torstai 21. heinäkuuta 2011

Sosetta ja sirkushuveja

Olen pitkään pohtinut, miksi neuvolan paino- ja pituuskäyristä keskustellaan äitien kesken niin paljon. Tuoretta vauvaa esiteltäessä muistetaan usein mainita, että missä kohtaa käyrillä mennään. Tuntuu siltä, että vauvan painon ja pituuden kehittyminen olisi jonkinlainen äitiyden mittari. Jos näin on, minä en ole pärjännyt tässä kisassa kovin hyvin.

Ehkä juuri sen takia en ole tuota käyrien vatvomista oikein ymmärtänyt. Käsittääkseni kaikki vauvat saavat ensikuukausinaan lähes samaa sapuskaa. Jotkut ovat nälkäisempiä kuin toiset. En tiedä, miten painon tai pituuden kehitykseen oikeastaan voisi liiemmin vaikuttaa. Luulen, että jokainen vanhempi antaa nälkäiselle vauvalle ruokaa niin paljon kuin vauva ruokaa haluaa sillä hetkellä syödä. En usko, että kukaan pitää vauvaa nälässä kovin pitkiä aikoja.

Meidän tytöt ovat pötkötelleet vauvojen painokilpailuissa tiukasti höyhensarjaosastossa. Esikoinen laahasi painokäyrien pohjamudissa ensimmäiset puolitoista vuotta elämästään. Me tungimme kääpiölle öljyllä kyllästettyä sosetta suuhun, ravasimme painokontrolleissa ja pidimme ruokapäiväkirjaa ravitsemusterapeutille. Ruokailusta muodostui pikkuhiljaa monen henkilön show, jossa tarvittiin paljon oheisrekvisiittaa, henkilökuntaa ja ohjelmanumeroita. Tahtikapulaa heilutteli kuolaava vauva.


Melkein puolen vuoden sosesekoilun jälkeen päätimme lopettaa sirkushuvit, koska tunsimme itsemme miehen kanssa lähinnä pelleiksi. Syömishetket muuttuivat huomattavasti rennommiksi ja kääpiö ruokaili silloin kun sille päälle sattui ja pysyi elossa. Näin jälkeenpäin ajateltuna, en oikein ymmärrä, miksi neuvolassa touhotettiin motorisesti hyvin nopeasti kehittyneen kääpiön painoasioista.

Olen pohtinut näitä syömisasioita siksi, että kakkonen saavuttaa puolen vuoden merkkipaalun muutaman viikon päästä ja sosekattilat on kaivettava vastahakoisesti esiin. Painokäyrä on tälläkin kertaa ollut miinusmerkkinen ja laskusuhdanteinen. Tällä kierroksella haluaisin päättää, etten aio lähteä mukaan syömistemppuihin. Jos sapuska ei kakkoselle maistu, en haluaisi jäädä syömisestä ruokapöytään tappelemaan. Kääpiöstä saadun kokemuksen perusteella olen todennut, että lapset pysyvät hengissä hämmästyttävän pienellä määrällä ruokaa. Kääpiöllä on edelleen kausia, jolloin hän tuntuu nauttivan henkensä pitimiksi pääasiassa pyhää henkeä, koska viisi kertaa päivässä eteen tuotava ruokalautanen ei tunnu häntä kiinnostavan.

Salaa kuitenkin toivon kakkosesta vauvojen kultapossukerholaista, joka avaisi suunsa ammolleen heti, kun sauvasekoitin kaivetaan ulos kaapista.


14 kommenttia:

  1. Njoo, meillä sormiruokailtiin (vaikka soseitakin maistettiin), eikä tytölle ruoka hirmuisesti maistunut. Eli käytännössä rintamaidolla yli 1-vuotiaaksi, kasvoi hienosti omalla (miinusmerkkisellä) käyrällään. Muutenkin olen alkanut epäillä tuota normiruoan tyrkyttämistä vauvoille...Maidon pitäisi kuitenkin olla se pääasiallinen energian/ravinnon lähde alle 1-vuotiaille, joten ei sitä muuta paljoa tarvitse.

    VastaaPoista
  2. tuo käyrien katselu riippuu varmaan neuvolantädistäkin. Meillä on sellainen nuori ja juuri työnsä aloittanut, joka ei juuri käyriä tuijottele. Vasta viime kerralla (5kk) sain edes tietää, millä + vai - käyrällä mennään. On se aiemminkin niitä nopeasti näyttänyt, ja meillä se painokin aina sellainen sahakäyrä vaan. Niin on kyllä pituuskin.

