No eipä olisi uskonut! olivat ensimmäiset sanani hallituksen hiljattain kokoon kasaaman rakenneuudistuspaketin julkistamisen jälkeen. Kotihoidontuen uudistus ja päivähoidon tarveharkinnan lisääminen -kaksi kuumaa perunaa samalla kertaa. Mikä määrä äitejä repimässä pelihousujaan! Sekä kotihoidontuen ongelmista että päivähoidon tarveharkinnasta olen minäkin ollut jotakin mieltä aiemminkin. Kotihoidontuen suurimpana käyttäjäryhmänä ovat matalasti koulutetut naiset, joilla on rikkonainen työura. Heille kotihoidontuki muodostaa kannustinloukun, joka huonontaa heidän tulotasoaan melko pysyvästi. Nämä naiset ovat taloudellisesti riippuvaisia puolisoistaan ja erotilanteessa yksinhuoltajaperheen köyhyysriski kasvaa. Köyhyys tuo mukanaan myös muita ongelmia. Päivähoidon suhteen olen sitä mieltä, että osa-aikainen hoito riittää hyvin takaamaan lapselle riittävän varhaiskasvatuksen, jos toinen tai molemmat vanhemmista ovat kotona vanhempain- tai hoitovapaalla.
Kotihoidontukeen kohdistuva uudistus on nerokkaasti muotoiltu. Suunniteltuja muutoksia voidaan perustella monella eri tavoitteella: hoitovastuun tasa-arvo, työllisyysaste, naisten köyhyyden ennaltaehkäisy, säästöt. Perheiden "valinnanvapaus" kotihoidontuen vanhassa mallissa on tuottanut hyvin perinteistä roolijakoa lasten hoitovastuun suhteen. Tuleva uudistus todennäköisesti saa naiset palaamaan aikaisemmin töihin. Samalla miehille kiintiöidään tukikuukausia. Se on kehityssuunta, johon perhepolitiikkaa minun mielestäni pitääkin suunnata. Ohjailevaa politiikkaahan tukijärjestelmän muutos lähinnä on. Yhteiskunta kannustaa perheitä tekemään ratkaisuja, jotka ovat yhteiskunnan näkökulmasta hyödyllisiä. Toisaalta kotihoidontuen kuukausittainen rahasumma on niin pieni, että se tuskin saa valtaosaa isistä jäämään kotiin. Pitemmän vanhempainpäivärahakauden jyvittäminen puolisoiden kesken ehkä saisi. Uudistuksen lopputulemana lapset laitetaan aikaisemmin päivähoitoon ja työllisyysaste ehkäpä nousee. En ole taloustieteilijä, mutta mahdollisimman suuren työllisyysasteen tavoitteleminen on kai kansantalouden ja hyvinvointivaltion pyörittämisen kannalta toivottava asia.
Suomalainen yhteiskunta on tukenut lapsen kotihoitoa poikkeuksellisella tavalla ja lapsen ikää ajatellen poikkeuksellisen pitkään muihin maihin verrattuna. Muissa pohjoismaissakin töihin palataan varhain, ainakin osa-aikaisesti. En osaa ajatella, että kahden vuoden kieppeillä päivähoitoon menevä lapsi menisi hoitopaikassa jotenkin pilalle. Se tarkoittaisi, että puolet 2-vuotiaista suomalaislapsista olisi joutunut vääränlaisen hoitoratkaisun uhriksi. Näin tuskin on tapahtunut. Tai sitten haluan vain kieltää tosiasiat, kun olen itse mennyt viemään vuoden ja 11 kuukauden ikäisen lapsen päiväkotiin.
Hassuksi kotihoidontuen ja päivähoidon uudistusten samanaikaisuuden tekee se, että toiset huutavat, että ei haluta viedä lasta päiväkotiin ja toiset huutavat, että pitää saada viedä lapsi päiväkotiin pidemmäksi aikaa. Monimutkainen ajatuskuvio.
Hyvä kirjoitus.
VastaaPoistaKiitos!
PoistaSekin tulee mieleen, että jos työtä ei sitten tälle kotihoidontuen valtaryhmälle löydykään ja jäävät työttömyyskorvaukselle tai liiton rahoille. Kiinnostavaa nähdä miten käy. Jospa tämä poikisikin vaikka lisää perhepäivähoitajia, sehän voisi olla varsin kiva juttu monelta kantilta. Sitähän kannattaisikin tukea tuossa samalla...hei miksi minua ei pyydetty suunnitteluryhmään, hah!
