perjantai 31. tammikuuta 2014

Jako kolmeen

Olen huomannut, että blogini kirjoitukset voi jakaa kolmeen kategoriaan. Ryhmänä yksi arjen kuvaukset. Kakkosena lasten kehitysvaiheiden minussa aiheuttamat reaktiot. Kolmoskategoria koostuu yleisestä äitiyden ja vanhemmuuden ilmiöiden ihmettelystä.  Ja sitten välillä touhotan ruoka-asioista. Tässä tämä Pihalla kotona kuvio lyhykäisyydessään.

Viikkoon on mahtunut kaikkia edellä mainittuja teemoja. Olen perinteiseen tapaan elellyt arkeani. Tänään hehkutan perjantaita ja kuinka se on työviikon päättävänä päivänä aina melko hyvä päivä. Nyökyttelin hymyillen Buffalo Stancen tahtiin jo ennen aamukahdeksaa. Töissä tein hommia perustahtiin, järkytyin kamalasta uutisesta ja iloitsin onnistumisesta. Maistoin elämäni ensimmäistä raakakakkua työkaverin läksiäiskahveilla ja vitsailin pakurikäävästä. Takana oleva työviikko katkoi ajatuksia häiritsevästi, joten päätin lähteä jo kolmelta kotiin. Kieppasin päiväkodille kirjaston ja kaupan kautta. Foucault'a, sipsejä ja siideriä iltaa varten. Päivällinen, pikku kakkonen, leipomista, luku Marikkia ja takaisin leipomaan.


Kakkoskategorian, kasvan lasteni mukana-teeman, tapahtumiin lukeutuu aiemmin viikolla toimittamani vierailu Br-leluissa. Ihan muina naisina, ja iloisin mielin, kiikutin kassalle kasan pinkkiä, kimalletta ja Hello Kittyä. Bonarina mukaan lähtivät läpinäkyvästä muovista tehdyt lasten korkokengät, joiden pohjissa on punaisia välkkyviä led valoja. Ensimmäinen ajatukseni kengät nähdessäni oli Stripparin kengät! toisena Esikoinen rakastaisi näitä! Kasvutarinani kaikki kasvatusperiaatteet kadottaneeksi vanhemmaksi on mukavassa vauhdissa ja minä vilkuttelen löysin rantein vanhalle itselleni.

Kolmannen ryhmän teemana on tällä viikolla ollut syvällinen, elämän tarkoitukseen vertautuva, dilemma: Miksi äidit keskustelevat lastensa pituudesta ja painosta? Jokainen lisääntynyt nainen on ollut vähintäänkin paikalla näissä keskusteluissa. Minä pohdin, miksi oman jälkeläisen painon ja pituuden raportointi on yleinen tapa? On melko silmiinpistävää, että me ihmiset noin ylipäätään olemme eri pituisia ja painoisia. Olen myös siinä käsityksessä, ettei oman lapsensa painoon ensimmäisinä elinvuosina juurikaan voi vaikuttaa. Lapsen paino- ja pituuskehitys ei oikeastaan siis kerro mistään mitään, paitsi ammatti-ihmisille, joille erilaisten käyrien piirtely on yksi työväline. Olemmeko me niin ehdollistuneita neuvolajärjestelmämme mittakyttäykseen, vai miksi tämä keskustelunaihe tuntuu olevan äitien suosiossa? Ovatko jotkut ihmiset ihan oikeasti kiinnostuneita toisten ihmisten lasten pituudesta ja painosta? Jos joku osaa selittää minulle tämän diskurssin syvimmän olemuksen, olisin kiitollinen.

Ruoka-asioista touhotuksesta lupaan kuvamateriaalia lähipäivinä, kun lataan nettiin valokuvan melonista, johon olen tökkinyt coctail tikkuihin seivästämiäni lihapullia ja nakin paloja. Stay tuned!

12 kommenttia:

  1. Haha toi on muuten jännä ja alkaa heti sunrymästä lähtien tuo lasten kasvun vertailu. Pöljäähän se on, so true!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en tajuu. Tai ehkä siihen liittyy jotakin perintötekijöiden vaikutusten päivittelyä. Mutta melko puuduttava keskustelunaihe se kyllä mun mielestä on.

