tiistai 4. maaliskuuta 2014

Lomaterveiset!

Kiistaton etu kotihommista palkkatöihin palaamisessa on ollut sairausloman mahdollisuus. Siis sellaisen ihka oikean sairausloman, johon ei kuulu muuta lastenhoitoon liittyvää, kuin mahdollisesti lasten noutaminen päiväkodista. Autuutta, sanon tällä parin päivän flunssasaikun kokemuksella. Tämäkin kotona lapsettomana pötköttely on kyllä varmaankin jonkun kotihoitoentusiastin mielestä väärin. -Pahoitteluni heille, jos tulee paha mieli. Voimme yhdessä paheksua niitä äitejä, jotka käyttävät päivähoitoa kampaajalla käymiseen. Hyi hyi.  

Viimeisen kolmen päivän aikana olen ehtinyt pohtia lukuisia suuria kysymyksiä. Onneksi on internet, sanon vaan, sillä tv:n päiväohjelmistosta ei ole ajantappotouhuissa pienintäkään apua. Olen roikkunut netissä arviolta 8-12 tuntia päivässä ja pohtinut ukrainaihmettelyn ohella mm. seuraavia teemoja:

-Sosiaalisen median kuvatarjonta koostuu pääosin lapsista, lemmikkieläimistä ja ruoka-annoksista. Lemmikki- ja lapsikuvat voi jakaa samoihin alaluokkiin: Kattokaa kun tää koira/lapsi on söpö, Kattokaa kun tää kissa/lapsi teki näin hassun jutun, Lapsella/koiralla (?!??) on syntymäpäivä. Ruoka-annoskuvien syvintä olemusta en varsinaisesti ole saanut summattua. Ehkä se on kivaa, jos on maittavia herkkuja pöydässä.

-Jostakin kaupunginvaltuuston päiväkotijutusta ajauduin steiner päiväkotien nettisivuille. Kaikkihan vaikuttaa todella ihanalta, mutta steiner pedagogiikka noin ylipäätään mietityttää. Muistan lukioikäisenä seuranneeni epäuskoisena staikkukavereiden eurytmia tuntia. Kaikki ne kaavut sun muut. Epäilyttää.


-Pohdintaa on myös herättänyt käsite ongelmatiikka. Ongelmatiikka! Ja sitten pitää ottaa koppi ties mistä. En ota koppia kenestäkään tai mistään, vaikka heittäisitte pallolla. Kotiäitiystävä on ruvennut klousaamaan juttuja mentyään takaisin töihin. Minä luulin, että klousaamista tapahtuu vain Diili ohjelmassa.

-Sitten on tämä Tuukka Temosen elokuva, jota kukaan ei ole nähnyt. Ties mitä tuotantoyhtiö salaliittoteoriaa tästä kohusta internetissä viritellään. Ja kylkiäisenä Tuukan urakäänteille Olgan ja Tuukan hämmästyttävä ja rakkaudentäyteinen lapsiperheidylli Iitissä, jota voi seurata tv:stä, Olgan blogista, varmaankin parista lehtikolumnista, facebook päivityksistä ja todennäköisesti joka ikisestä tuutista, joka on olemassa. Hengästyttää.

-Yhden kaupunginvaltuustotyypin facebookin kautta päädyin Meeri Koutaniemen kuvasarjan kirvoittamaan keskusteluun siitä, että tyttöjen ympärileikkaamisesta puhuttaessa ei saa puhua silpomisesta, koska se kuulemma uhriuttaa tytöt.  Myös toiseuttaminen ja postkoloniaalinen kertomus mainittiin. Kukaan ei kuitenkaan keskustelussa kertonut, miten sitä ympärileikkausta pitäisi käsitellä, että tytöt eivät olisi länsimaisen ihmisen luomassa uhripositiossa, vaan aktiivisina toimijoina. Sama porukka sai väännettyä ongelman myös siitä kivasta Olen suomalainen videosta. En tajua sitäkään ongelmaa.

-Ja lisäksi on todettava -Kuinka liikuttava oli Jared Leto Oscareissa! Teiniäiti, yksinhuoltaja ja unelmat mainittiin kiitospuheessa. Kyynelvirta, sanon minä.

Huhhuh. Hirveästi hommaa sairauslomalla! Huomenna täytyy palata sorvin ääreen, koska menttaalinen pakkani on ilmiselvästi hajoamassa ihmiskontaktien vähyyteen.

5 kommenttia:

  1. Muuhun en ota kantaa, mutta eikös se "ympäsileikkaus" joissa kulttuureissa ole nimen omaan silpomista. Käsittääkseni jossain päin maailmaa paikat kursitaan umpeen, mutta toisaalla taas ihan vaan silvotaan jotta minimoidaan mielihyvä. Miksi sitä sitten kutsuisi? Ja jos ihan oikein olen ymmärtänyt niin ei ne pienet tytöt sitä ihan pyytämällä pyydä. Jo on taas keksitty aihe vääntää kättä ja nipottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä myöskään minä en ihan ymmärrä, kun kyse oli juurikin siitä, että tytöiltä leikattiin lähes kaikki ulkoiset sukupuolielimet pois ja tässä hommassa ei mun mielestä tytöllä ole muuta kuin uhrin rooli tarjolla. Mutta ilmeisesti tämä on heille ulkoapäin länsimaisesta kulttuurista heille annettu rooli, joka ei anna tilaa tyttöjen omalle äänelle. Mene ja tiedä.

      Poista
  2. mullakin on dilemma. aattelin että jättäydyn hoitovapaalta työttömäksi (ratkaisu eskarin ja koululaisen ja taaperon kesälomiin), jos syksyllä onnistaisi koulun suhteen.
    mutta pitääkö mun hakea 3vlle päiväkotipaikka ihan varmuudeksi, vai uskallanko pitää sitä edelleen kerhossa paristi viikossa.. en tod jaksa enää yhtään &//&¤# vuotta jollon kuskaan lapsia eri paikkoihin.
    ja jos päädyn laittamaan sen 3vn päiväkotiin, mitä mä teen muutamana päivänä YKSIN KOTONA viikossa aina. en oo ollut yksin kotona juurikaan kohta kahdeksaan vuoteen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä varmaan hakisin paikkaa. Kyllä sä varmaan jotakin tekemistä kotona sitten keksisit. :)

      Poista
    2. Joo luen nytkin avoimen yon kursseja, kieltämättä olisi kivaa lukea päivällä eikä nipistellä yöunista aina. Olisi vaan outoa olla hiljaisessa kodissa :)

      Poista