VastaaPoistaHyvä, ettei alle kolme vuotiaiden tukea torpedoitu kuitenkaan mahdottomaksi, vaan tuki kai lähinnä pienenee jos vain äiti haluaa hoitaa lapsia kotona. Mielestäni nykytutkimuksenkin pohjalta on myös oikeutettua, että vanhemmilla on mahdollisuus pitää lapsensa kotona näin halutessaan. Vai mitä julmahuvitoverini?
Saa nähdä mitä käy. Voisi kuitenkin kuvitella, että tyypillisesti matalasti koulutetut naiset sijoittuvat hoiva-, palvelu- ja siivoustyöhön. Noilla aloilla töitä ainakin pääkaupunkiseudulla riittää.
PoistaSe oli tuossa uudistuksessa kyllä ovelaa, että tavallaan leikattiin, mutta ei sitten kuitenkaan leikattu kotihoitoa. En ole nyt ihan varma mihin nykytutkimukseen viittaat, mutta psykiatria, psykologia, kasvatustiede ja toisaalta yhteiskuntatiede katselevat samaa asiaa eri kulmista. Yhtä oikeaa totuutta tässä tuskin on, mutta yhteiskunta tekee yhteiskuntapolitiikkaa, vaikka lapsen muovailuvahaiseen sieluun tungettaisiinkin rautanauloja. :)
Kolme ensimmäistä tutkimuslinjaa lienee puoltava pienen ryhmän kasvatusympäristöä alle kolmivuotiaan kohdalla.
PoistaYhteiskunta on myös sosiaalisia rakenteita, joka koostuu uniikeista yksilöistä. Yleistyksiä voi tehdä mutta ei silti pidä unohtaa että keskilinjankin vaihtelu on valtavan suurta joka asiassa.
Minä olen tämmöinen yksilönäänen torvensoittaja, kuten huomaat, varsinkin lasten, vaikka tiedänhän toki, mikä maailmaa lopulta pyörittää. Ei se silti laske haluani olla humaani ja nähdä asioita monilta näkökulmilta, myös tässä hetkessä "kalliita" sellaisia.
Että, meri Kreikan :)!
Mä aina vähän hermostun "alle 3-vuotiaan paikka on kotona" diskurssiin viittaavista jutuista. En tiedä, oliko kotihoidon suosiminen sun tarkoitus.
PoistaParas kasvatusympäristö lapselle on niin monisäikeinen juttu, että sitä ei voi typistää pelkäksi koti vai päivähoito valinnaksi. Tai ehkä korostit pienen ryhmän kasvuympäristöllä laadukasta päivähoitoa? Uskon, että lasten kanssa työskentelevät psykologit ja psykiatrit hoitavat pääosin lapsia, joiden kotioloissa ei ole tarpeeksi rakennetta, säännönmukaisuutta ja rakkautta. En ihan oikeasti jaksa uskoa, etä 1-vuotiaana aloitettu päivähoito perus täyteenbuukatussa pk:ssa olisi syypää kenenkään ongelmiin.
Mutta kyllä mä tajuan sen, että lapsen on mukavampaa olla pienessä porukassa. Vaikka kyllä kai niitäkin tutkimuksia on, että varhaisemmin aloitettu päivähoito edesauttaa joitakin asioita lapsen kehityksessä. Mene ja tiedä. Lasta saa uudistuksen jälkeenkin hoitaa kotona 3-vuotiaaksi. Kyllä mä uskon, että ne perheet, joille se on oikeasti tosi tärkeä asia, keksivät kyllä keinot.
Pahoittelen jos aiheutin tunnetta sielläpäin, puhuin kyllä pienestä ryhmäkoosta, johon myös kotihoito lukeutuu. Itselleni uudistus ei aiheuta henkilökohtaisia tuntemuksia, koska se ei vaikuta ratkaisuihini mitenkään. Pohdinkin varsin yleisjeesustelulinjalla ilman tarkempaa perunoiden käsittelyä, jota ehkä toivoit tekstissäsi.
