tiistai 16. elokuuta 2011

Periaatteet ja kuinka luovuin niistä taas

Minulla on hyvin harvoja periaatteellisia kysymyksiä vauvojen ja lasten hoidon suhteen. En ole koskaan edes suunnitellut käyttäväni kestovaippoja, tutti ei ole ikinä ollut viholliseni, eikä myöskään tuttipullo. Tuttipulloa kohtaan minulla on tällä hetkellä henkilökohtaisia antipatioita siksi, että vauva ei edelleenkään suostu ruokailemaan siitä kovinkaan suuria määriä kerralla. En ole suuremmin innostunut mistään kasvatusideologiasta. Kääpiön kasvettua olen myös luopunut ajatuksesta, että tv olisi huono lapsenvahti. -Tv on mahtava lapsenvahti.

Periaatteita minulla on oikeastaan vain ruoan suhteen -oman perheen ruoan suhteen. Muiden perheiden ruokien suhteen minun mielipiteilläni ei ole kamalasti merkitystä. Omien lasten suhteen minä olen melko sietämätön sokerin ja herkkujen pihtaaja. Purkkiruokien suhteen suurin ongemani on se, että purkin kyljessä olevan ainesosat luettelon ensimmäinen raaka-aine on usein vesi. Se tarkoittaa sitä, että ruoassa on suurin osa vettä. Se on minun mielestäni väärin.


Purkkiruokien vesimäärän lisäksi olen kokenut ongelmaksi myös vauvoille suunnatut maissinaksut. Minä en ole oikein ymmärtänyt koko naksukonseptia. Ne ovat mielestäni epäruokaa. Ne eivät maistu miltään, niitä syömällä vatsa ei täyty. Milloin vauvan kuuluisi syödä niitä? Salaliittoteorioita rakastavan mieheni mielestä maissinaksut ovat juustonaksutehtailijoiden juoni saada lapset napostelemaan omia tuotteitaan jahka kynnelle kykenevät. Minä en menisi porttiteoriassa ihan niin pitkälle, vaikka sipsihyllystä naksut kaupassa löytyvätkin.

Eilen sitten muutin mieltäni tämänkin asian suhteen. Ihan tuosta vaan päätin, ettei naksuissa olekaan mitään vikaa. Niiden avulla vauva voi vedellä vaikka sosekeittoa. Omat hyvin pienet hermoni eivät veny sormiruokailevan kakkosen lusikkashown vaatimiin mittoihin, joten ajattelin korvata lusikan maissinaksulla.

Ruokanatsin otteeni lipsuu. Viime perjantaina ostin jo kahvilassa kääpiölle punaisen pillimehunkin.


6 kommenttia:

  1. Itseasiassa ainakin meillä tuo porttiteoria kävi toteen, esikoinen joka pienempänä rakasti maissinaksuja, vinkuu aina kaupassa että ostettaisiin juustonaksuja. Mikähän on seuraava porras?

    VastaaPoista
  2. Jos tämä naksusiirtymä onkin sitten varsinaisen porttiteorian vaiettu alku: maissinaksu, juustonaksu, tupakka (sekin kellertävä ja laitetaan suuhun), heroiini. Mies on ehkä sittenkin oikeassa. Juustonaksutehtailijoilla on paljon salattavaa. :D

    VastaaPoista
  3. Meillä maissinaksut ovat olleet monen bussimatkan ja juhlahetken pelastus. Kun lapset ei ole kumpikaan syöneet tuttia, on ne voinut lahjoa hiljaiseksi antamalla käteen maissinaksun tai rusinapaketin.

    VastaaPoista
  4. Joo, itse kuulun tuohon rusinoilla lahjojien ryhmään. Niitä saa sopivassa matkakoossa. Mutta ainakin eilisen ensikontaktin perusteella myös naksulla on joku hypnoottinen vaikutus vauvaan.

    VastaaPoista
  5. Heips, törmäsin blogiisi ja olen nyt käyttänyt pari päivää oman aikani sen lukuun. Lisäksi olit viimeinen piste oman blogin aloitukseen. Jotta kiitos vain :D . Kiitos siis useista nauruista ja monenkin minullekin läheisen asian pohtimisesta.

    VastaaPoista
  6. No heips ja kiitos itsellesi! Minä tulen ainakin vierailulle.

    VastaaPoista