keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Sateessa ruuhkassa

Älkää vetäkö turpaan, jos kävelen kadulla vastaan, mutta pakko hehkuttaa kylmää ja sateista säätä. Hyvä syksy! Viilenevät aamut ja kellastuvat lehdet lämmittävät sydäntäni. Kohta saa vetää piponkin päähän. Kun ei tarvitse enää päätoimisesti päivystää leikkipuistossa, tuntuu sadekin lähestulkoon mukavalta. Eikä muuten tartte tapella kurahousujen kanssa eteisessä, kun vetovastuu ulkopukeutumisesta on sälytetty ammattilaisille. Minä hoidan osuuteni teeskentelemällä, että vien kuravaatteet päiväkodin ohjesäännön mukaisesti kerran viikossa pesuun. Teeskentelen, koska kuka oikeasti pesee kurahousuja, kysyn vaan.

Syksyinen Helsinki näyttää tänä vuonna monella tasolla hyvältä paikalta elää. Uusi työpaikka on osoittautunut vahingossa tehdyksi nappivalinnaksi, ja kodin, ruokakaupan, päiväkodin ja työpaikan välillä sahaaminen tuntuu oikeastaan aika hyvältä. Eräänä iltana täytyi googlettaa sana ruuhkavuodet, kun en ollut ihan varma, mitä sillä tarkoitetaan. Termillä tuntuu olevan negatiivinen kaiku. Lukemieni artikkelien ja keskustelujen perusteella nämä vuodet olisivat niitä, joista en jälkeenpäin muista juuri mitään, koska on koko ajan vaan niin kova kiire. Perheen ja työn yhdistämisestä maalaillaan usein yhtälö, jossa ei ole voittajia. Täytyy luopua ja tinkiä jostakin, koska kaikkea ei ehdi tehdä. Tai vähintäänkin täytyy tuntea syyllisyyttä jostakin vaihtelevasta aiheesta.


En ymmärrä. Miksi tämän elämänvaiheen pitäisi olla oletusarvollisesti vaikea ja raskas? Vuorokaudessa on rajallinen määrä tunteja, mutta uskon vahvasti siihen, että lähes aina on mahdollista järjestää aikaa niille asioille, joita ihan oikeasti pitää tärkeänä. Olen kuluneiden kuukausien aikana pohtinut useasti, että ennen lapsia tai ennen töihin palaamista en koskaan ollut näin tehokas ajankäyttäjä. Olen liekeissä.

Toivotan siis tervetulleiksi elämäni ruuhkavuodet, mitä ikinä niillä tarkoitetaankaan. Vastapainoksi taidan heittää tämän vuoden osalta hyvästit paljaille nilkoille ja tyydyn vetämään jalkaani sukat pitkästä aikaa. Hei ja moi.

14 kommenttia:

  1. Ihana postaus :)

    Mäkin luulen eläväni ruuhkavuosia (tosin nyt pieni tauko) ja mikään ei voisi olla ihanampaa. Toki usein on kiirettä ja stressiä ollut, mutta mulle se tuntuu sopivan :)

    VastaaPoista
  2. Tästä tuli hyvä mieli. :) Mä luulen eläneeni yhden ruuhkavuoden kun esikoinen meni hoitoon ja mä töihin (ja bonuksena odotin kaksosia), mutta nyt olisi kyllä edessä triplasti ruuhkaa: ihan uudet työkuviot (kunhan ne toteutuu) ja kolme lasta hoidossa kahdessa paikassa. Mutta mäkin haluaisin kyllä uskoa, että niistä tulee myös hyviä vuosia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti on kätevät kulkureitit töihin ja hoitoihin. Se helpottaa jo kummasti.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Ne on mun lempikengät. Äitienpäivälahja Liisalta Liisalle Vagabondin avustamana.