    Siksi mä en juuri käyriä ole edes sitten muille kertonut. Sen mä aina tiedän, että paljon painoa on tullut edelliskerran jälkeen, ja tasaisesti se on ollut noin puoli kiloa kuukausi.

    Meille on muuten sattunut sellainen syöppö tapaus. Ei se ihan järkyttävästi kerralla syö, mutta nytkin menee hyvällä tuurilla desi sosetta ja tissit päälle, ja sama kolmen tunnin päästä uusiksi. Kun imetin vaan, niin sehän oli tunnin välein tissillä. Äitiinsä tuo tosin on tullut, kun makeaa voisi syödä ihan miten paljon vaan ;)

    VastaaPoista
  3. Joo, se on kumma miten tärkeitä ne käyrät tuntuu olevan ja kuitenkin jos ihan maalaisjärjellä ajattelee, niin meitä ihmisiä on joka lähtöön aikuisiälläkin, laihaa, lihavaa ja kaikkea siltä väliltä. Toisille ruoka maistuu paremmin kuin toisille ja makuja on monia. Vain lasten tulisi kiltisti niellä kaikki mitä aikuiset eteen laittaa.

    Mulla on myös tuollainen nirsoileva taapero, joka jo vauvana oli nirso tai kauniimmin sanottuna, tarkka siitä mitä ja milloin ruokaa suuhunsa laittaa. Ja neuvolassa käynnit ovat olleet välillä tuskaa. Onneksi meillä on ollut tervejärkinen neuvolalääkäri, joka on painokäyrästä huolissaan olleelle terkalle sanonut, että lapseni on vain hoikkarakenteinen. Aihetta huoleen ei ole. Mutta ei se tunnelma aina ihan rento ole ruokapöydässä ollut. Nyttemmin olen oppinut olemaan rauhallisin mielin, kun on huomannut, että hyvinhän tuo hengissä pysyy, vaikka ei syökään kuin "naapurin Maikki".

    Kaipa niissä käyrissä tietysti silloin on ideaakin, jos tulee oikein radikaaleja ja pitkäaikaisia muutoksia, niin osataan puuttua esim. piileviin sairauksiin. Mutta välillä on tosiaan tullut se olo, ettei nollakäyrältä saa poiketa. Mutta eihän kaikki voi mitenkään olla keskikokoisia.

    VastaaPoista
  4. Olen samaa mieltä että kovin taitaa olla neuvolantädistäkin kiinni. Meillä ei kauheasti sitä käyrää tuijotella, ei edes mainittu vasta kuin muutaman kerran jälkeen. Mutta neuvolalääkäri otti asiakseen huomauttaa kun viime käynnillä 4kk vauvallemme oli tullut painoa "vain" 450g/kk. Olihan se vähemmän kuin ne edelliset 800g/kk mutta en jaksanut ihan kauheasti asiasta huolestua. Neuvolantätikin vain huiskautti kättään ja sanoi että katsellaan seuraavalla kerralla.

    Onhan heillä tosiaan oltava jokin mittaristo jotta voi puuttua asiaan jos jotain huolestuttavaa ilmenee.

    Tosiaan, mielestäni asiasta puhutaan äitien kesken aika paljon. Itse en edes muista millä käyrällä menemme joten en koskaan osaa sanoa mitään. Vilkaisen vain reisimakkaroita ja ajattelen että kaipa tuo syödäkseen saan. Onneksi useammalla taitaa kuitenkin olla järki tässäkin asiassa kohdallaan, niinkuin sielläkin näyttää olevan :)

    VastaaPoista
  5. Anonyymi: Se on kyllä hassua, että tuo maidon pääosa ravinnossa 1-vuotiaaksi unohdetaan usein neuvolassa mainita. Veikkaisin, että se tieto helpottaisi monen syömisen kanssa tuskailevan vanhemman stressiä, kun muistaisi että ei sillä soseen määrällä ole niin väliä.

    Verskinen: Tädeissä on varmasti eroja. Onneksi. Ei kai ne käyrät varsinaisesti meille maallikoille ole edes tarkoitettu. Tilastollista hajaumaa kai siinä vaan kuvataan ☺

    Anonyymi: En oikein ymmärrä sitä, että monesti tunnutaan ihailevan sitä, jos paino nousee vauvalla kohisten. Meitä kun on niin moneen junaan. Esikoisen kanssa huomattiin, että mitä enemmän syömisestä stressasi, sitä vähemmän lapsi söi. Nyt uskon vakaasti siihen, että jos ruokaa tarjotaan lapselle kolmen tunnin välein, ei se kuole nälkään. Varmaan vaistokin rupeaa varoittelemaan, jos on syytä epäillä jotakin muutakin kuin nirsoutta.