      Poista
  2. Mä mietin kanssa edelleen, mikä juttu niissä mittojen vertailussa on. Raskausaikana pitää sitten vertailla verenpainetta, hemoglobiinia ja kohdunpohjan korkeutta. Että siis mitätähhäh? Mua risoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun veikkaus on, että raskausaikana siihen vertailuun purkautuu jotakin siitä ahdistuksesta, jota toisen elämän sisällään kantamisesta aiheutuu. Kai se sitten lohduttaa jotakin, jos voi samaistua toisen hemoglobiini arvoon. :D

      Poista
  3. Sun tyyli kirjoittaa ajatuksiasi on jatkuvasti kiinnostava. Vaikka en aina edes ajattele asioista samalla tavalla.. Saisit kirjoittaa useammin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kiva palaute! Koska monestihan sitä lukee juttuja, joista on eri mieltä ihan vaan ärsyyntyäkseen.

      Mä pohdin aina välillä tätä päivitystahtia. En tiedä kiinnostaisiko ketään mun arkijaarittelut useamman kerran viikossa. Välillä ei taas ole oikein mitään sanottavaa tästä blogin aihepiiristä. Ehkä voisin laajentaa aiheita. En tiedä.

      Poista
  4. Se kasvun ihmettely on ihmeteltävää kyllä, siis sillon kun eletään normiskaalassa (mikä on ihmeellisen laaja). Mutta lieneekö se jotenkin tarpeeksi selkeä ja neutraaliasia sinänsä jutteluun, mitattavissa oleva ainakin.
    Jospa me saamme kuvan nakkisiilistä. Toivo elää. Nakkisiilissä. Tsemiä ja sidua tähänkin iltaan toivottelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja juuri luin Hesarista, että ne käyrät on ihan 50-70-luvulta! En enää ihmettele, miksi omat lapset on luokiteltu neuvolassa liian laihoiksi pituuteensa nähden. Mutta nämä asiat ovat varmaankin juuri passeleita univajeisten naisten väliseen kanssakäymiseen.

      Mä kuvaan nakkisiilin huomenna. Paitsi siihen tulee kyllä myös lihapullia ja ehkä paprikaa. Pahoitteluni kaikille nakkisiili-puritaaneille.

      Poista
  5. Huvittavaksi lasten paino-pituus-jutskien seuraamisen tekee etenkin aikaperspektiivi. Kun vauvojen kohdalla puhutaan senteistä ja grammoista. Mä tein jo esikoisen vauva-aikana periaatepäätöksen, etten koskaan julkista mitään mittoja sosiaalisessa mediassa. Näin kun joillekin kommentoitiin tyyliin "no voiii ompas pieni, meidän Tiarella oli tuon painoinen jo kaksikuisena" ja musta se oli vaan yksinkertaisesti tahditonta. Eihän nyt aikuistenkaan mittoja ääneen kommentoida, ellei päästä puutu jotain aika isoa sosiaalista palikkaa.

    NAKKISIILI. Miksen oo vielä keksinyt? Tein vaan jonkun ankun meloninpuolikas-jutskan ilman mitään naamaa. Ja nakkisiilihommat onnistuu soijaversioillakin. Ensi kesän synttäreitä odotellessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmiset on outoja.

      Mutta nakkisiili taasen oli suuri menestys! Aivan järkyttävän näköinen, mutta silmätkin syötiin päästä!

      Poista
  6. Aiheen vierestä, mutta mä en hahmota (puolen vuoden passiivisen seuraamisen jälkeenkään) tuota profiilikuvaasi. Onko siinä hiukset ja millä puolella kasvot on? Aika hauskaa kun itse yrittää tihrustaa että mikä ihme siinä on...

    Anteeksi hassu kysymys :D

    -MaKe

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Siinä on mun niskaa, tukkaa ja vähän ylivalottunutta vasenta poskea. Ollut tuossa jo kohta 4 vuotta. Ehkä mä joskus laitan uuden.

      Poista