lauantai 14. maaliskuuta 2015

Teelusikasta asiaa

Hesarissa oli taannoin kolumni tuoreen äidin epävarmuudesta ja tarpeesta tulla hyväksytyksi. Kolumnisti oli pakannut vauvan valmissoseen muskariin mennessään pakasterasiaan, jotta muut äidit eivät olisi huomanneet, että kaupan sörsseleillä mennään. Kolumnia lukiessani totesin, että vauvan ruokailuasioiden pyörittely toimii varmaankin hyvänä kanavana sille ahdistukselle, jota pienen ihmiselämän hengissä pitämisen velvollisuus tuottaa. Kun vauva kasvaa, muuttuvat ahdistuksen aiheet toisenlaisiksi. Harvan kouluikäisen lapsen vanhemman pääagendana on lapsen syömisasioiden vatvominen.
 
Hesari kirjoitti myös tällä viikolla lasten ruokailusta. Espoossa muutama vanhempi on vaatinut, että lapsille täytyy tarjota margariinin sijaan luomuvoita. Terveysasiantuntija ihmettelee kovien rasvojen ihannointia. Päädyin tutkimaan espoolaisäidin vastinetta HS:n artikkeliin. Kirjoittaja on ilmeisesti ravinnosta kiinnostunut kampaaja, joka pyrkii kumoamaan THL:n erikoistutkijan tutkimuksiin pohjautuvia väitteitä. "Verensokerien tasapaino loistaa poissaololaan tarhapäivien jälkeen ja päiväkodista kotiudutaan vatsat kivusta pinkeinä." kirjoittaja summaa päiväkotiruoan vaikutukset.

Kaikki rakkaus laadukkaan ruoan rakastajille, itsekin olen sellainen, mutta onko nyt ihan oikeasti niin, että lapset kyllästetään päiväkodissa sokerilla, ja että rasvaton maito ja kasvirasvat pilaavat lapsen. Jos rypsiöljyn saaminen on lapsen ongelmien top 3:ssa, ovat asiat melko hyvin. Rypsiöljy!!! Kirjoittajan mukaan päiväkodissa tarjottavan kinkkukiusauksen syöminen edistää sairautta. Olisin kiinnostunut lukemaan tutkimuksen tästä aiheesta.
 
 
 
Täytyy myöntää, että päiväkotiruoka on minulle hyvin tuntematon alue. Olen nähnyt kaurapuurokattilan tarjoilukärryssä aamuisin. Ja mehukeittoakin ehkä. Aamupalan jälkeisien aterioiden sisällöstä olen täysin lapsilta saadun tiedon varassa. Ruoasta keskustelu kuuluu kotimatkan small talkiin. Välillä yllätyn siitä, että helsinkiläiset päiväkotilapset syövät sujuvasti etnistä ruokaa, josta ei 80-luvun lapsi ollut kuullutkaan. -Ja siihen se mielenkiintoni sitten lopahtaakin. Olen etupäässä kiinnostunut siitä, minkälaista ruokaa me kotona tarjoamme lapsillemme, koska syön sitä myös itse. Haluan, että ruoka maistuu hyvältä, siksi emme syö juurikaan valmisruokia. Tähän väliin erityiskiitos pinaattilettupaketeille ja nakeille. Tarvitsen teitä ajoittain, olette ihania.
 
Uskon, että se ruoka, jota päiväkodeissa tarjotaan, on monelle lapselle monipuolisin ravinto, mitä he viikon aikana saavat. Minun on kovin vaikeaa uskoa, että päiväkotiruoka aiheuttaisi lapsille terveyshaittoja, vaikka einestä voisi varmaankin olla vähemmän. First world problems. Margariini on lapsen helpompi levittää leivälle, siihen ei kuole. Sitä on sämpylän päällä ehkä teelusikallinen. Mutta siitäkin voi kai sitten ahdistua.

8 kommenttia:

  1. Aina pitää ahdistua jostain ;) ahdistumisen määrän tulee olla vakio. Mutta joo, koulun keittiöllä kokkailleena, en mä sitä einestä kotona syöttäisi aina. Mutta vähentynyt henkilökunta, isot keskuskeittiöt, pieni budjetti=paljon puolivalmisteita ja eineksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei ole oikein mitään käsitystä tuosta ruoan tasosta. Se on mun mielestä niin tarkoitushakuista, kun jossain "laitosruoka on järkyttävää" kohkaamisessa käytetään kuvamateriaalina jotain lautaselle läntättyä kinkkukiusausta, kun oikeasti siellä on salaattia ja leipää myös tarjolla.

      Mutta joo, ei sitä ihan 7 päivää viikossa, 2 kertaa päivässä einestä haluaisi syödä. Mutta siitä en kuitenkaan tiedä, onko siinä varsinaisesti mitään vaarallista.

      Poista
  2. Kiitos! Just mun ajatukset aiheesta, joita en vaan ole juurikaan saanut muotoiltua edes itselleni. Somessa ei jaksa ja blogi on siellä jossain. Jotenkin vaan väistämättä kävi sitä vastinetta lukiessa mielessä, että uskottavuutta vois lisätä jos oikeinkirjoitus olis edes siedettävällä tasolla. Jännä kun ihmisistä tulee internetiä lukemalla melkein minkä tahansa asian asiantuntijoita. Mäkin oon varmaan ihan pätevä kampaaja kun oon YouTubesta joskus kattonu videoita ja pinterestissä selannut kampausohjeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Mä kyllä ihailen näiden "ravitsemusasiantuntijoiden" sokeaa luottamusta siihen, että ne tietää enemmän kuin proffat ja muut yhteensä. Internet on tosi kätevä!

      Poista
  3. Samat sanat kuin Hups, ei mulla muuta :). Paitsi että noi oman elämänsä ravintoneuvojat on todella piinallisia ihmisiä, ne ei jätä yhtäkään kiveä kääntämättä pyrkiessään käännyttämään kanssaihmisiään. Ja kaikki on susta itsestäsi kiinni, esimerkiksi ystäväni pehmytkudosreuma paranisi aivan tietyntyyppisillä kalliilla ravintolisillä + paleoruokavaliolla, tietää hänen serkkunsa, ja tiedottaa asiasta ystävän Facebook-seinällä vähän väliä. Serkku on fysioterapeutti, kätevästi näemmä sekin koulutus pitää sisällään ton ravitsemusterapeuttikoulutuksen nykyään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirveen kätevää, kun voi tulla ihan minkä vaan aiheen asiantuntijaksi sillai mutu-pohjalta!

      Minä olen huomannut lasteni olevan kiukkuisia ja väsyneitä, kun haen heidät päiväkodista = Sokeri ja einekset ovat terveydelle vaarallisia!

      Pitkä ainesosaluettelo = Terveydelle haitallista!

      5-10-vuoden akateeminen koulutus = Eivät tiedä ravitsemuksesta mitään!

      Jokin lukemani tieto sopii minun maailmankuvaani = Kaikki muut ovat väärässä!

      Poista
  4. Ammatinvalintasyistä syön lounaalla kouluruokaa. Eri kunnassa kuin lapseni päiväkotiruokaa, mutta epäilen ettei kuntaraja juuri muuta ruokia. Ruoka on hyvää. Ok, keskuskeittiöruokaa, mutta minä syön sitä mieluummin kuin eväsleipiä. Eikä kouluruoka aiheuta vatsakipuja, vaan sen puute (valitettavasti välipalatarjoilua ei ole, ja kuten sanottua, olen laiska kantamaan mukanani eväitä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinhän se on. Se mikä ei tapa, vahvistaa! Vai miten se nyt oli. :D

      Poista