sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Paluu tuulihousuihin

Palasin viikonloppuna leikkipuistoon. Taisin pitää vahingossa yli kolmen kuukauden tauon. Viikonloppuaamujen kiireettömyydestä nauttii niin paljon, ettei ennen puolta päivää tunnu pääsevän minnekään, paitsi pakotettuna ruokauppaan. Sitten iltapäivisin on kaikenlaista muuta tekemistä. 

Puistokiintiöni taisi myös olla todella täynnä. Sen verran monta vuotta tuli siellä pönötettyä lähes viitenä päivänä viikossa. Tää ei oo mun elämää, toistelin mielessäni viimeisinä päivinä ennen töihin menoa. Aamuisin töihin lumipyryssä tarpoessani olen iloinnut koko sydämelläni siitä, ettei minun tarvitse lykkiä edessäni neljällä pyörällä 12 kilon painoa.


Nyt on vapaapäivä ja teen sitä, mitä tein ennen joka arkipäivä, ihmettelin mielessäni, kun kiskoin esikoista pulkassa ja lykin toisella kädellä rattaita aurinkoisessa aamupäivässä. Ei sitä kai työksi voi laskea, mutta päivästä toiseen suoritettuna haastavuuskertoin tunnetasolla kasvaa. Mutta nyt ei siis ollut valittamista, kun kevättalvi oli parhaimmillaan. Kun pakkaspäivänä saa nostaa nenälle aurinkolasit, ei ikuisuuksia jatkuva talvi ärsytä enää yhtään niin paljon.

Olen kuitenkin huomannut, että nopeasti pää kääntyy kotiäiteilystä työelämään. Joskus keskellä päivää ostoskeskukseen osuessani siellä vaeltavat perheenäidit tuntuvat elävän ihan toisessa todellisuudessa. Ja siellähän minäkin olin vielä neljä kuukautta sitten, ihan hetki sitten. Raja kahden elämänvaiheen välillä tuntuu välillä suuremmalta kuin se onkaan.

2 kommenttia:

  1. Mä ilmoitin juuri töihin että ensi kuusta lähtien saa sunnuntaisin hommiin jos töitä riittää. Vähän jännittää miten sitä osaa tasapainoilla työn ja kodin välillä, varsinkin kun vauva on vielä pieni. Mutta toisaalta se tuntuu lähinnä kivalta haasteelta. Ja että pääsee käytämään äitipäätä muuhunkin kun kotijuttuihin. Ja ihan isoimpana musta tuntuu siltä että helpotan sitä omaa töihin paluuta kun käyn siellä välillä vähän pyörimässä ja muistelemassa, se lopullinen paluu kun on kuitenkin edessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta toihan on ihan ideaali ratkaisu. Voi vähän niinkuin harrastaa töitä! :D

      Poista