    Raparperityttö: Se kai noissa käyrissä on tarkoituksena, että pystytään seulomaan huolta aiheuttavat tapaukset. Ja se on tietenkin hyvä. Itsestä se vaan tuntuu niin liioittelulta, kun oma silmä näkee, että ihan hyvinvoiva ja tyytyväinen vauva on, vaikkei mikään pulloposki olekaan.

    Itse ihmettelen monesti sitä äitien keskinäistä vauvojen painon vertailua. En oikein ymmärrä, mistä siinä on kyse.

    VastaaPoista
  6. Meillä esikoinen meni myös miinuskäyrällä ja pari kertaa käytiin painokontrollissa. Ei suostunut syömään soseita muutamaa lusikallista enempää, ei millään ilveellä vaikka kaikkeni yritin. Lakkasin yrittämästä ja kokeilin tuota samaa taktiikkaa, että syö kun huvittaa. Nyt tuo 2 v. syö ihan törkeitä määriä ja välipalaksikin pitää olla ruokaruokaa. Mutta edelleen hän syö silloin kun huvittaa. Välissä on päiviä, että ruokaa vain vähän pyöritellään lautasella.

    Onneksi kuopus saa hyvällä omalla tunnolla pelkkää tissiä vielä 3 vkoa. Mä olen ihan yhtä haluton aloittamaan sosehommia. Mutta ehkä oikeastaan ihan vain siksi, että tissi on helppo, sose vaikea. Eikä nyt olis energiaa mihinkään vaikeaan.

    VastaaPoista
  7. Näin on! Kaikki helppo on tällä hetkellä hyvää äidinkin mielestä, eli tissi lähinnä siis. Minun on vaikeaa samaistua siihen hinkuun, joka joillakin on soosien aloittamisen suhteen.

    Olen pohtinut, olisiko se sormiruokailu vaivattomampaa. Eikös se tarkoitakin, ettei tarvitse vauvaa itse syöttää? :D

    VastaaPoista
  8. Meidän kakkoselle ei ole missään vaiheessa annettu sosetta, vaan sormiruokaa. Loistavasti meni! Täysimetinkin aina 7kk asti. Jos vähänkin kiinnostaa sormiruokailu niin kehotan koettamaan!

    VastaaPoista
  9. Täytyy myöntää, että suhtaudun hyvin asenneongelmaisesti kaikkiin lapsi/vauva trendeihin, mutta tämä sormiruokailu voisi olla kokeilemisen arvoinen asia. Mukava siis kuulla hyviä kokemuksia! Täytyy perehtyä kirjallisuuteen.

    VastaaPoista
  10. Sormiruokailu on ihan parasta. Kuopusta ei ole juuri saanut eikä tarvinnut syöttää... ja hyvin on kasvanut. KANNATAN!

    Nyt marja-aika parhaillaan. Ei muuta kuin mättäälle pikkuinen istumaan ja antaa sotkea;) Ja saat sanoa neuvolassa että tämä lapsi ruokailee joka päivä ulkona ;)

    VastaaPoista
  11. Ensinnäkin ihan mahtava blogi. Ihan kun meiän elämästä. On hyvä kun joku puhuu asioista niiden oikeilla nimillä. Alkaa ärsyttää ne ainaisesti hymyilevät "täydelliset" äidit. voi myötää että välillä menee vähän heikommin.

    Meillä esikoinen söi ekat 10 kk vain rintaa ja sittenkin vain mitä huvitti. Kakkonen on 6kk ja irvistää lusikalle. Mielestäni on parempi lykätä lusikka ruokailun alotusta kun aiheiuttaa väärä suhde ruokaan pakottamalla.

    VastaaPoista
  12. RouvaTrikoo: Ehdin joskus vuosi sitten leimata tuon sormiruokailun hippien erikoisuudentavoitteluksi, mutta alan kääntää takkiani. Katsotaan, miten meille ja sormille käy!

    Anonyymi:Kiitos! Löysin nämä äiti-blogit joskus vuosi sitten ja aloin ihmetellä, miten muilla oli aina niin ihanaa olla äiti. Ajattelin, että meille on jäänyt käteen mustapekka-kortti tässä lapsiperhepelissä tai sitten joku jättää jotakin kertomatta. Mukava kuulla, ettei ihan kaikilla muilla ole aina kivaa. :D

    Mitä enemmän pohdin noiden soseiden ravintoarvoja, sitä yhdentekevimmiltä ne alkavat tuntua.

    VastaaPoista
  13. Niin totta! Todella hyvä kirjoitus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä kertaa meille osui niin itsepäinen vauva, että ei antanut juuri syöttää itseään. Mutta hengissä on pysynyt silti! :)

      Poista