PoistaMutta toki minusta kotihoito on hyvä juttu mikäli se päälisin puolin tuntuu perheelle toimivan, jos ei, pitää miettiä muita hyviä vaihtoehtoja, kukin oman yksilöllisen tarpeensa mukaan.
Varhainaloitetun pvähoidot positiiviset hyödyt, muistelen että ne kehitysjutut, kuten puheen kehitys taisi olla tutkittu, että on lähinnä kutenkin kypsymisasia, vaikka onhan ryhmän tuoma malli varmasti myös motivaatiota nostattava. Itsenäistymisasioihin viitataan myös paljon ja niiden oppimisesta on Keltinkangas-Järvinen ja jokunen kasvatustieteilijäkin kirjoittanut kirjaa. Mutta näkeehän sen, että nopeammin oppivat potalle ja niin edespäin. Se kysymys lienee vain onko näillä niin väliä alle kolmevuotiaana. Tai lähinnä ovatko nuo taidot ensisijaisia mihin rajallinen oppimisresurssi tulee käyttää.
Siinä olet ihan oikeassa, ettei yhdenkään isot ongelmat varmasti johdu yksinomaan hoitoratkaisusta alle kolmevuotiana! Ongelmien taustalla on varmasti usein monia tekijöitä. Ja joskus pvähoito ja huvä hoitaja voi olla jopa se eheyttävä kokemus lapselle?
korjauksia: yhdenkään = yksilön
PoistaHuvä (:D)= hyvä
Tunteet ovat hyvä asia, joten ei tartte pyytää anteeksi! :)
PoistaTää työllisyysasteen nouseminen jää tosiaan nähtäväksi, ottaen huomioon että kotihoidontuella on pisimpään ne huonoimmin koulutetut ja huonoimmin työllistyneet ja työllistyvät naiset. Siihen mäkään en oikein usko, että tää houkuttelisi miehiä sankoin joukoin jäämään kotiin - mikä on harmi, olisivat ennemmin toteuttaneet vaikka sen 6+6+6 mallin. Ai niin, mutta sehän olisi maksanut rahaa, ja sitähän piti nyt säästää, tasa-arvosta viis.
VastaaPoistaNo, henkilökohtaisesti mä olen vain iloinen, että ehdittiin alta pois.
Mä taas en ole niin skeptinen noiden naisten työllistymismahdollisuuksien suhteen.
PoistaMutta mun mielestä miehille tukikuukausien kiintiöiminen on oikea suunta. Jostain jäi mieleen lause rakenneuudistuspaketista "Selvitetään vanhemmuuden kustannusten tasaamisen eri mallien vaihtoehdot ja niiden kustannukset." Ehkä tämä on siis eräänlainen välietappi? -Toivottavasti siihen 6-6-6 suuntaan mennään Suomessakin. Ruotsissa kai tuet loppuvat 1,5 vuoteen, jonka jälkeen vanhemmat yleensä palaavat töihin.
Mutta kyllä kai tämä kotihoidontuen uudistuskin tuo lisää kustannuksia päivähoitoon, että ei se säästökysymys varsinaisesti ole. Ehkä valtio säästää ja kunta maksaa? Rakenteiden uudistaminen työhön siirtymisen suhteen kai se johtoajatus on, joka sitten ehkä tuottaa jotain säästöjä pitkällä aikavälillä työllisyyden lisäksi. Niin vaikeita yhtälöitä, että ei kai näistä oikein kenelläkään ole varmaa tietoa.
Minua on tässä asiassa nyt alkuun mietityttänyt vain yksi juttu. Kotihoidontuki jaetaan isän ja äidin kesken ok, mutta saako äiti silti hakea kolme vuotta hoitovapaata töistä ja isä saa kotihoidontuen Kelalta omilta kuukausiltaan vaikka kävisi töissä? Koska joka paikassa puhutaan vain kotihoidontuesta, ei hoitovapaasta. Nythän Kelaa ei kiinnosta onko äiti töissä vaikka saisi kotihoidontukea, kunhan lapsi ei ole kunnallisessa hoidossa tai saa yksityidenhoidon tukea. Jos hoitovapaaseen ei kosketa, niin käytännössähän tämä uudistus koskee vain yksinhuoltajia.