      Poista
  4. Mä en varmaan vielä elä ruuhkavuosia, kun ihanasti velttoilen kotona kahden lapsen kanssa. Mä tykkään tästä elämänvaiheesta, mutta sen sanon, että vuorokaudessa ei ole riittävästi tunteja, että saisin tehtyä kaikki ne asiat, jotka haluaisin :) No, sitä saa mitä tilaa ja kyllä se tästä jne. Kohta mäkin suhaan kodin, tarhan, ja työpaikan väliä. Toivottavasti se on yhtä kivaa kun sulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joistakin asioista täytyy tietenkin rimaa laskea, jos haluaa tehdä kovin monia asioita. Töissä käydessä ihan omaa aikaa on työmatkoilla ja lasten nukkumaanmenon jälkeen ja kyllä siihen saa ihan mukavasti mahdutettua asioita, kun jättää jäljelle ne asiat, jotka on tärkeimpiä itselle. Pienen vauvan kanssa elämä on tietysti erilaista. Itse ajattelen näitä asioita lähinnä päiväkohtaisina kysymyksinä. –Ja nyt alkaa Liisan Liisalle laatima elämän self help osuus: Yritän miettiä päivittäin, mitä tekemällä voisin mennä nukkumaan tyytyväisin mielin. Ja sen mukaan järjestän päivään liikuntaa, opiskelua, siivoamista, lasten kanssa olemista, ruoanlaittoa, opiskelua ja löhöilyä. Välillä rimaa madaltaen.

      Poista
  5. Tämä oli kiva kuulla! :) Minä en itse näe ruuhkavuosia kielteisessä mielessä (koska jonkinlainen ruuhka varmaan sopii minulle ;)), mutta kieltämättä usein kuulee kuinka työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista kuvataan negatiivisessä mielessä. Jos nyt kotiäitinä kahden pienen kanssa ei ole aikaa itselle niin sitten myöhemmin ei ainakaan ole - tyylisesti. Kuitenkin koen itsekin vahvasti sen, että kaikki on järjestettävissä joten vielä en osaa tulevaa jännittää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos perheessä on kaksi vanhempaa ja molemmat tekevät joustoja, sujuu homma mun mielestä ihan hyvin. Ainakin tulee lähdettyä töistä ajoissa kotiin, kun on pakko. Sekin on ihan hyvä taito opetella. Mä uskon vahvasti, että se oma aika kyllä järjestyy, jos vaan oikeasti haluaa sitä järjestää.

      Poista
  6. olen ollut vuoden tässä esikoisen ja vuodenvaihteessa syntyvän toisen välissä duunissa, ja ollut ihan mahtavaa! angstailen aika paljonkin siitä, kuinka nyt pistetään kaikki toimiva ihan paskaks. tyypillä on ihan paras perhepäivähoitaja (jolle ei varmasti enää päästä, ainakaan kahden kanssa), mulla on tosi kiva duuni (joka tosin loppuu, eikä mua vakinaisteta, koska tämä tiineys nyt tuli tähän saumaan), ja esikoinen (pian 2,5v) alkaa olla yhteiskuntakelpoinen yksilö, jonka kanssa voi tehdä asioita. ruuhkavuosia tai ei, kuvio on toiminut erinomaisesti.

    ja juu, asiat lutviutuu ja tulevasta on turha murehtia ja ja ja ja, mutta silti mietityttää että mitähän järkeä tässä kaikessa on..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän on tiineenä!!!!! Onnea! Kyllä se kotielämä sitten taas maistuu, kun vauva syntyy, uskoisin minä. Ja asiat noin muutenkin yleensä järjestyy ihan parhain päin. Ja kasa muita rohkaisevia fraaseja. :)

      Poista
  7. Syksy on lempivuodenaikani, osaksi siksi, että saa taas alkaa vetämään päähän pipoa kun on 'bad hair day'. Ja hei, on tässä puistoseisoskelussa hyvätkin puolensa: sitä pipoa ei edes tarvitse ottaa päivän mittaan pois!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paitsi jos joutuu yllättäen sellaiseen tilanteeseen, jossa pipon pitäminen ei olekaan normin mukaista ja joutuukin ottamaan sen pipon pois!!!

      Poista