Joskus lasten kasvamiseen ja elämän helpottumiseen havahtuu ihan pienissä asioissa. Kauppareissulle lähdössä suljin autotallin ovea ja pienen hetken tunsin närkästystä siitä, kuinka ärsyttävää on kiinnittää lasta turvavöihin. Kiertyneen vyön oikaiseminen, kurkottelu kiinnitysvaiheessa, venkoileva lapsi joka huutaa korvaan, kyllä te nämä tiedätte. Ihan pikku juttu, mutta vuositolkulla toistettaessa muodostuu vaivaksi. -Ja sitten muistin, että pienempikin tytär oppi kesän aikana kiinnittämään turvavyönsä turvaistuimeensa itse. Joten sen kun vaan lompsii suoraan istumaan etupenkille ja huokaisee tyytyväisyydestä.
Ooooohhh K A D E!! Tota todella odotellessa!!
VastaaPoistaHassu juttu. Lapsi syntyy ja jossain vaiheessa toinenkin. Ja sitten kuusi vuotta myöhemmin havahtuu siihen, elämään, jossa autoon vaan mennään, ilman sen suurempia nosteluita ja säätöjä. <3
PoistaMeillä sama onnellinen innovaatio 1/2 osalta. Pienet on joskus arkionnet :)!
VastaaPoistaMutta nyt kun 1/2 osaa, syntyy 2/2:lle pakottava tarve päästä samalle taitotasolle. :)
PoistaMeillä ollaan vaiheessa jossa pieni kiipeää itse turvavyöistuimeensa (ja sieltä pois), eli tarvitsee vain kiinnittää sille turvavyö (sen sijaan että nostaa sen istuimeen, varoo ettei kolauta päätä ja aina kolauttaa ja tappelee ne kamalat 5-pistevyöt jotka ei ikinä löysty ja jotka on aina mutkalla). Tämäkin vaihe saa mut huokailemaan onnesta verrattuna edelliseen vaiheeseen (ja meillähän autoillaan ehkä 5 kertaa vuodessa, mutta silti...mies se vasta onnesta huokailee, kun on vissi ero kiinnittää turvaistuin turvavöillä (10 minuuttia, lopputuloksena hikinen ja kiroileva miäs) tai turvavyöistuin (10 sekuntia, tyytyväinen miäs...ja tyytyväinen lapsi joka saa "ihan itse" kiivetä).
VastaaPoistaNäitä asioita ei arvannut ennen lapsia arvostavansa! :D
Poista