Mies alkoi viikko sitten puhua hääpäivän menusta. Minä pötkötin sohvalla ja mietin, mistä helvetistä se oikein puhuu. Kuulemma oli löytänyt maailman parhaan entrecote reseptin. Pikkuhiljaa mieleeni muistui, että mehän olemme menneet naimisiin elokuussa. Hääpäivä ei ollut edes käväissyt mielessä. Minulle unenpuutteen yksi lieveilmiö on loputon muistamattomuus.
Päivistäni jää joitakin epämääräisiä muistijälkiä. Voin kirjoittaa sähköpostin, lähettää sen, sulkea tietokoneen ja unohtaa mitä olen juuri tehnyt. Jää vain sellainen olo, että äsken tein jotakin tärkeää tietokoneella, mutta en enää muista mitä. Saatan sanoa jotakin ääneen ja miettiä muutama sekunti jälkeenpäin, sanoinko juuri jotakin vai ajattelinko vasta.
Tänään sitten juhlimme sitä päivää, jonka melkein unohdin. Neljä vuotta sitten aavikolla satoi ja me sanoimme toisillemme I will ja I do. Tänään Elvis ei laula, eikä ajella vaaleanpunaisella Cadillacilla. Tänään syödään niitä miehen laittamia maailman parhaita entrecoteja ja paloitellaan pihviä lapsille.
Vaikka ah niin ihana vauvavuosi saa avioliiton tunnelmat hetkittäin hyvinkin jäätäviksi, tänään unohdetaan ikävyydet ja ollaan ihan aidosti kiitollisia siitä, että yhdessä on selvitty jo aika monen vaikeuden läpi.
Onnea hääpäivällenne :) ja paljon lisää!
VastaaPoistaToivottavasti pihvit onnistuvat. Tuo teidän karkausmatka Amerikkaan kuulostaa niin mielettömän hienolta tarinalta, että oksat pois. Elätte varmasti lasten suhteen sitä rankinta aikaa, joten taputeltaa Benny Hillinä toistenne päälakia vaikka illalla (jos ette muuta yhteispuuhaa keksi/jaksa), sillä se, että jaksatte on itsensä ja parisuhteen onnittelun paikka!
Onnea! Itse kunkin olis epäilemättä hyvä välillä keskittyä niihin hyviin asioihin, vaikka parisuhdetunnelmat ei todella ole koko ajan kovin romanttiset. Mut kai tässä joskus on jotain romantiikkaakin ollut, kun on kerta saatu kaks ipanaa aikaiseksi...? :)
VastaaPoistableue: Kiitti! Itse asiassa hääpäivä oli jo keskiviikkona, mutta oli sen verran iso riita lastenhoidosta, että juhla niin sanotusti peruuntui. :D
VastaaPoistaMatka oli kyllä ikimuistoinen ja sitä on hyvä muistella niinä ei niin hyvinä hetkinä.
Hups: On tämä kahden alle 3-vuotiaan kanssa kyllä melko epäromanttista tämä elämä. Pidän hääkuva esillä ihan jo senkin takia, että muistaisin sen ihanan päivän ja sen kautta paljon muutakin.