VastaaPoista-Lenny-
En tiedä, mutta luulisi, että hoitovapaaoikeuttakin muutetaan. Mitä enemmän kaikkia eri tilanneskenaarioita pyörittelee, ei voi ymmärtää, miten tällaiset uudistukset saadaan kirjalliseen muotoon laiksi ja kaikki porsaanreiät tukittua. Esim. miten käy yksinhuoltajille, joilla ei ole isää mukana kuvioissa ollenkaan tai vaikka jos isä tapaa lasta vain muutamana päivänä kuussa? Ovatko näiden perheiden lapset tasa-arvoisessa asemassa kahden vanhemman perheiden kanssa? Vaikeaa.
PoistaPäivähoidon rajoittaminen osa-aikaiseksi on munkin mielestä täysin kohtuullista, jos toinen tai molemmat vanhemmista ovat täyspäiväisesti kotona.
VastaaPoistaPorsaanreiät huomioiva lainsäädäntö on suoritus sinänsä. Jos nyt käy niin, että pienempi osuus perheistä hoitaa lapsiaan lyhyemmän ajan kotona, täytyy myös saada päiväkotipaikkojen ja -henkilöstön määrä nousuun.
Tiedätkö miten naapurit käytännössä hoitavat osa-aikaista paluuta työelämään? Sen suuntaista ohjausta toivoisi enemmän Suomeenkin.
Mä luulen, että päivähoitoon panostamalla saataisiin ihmiset palaamaan nopeammin töihin. Mä en tiedä, kuinka paljon "tilaa" tulee kun osa lapsista siirtyy osa-aikaisiksi, mutta toivottavasti panostusta tulisi myös tämän lisäksi. En tiedä, kuinka realistinen tämä toive on.
PoistaNiin ja käsittääkseni Ruotsissa ja muissa pohjoismaissa osa-aikaisen työn järjestäminen on paljon helpompaa kuin Suomessa. Muistelen, että vanhemmat laittavat lapsen lyhyiksi päiviksi päiväkotiin ja menevät osa-aikatyöhön joko toinen tai molemmat.
PoistaMahtava kuva :)
VastaaPoistaMä olen varovaisen tyytyväinen hallituksen rohkeisiin päätöksiin, vaikka täydellisessä maailmassa olisi toki riittänyt rohkeutta järjestelmän ajattelemiseen uusiksi kokonaan. Mutta hyvä tämäkin, ja toteutuessaan jonkin sortin mullistus.
Minä puolestani en ole niin skeptinen isien kotiin jäämisen suhteen - tietenkään kaikki eivät jää, mutta ehkäpä isompi osa kuin nyt.
Säästötoimihan tämä ei ole, vaan pyrkimyksenä lienee vaikuttaa tasa-arvoon ja työvoiman tarjontaan - kansan herännyt kriisitietoisuus vaan antoi tilaisuuden tehdä ratkaisuja, jotka ovat osalle kansaa kovin epämieluisia.
Kiitti! Mäkin olen sitä mieltä, että tämä on siirtymää oikeaan suuntaan. Toivottavasti enemmän isiä jää kotiin. Ihan vilpittömästi uskon, että se tekisi monelle parisuhteelle ja perheelle hyvää.
PoistaOsmo Soininvaara totesi, että tämä oli hyvä yritys saada kristillisdemokraatit ulos hallituksesta, mutta ei kuitenkaan onnistunut. :D
Ha ha, mainio Soininvaara :D
PoistaHyviä uudistuksia, periaatteessa. Sitten kun vielä näkisi sen ihmeen, että oikeasti osa-aikaista työtä olisi mahdollista tehdä muuallakin kuin kaupan kassalla.
VastaaPoistaKäytännössä useimmilta työnantajilta taitaa tällä hetkellä olla turha toivoa osa-aikaista työtä muun kuin osittaisen hoitovapaan turvin, jonka saamisen edellytyksenä on yleensä jo olemassa oleva työsuhde. Silloin taas ei pääsääntöisesti puhuta enää niistä rikkonaisen työuran tehneistä ja kannustinloukkuun putoamaisillaan olevista naisista.
Osa-aikatyö on Suomessa luvattoman hankalaa. Ei voi olla niin, että se mihin muualla maailmassa pystytään ihan yleisesti olisi jotenkin mahdotonta toteuttaa täällä meilläkin. Varmaankin työtehtäviä joutuu vähän sumplimaan ja ei ihan joka ammatissa onnistu, mutta mahdotonta se ei voi olla. Hoitovapaasäännökset on kyllä liian tiukkia, koska ne ei todellakaan koske kaikkia vanhempia.
