Toisen lapsen hankkiminen oli meille raa'asti ilmaistuna järkipäätös. Järkeilimme, että sisarukset ovat hyviä olla olemassa. Niistä on seuraa ja voivat vaikka sitten terapoida toisiaan sen suhteen, kuinka pilalle heidän lapsuutensa on mennyt.
Tällä hetkellä tavoitteet ovat huomattavasti lyhytkatseisemmat. Nyt toivon sormet ristissä, että kakkonen selviää näkemään ensimmäisen syntymäpäiväkakkunsa ilman pysyviä vammoja. Voiko kaksi kuukautta vanha vauva kuolla, jos 2-vuotias sisko istuu hänen mahansa päällä polvillaan?
Minua varoiteltiin, että mustasukkaisuus uuteen sisarukseen on pahimmillaan kolmen kuukauden paikkeilla. Minä olen hermoraunio jo kahden kuukauden kohdalla. On vaikeaa säilyttää itsehillintäänsä, kun kääpiö hakkaa kesken imetyksen siskoaan nyrkillä päähän.
Minä olen yrittänyt selittää, että meillä ei saa lyödä ketään. -Ei auta.
Olen yrittänyt pois lähtöä vauvan kanssa. - Kääpiö siirtyy potkimaan ja lyömään minua ja yrittää kaataa minut ja vauvan.
Olen antanut kääpiön osallistua vauvan hoitoon, mutta silitys muuttuu sekunneissa läimäykseksi.
Olen yrittänyt antaa kääpiölle kahdenkeskistä huomiota, mutta kai tuosta kakkosestakin pitäisi välillä olla kiinnostunut.
Miten tähän kaikkeen suhtaudutaan rakentavasti ja aiheuttamatta vanhemmalle sisarukselle ylimääräisiä traumoja? Tähän mennessä olen vasta tehnyt googletuksen hakusanoilla sisko tappoi vauvan. Se ei tuottanut yhtään suoraa hittiä. Onneksi.