lauantai 31. joulukuuta 2011

Laskeutuva raketti ja ampumavälikohtaus

Minulle tämä vuodenvaihde merkitsee sitä, että olen selvinnyt tästä vauvavuodesta ihan mukiin menevin arvosanoin. Olenko raivonnut uhmaikäiselle turhasta? -Kyllä. Olenko vältellyt potentiaalista lasten kanssa vietettävää aikaa roikkumalla tietokoneen ääressä? -Ihan varmasti. Olen kuitenkin löytänyt myös taidon jakaa aikani ja huomioni kahden lapsen kesken tavalla, johon olen tyytyväinen. Olen opetellut löysäämään odotuksia ja madaltamaan rimaa. Olen venynyt silloin, kun sitä on tarvittu. Välillä olen pysähtynyt ihmettelemään, että tällaiseksiko se minun elämäni onkin muotoutunut. Kahden lapsen äiti. Vastuussa kaikesta tästä.


Iltapäivällä kääpiö kyseli, milloin se raketti laskeutuu takapihalle. Yritin selittää, että uudenvuoden raketit ovat vähän erilaisia raketteja. Niitä ammutaan taivaalle. Juhlapäivällisen jälkiruokaa maistellessaan kääpiö kyseli innostuneena, kenet isi aikoo tänään ampua. Raketteja vaan, ounastelimme.

Nyt on tinat valettu, raketit ammuttu, lapset laitettu nukkumaan ja puolet ruoista on vielä syömättä. Tina lupasi paljon rahaa. Tarkoittikohan se kotihoidontukea?

Oikein hyvää vuoden vaihdetta teille kaikille!

2 kommenttia:

  1. Rentouttavaa vuoden alkua! Ostin esikoiselle tähtisädetikkuja ja pakattiin molemmat ulos katsoon raketteja (kotimatkalla tosin kotibileistä kotiin). Onneksi en investoinut 2,90e enempää tikkuihin, esikoinen matkusti koko matkan silmät kiinni kun raketit jännittivät niin kauheasti. Ja anoppilassa oli taas jouluna "tosi kivaa", ensi vuonna ilmoitin olevani kyseisenä vuoden aikana matkoilla. Tämä osana oman elämäni laadun parantamista vuonna 2012.

    VastaaPoista
  2. Meillä oli kaksi rakettia, joiden pamaukset jähmettivät esikoisen kauhusta. Ei enää tämmöisiä, se sanoi ja halusi takaisin sisään. Ensi vuonna pysytään mekin tähtisadetikuissa.

    Mä lähden mukaan tähän elämän laadun parantamisen teemavuoteen. Hyvä idea! Lisää laatua meille!

    VastaaPoista