PoistaMeidän perheelle uutinen oli huono. Määräaikaisesta työstä äitiyslomalle jääneenä siirryn sitten kortistoon aiottua aikaisemmin. Olisin ihan mielelläni etsinyt rauhassa töitä kotihoidontuen varassa. Oman alani töitä on vaikeasti saatavilla ja tällä hetkellä muidenkin alojen työpaikkoihin hirveästi hakijoita lama-ajan seurauksena. (siivousta yms. en pidä vaihtoehtona)
VastaaPoistaMutta nouseepahan perheen tulot aiottua aiemmin ansiosidonnaisen tasolle.. Mielestäni suunnitelmat ovat turhaa puuttumista perheen sisäisiin asioihin. Monissa perheissä mies ei voi jäädä kotiin palkka-asioiden vuoksi tai esim. pienen perheyrityksen työntekijänä, kuten ystäväperheessämme. Näissä tapauksissa lapset laitetaan vain nopeammin hoitoon ja hoitopaikkoja tarvitaan rutkasti lisää.
Mä luulen, että työttömänä saa aika rauhassa etsiä töitä. Varsinkin, jos on alalla jossa työllistyminen on hankalaa. Ehkä tämä uudistus tuottaa enemmän juuri passiivisia työnhakijoita, voisi arvata.
PoistaEi varmaan ole olemassa tukijärjestelmää,joka olisi passeli kaikille ja kaikkiin tilanteisiin. Alunperin kotihoidontuki räätälöitiin maaseudun naisille, jotka eivät päässeet hyötymään subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta. Tämä nyt voimassa oleva tukisysteemi aiheuttaa paljon haittoja sille porukalle, joka on tuen suurin käyttäjäryhmä. Mun mielstä on hyvä, että yhteiskunta tiedostaa ne haitat ja lähtee muuttamaan systeemiä, eikä hyväksymään haittoja.
Palkkojen suuruus on varmasti tosiasia monissa perheissä, mutta progressiivinen verotus tekee ihmeitä, vaikka bruttopalkoissa olisi isokin ero. Mutta varmasti esim. yrittäjyys hankaloittaa tilanteita. Ehkä tämä on välivaihe johonkin suurempaan muutokseen.
Kiitos, tämä oli hyvä kirjoitus. Olen jo aiemmin ihmetellyt, miksi Suomeen on rakennettu tällainen naisansa kuin kotihoidontuki.
VastaaPoistaSiitä on tehty tutkimuksia ja selvityksiä ja yhteiskuntatieteilijät ovat olleet kotihoidontuen vaikutuksista huolissaan jo vuosia. Kyse ei ole vapaasta valinnasta, jos lähes kaikki kotihoidontuen käyttäjät ovat naisia. Kotihoidontuella ovat pisimpään juuri heikossa työmarkkina-asemassa olevat: vähänkoulutetut ja pienipalkkaiset naiset ja osa heistä on ilman työpaikkaa, mihin palata. Kotihoidontuki huonontaa entisestään heidän asemaansa työmarkkinoilla, he saavat pitkien kotihoidontukijaksojen vuoksi pienempää palkkaa, ja taas sen vuoksi saa pienempää eläkettä eläkeläisenä. Ja todellakin, avioero voi olla taloudellinen katastrofi. Kaiken lisäksi se, että kotihoidontukea käyttävät lähes pelkästään naiset, huonontaa hedelmällisessä iässä olevien naisten asemaa työmarkkinoilla. He eivät ole kovin houkuttelevia palkattavia työnantajien silmissä. Tämä on itseään pahentava noidankehä ja on hyvä, että yhteiskunta haluaa nyt puuttua tähän.
Kotihoidontuen historia on mielenkiintoinen ja antaa perspektiiviä siihen, miten totaalisen erilaiseen tilanteeseen tuki on alunperin tehty. Mun mielestä yhteiskunta ei voi ylläpitää järjestelmää, jossa on niin paljon kielteisiä vaikutuksia suurelle osalle naisista. Uskon, että tämä on hyvä muutos.
Poista