska tapaan lapsiani tällä viikolla innokkaan kesätyöntekijämme vuoksi lähinnä satunnaisesti, minulla ei ole raportoitavaa perhe-elämästä. Nyt siis mennään näillä.

1. Lennätkö koskaan unissasi?

En muista. En kai? Jos lentäminen tarkoittaa, että on tosi älykäs ja mukava ihminen, niin sitten tottakai. Mutta jos se tarkoittaa jotakin ikävää, niin sitten en tietenkään.


2. Mitä ammattia arvostat?

Omaani, mutta ne jutut eivät kuulu tänne blogiin. 

Arvostan myös yksityisyrittäjiä, jotka saavat bisnesidean, uskaltavat ja tekevät.

3. Minkä kirjan luit viimeksi ja mitä pidit siitä?

Osmo Soininvaaran Sata-komitean. Se oli mielenkiintoinen näkemys suomalaiseen sosiaaliturvaan ja valtarakenteisiin, jotka järjestelmää ylläpitävät. Soininvaaran älykkyys tekee minuun usein vaikutuksen.

4. Jos saisit kahden päivän loman ja tonnin rahaa, mitä tekisit?

Lähtisin Tukholmaan ilman lapsia. Yöpyisin hyvässä hotellissa, söisin hyvää ruokaa ja ostaisin kaikkea.

5. Pidätkö kylmästä kahvista?

Tiesittekö, että jos kahvi on laadukasta, se on hyvää myös kylmänä. Se kertoo paljon siitä kahvista, jota me litkimme päivittäin mukitolkulla. Minulla on kaapissa myös hyvää kahvia.

Kylmistä asioista puheen ollen, pidän muun muassa vaniljajäätelöstä ja mansikoista.

6. Mitä sanoit viimeksi ääneen?

Houkuttelin kesätyöntekijäämme, joka on lukenut kaikki mukanaan tuomansa hömppäteiniromaanit, lukemaan Monika Fagerholmin Diivaa.

7. Minkä laulun lauloit viimeksi?

Tänään olen lauleskellut Heli Kajon Jos mä kuolen nuorena kappaletta. Heli oli aamulla vieraana Radio Helsingissä. Siinä kappaleessa on mukava tunnelma.

8. Mitä seuraat tällä hetkellä televisiosta?

Lähinnä odotan sitä päivää, että Good Wife alkaa taas. Meillä telkkari on kiinni lasten ollessa hereillä, Pikku kakkosta lukuun ottamatta. Katselen siis satunnaisesti ohjelmia, jotka tulevat klo 20.30-22.00 välisenä aikana.

9. Onko maapallon ulkopuolella älyllistä elämää?

Ei ole.

10. Milloin venyttelit viimeksi yli viisi minuuttia?

Siitä on vuosia. Joskus esikoisen raskausaikana hoidin selkävaivoja kontillani kekkuloimalla.

11. Paras kesäjuoma?

Sangria. Sitä ei jostakin syystä ole minun mielestäni soveliasta nauttia minään muuna vuodenaikana.


Nyt pitäisi keksiä omat kysymykset. Tähän palaan vähän myöhemmin.

Perehdytys kesään

Puistoruokailun alku avaa kesäkauden. Joka päivä ilmainen lounas lapsille ulkoruokinnassa. Tämän perheen lounashuolet on siis ratkaistu seuraaviksi viikoiksi Palmian toimesta. On se vaan hienoa olla helsinkiläinen. Vielä kun saataisiin muutama lämpöaste lisää ja vesi puiston ulkoaltaaseen, olisi kesätunnelma kohdillaan.

Varma kesän alun merkki on myöskin kesätyöläisten ilmaantuminen palvelutiskeille ja duunarihommiin. Minä kutsun tätä ihmisryhmää,  kaikella lämmöllä, kesäpässeiksi. Meillä on kotona myös oma 14-vuotias kesätyöntekijä. Häntä en kutsu pässiksi, koska me olemme toisillemme sukua. Me maksamme ja hän hoitaa lapset viikon ajan puistoon, leikittää ja syöttää. Perehdytin häntä tämän aamupäivän siihen hienovaraiseen nerouteen, jolla jälkikasvuani kaitsen. Uskon hänen pystyvän pitämään lapset elossa, vaikka kieltämättä vähän jännittääkin. Mukava helpotus arkeen tämä kuitenkin on ja siitä aion nauttia.