keskiviikko 31. elokuuta 2011

Kolmekymppisen äidin kriisi

Tietooni on tullut, että kolmekymppiset äidit ovat kriisissä. Ihmisenä, joka pyrkii elämään elämäänsä lähinnä kriisistä toiseen, otan iloisena ja äidillinen sylini avoinna vastaan kaikenlaiset mahdollisuudet olla ahdistunut. Tätä kriisiä en ollut edes tajunnut olevan olemassa. Ilmeisesti kolmekymppiset, kaupunkilaiset ja koulutetut naiset, vähän niinkuin minä, kokevat äitiyden ja lapsen tarpeet jotenkin ongelmallisiksi. Mikään omassa itsessä ei saisi lapsen tullessa muuttua. Pitäisi saada juosta baareissa, eikä lasten eteen haluta nähdä vaivaa.

Minun henkilökohtainen kolmekymppisen äidin kriisini koski tänä aamuna omaa vaatetustani. Pukiessani kääpiölle eteisessä kurahanskoja tajusin, että minäkin tarvitsen sadehanskat. Onko aikuisille sadehanskoja? Kärryjä on nimittäin ikävä työnnellä sateessa kädet märkinä. Omassa hanskalaatikossani oli vain villasormikkaita, joten varastin miehen puolelta käteeni murtomaahiihtohanskat. Ne eivät olleet olleenkaan hyvät. Kastuivat läpimäräksi sateessa jo matkalla puistoon.


Istuskellessani kaatosateessa tyhjässä puistossa lasteni kanssa pohdin, että on se kumma kun mikään tässä kolmekymppisen elämässäni ei saa lasten tultua muuttua. Että pitää ne lapsetkin raahata tänne puistoon kaatosateessa vaan siksi, kun tykkää niin istua farkut märkänä sateessa. Pohdin myös, että minusta on mukavaa, että naisella on elämässään monia rooleja, jotka tekevät hänet onnelliseksi. On ihanaa olla äiti, vaimo, ystävä, ammattilainen. Joillakin naisilla on perheessä jopa ansaintavastuuta. Sekin on minun mielestäni ihan hieno asia. Näitä rooleja voi sitten kukin yhdistellä parhaaksi katsomallaan tavalla.

Päätin kolmekymppisen äidin kriisini siihen. Jatkoin päivääni pohtimalla, leipoisinko pitaleivistä lapsille oman suolattoman version vai tekisinkö kaikille vähäsuolaista. Kurahanskakriisi on edelleen päällä. Nyt kysynkin teiltä: Onko aikuisille kurahanskoja? Mistä voi ostaa? Onko kamalan kalliita?

18 kommenttia:

  1. Hihii, kriisitiedotus taisi löytyä mun kommenttilootastani ;) Kurahanskoja olisin minäkin kaivannut tänään, en tosin tajunnut pukea niitä edes lapseni päälle. Saiskohan sellaisia tiskaushanskoja lämpimällä vuorella?

    VastaaPoista
  2. Minun kriisi on kyllä kanssa kurahanskatasolla. Ostaisin!
    Olen ehkä suunnitellut elämääni tylsän paljon ja roolijakokin on aika selvä päässäni. Tässä vaiheessa on just kiva olla tässä, vaikka pieniä mietintähetkiäkin matkaan mahtuu.

    Ja mukavaa baari-iltaa, kun sen aika on :) Kerrohan sitten miten kävi, muistuuko jatkot mieleen?

    VastaaPoista
  3. ONIA: No kyllä! Se tupsahti niin kätevästi tuonne sähköpostiin, että pakkohan sitä oli vähän sörkkiä.
    Tiskihanskat ei ole mikään huono vaihtoehto, varsinkaan nyt kun säät ei ole vielä kylmiä.

    bleue: Mun mielestä kurahanskataso on se tärkein taso.
    Ja kiitos. Voin sitten krapulassa itkeskellä täällä blogissa, kuinka ihania nämä mun lapset on. :)

    VastaaPoista
  4. Isäni piti kalastaessaan hanskoja, joita sanottiin pilkkirukkasiksi, hassut oranssit rukkaset, joiden pinta oli karheaa muovia. Googlaamalla sanan, löytyi tämmöisiä:

    http://www.hanskaheikki.fi/product_catalog.php?c=3

    Toivottavasti pääset kriisistäsi yli...

    VastaaPoista
  5. Joo, on ollu aika rankka päivä, kun oli toi toinenkin kriisi akuutisti päällä.

    Mä arvelinkin, että ratkaisu löytyy jostain purjehdus- tai kalastupiireistä. Olishan se melkoista panna Hanska Heikkinä menemään tuolla. Mahtavaa.

    VastaaPoista
  6. Ostin pari talvea sitten goretex-rukkaset. Näillä ilmoilla ne on vielä liian kuumat, mutta tuo tiskihanskavinkki oli kyllä ihan loistava! Taidan ottaa käyttöön.

    Ja kyllä mun elämäni on muuttunut, myös sellaisiin suuntiin mitä en olisi tahtonut. Kriisi.

    Puolustuksekseni on sanottava, että en kyllä olettanut ettei se muuttuisi, mutta "aika aikaa kutakin" -sanonta ei mua tällä hetkellä tarpeeksi lohduta.

    VastaaPoista
  7. Tiskihanskat on kyllä vahva vaihtoehto. Ne vois toimia asussa niinku aksenttivärinä. Löysin vauvapalstalta naisen, joka oli pukenut tavalliset sormikkaat tiskihanskojen päälle. Nerokasta sekin.

    Ja sehän tämä meidän kolmekymppisten ongelma ilmeisesti just on, ku ei osata suhtautua tähän pienten lasten aikaan oikein. Ollaan niin itsekeskeisiä. Kun nuoremmat äidit osa sitten ilmeisesti -jotakin, en tiedä mitä. :)

    VastaaPoista
  8. Puutarhahansikksista löytyy sellaisia kumitettuja hanskoja. Olisko ne mitään?

    VastaaPoista
  9. Se vois olla. Kunhan ne hanskat olis tarpeeksi tiukat, niin ei tulisi sitä työhanskaoloa.

    Mulla on kyllä myös näitä värirajoitteita, kun kaiken täytyy olla mustaa.

    VastaaPoista
  10. Mullakin on jotain vesitiiviitä,olevinaan hengittäviä hanskoja 2 paria,mutta nekin toimivat vain talvella.Nyt oon käyttäny sadehanskoina ruskeita muovihanskoja(en muista merkkiä),eivätkä ne viileillä keleillä tunnu yhtään hiostavilta. A

    VastaaPoista
  11. Mä kävin ratsaamassa muutaman urheilukaupan, mutta hanskat oli vähän liian sporttisia omaan makuuni. Täytyy käydä katsomassa läpi perus Anttilat tai Sokokset, jos sieltä löytyisi. Tai sitten ostan uudet tiskihanskat. Onneksi tulee kohta talvi. :)

    VastaaPoista
  12. Moottoripyöräilijöille olis jotain sadehanskoja,mutta ne näyttävät kaikki kauheilta räpylöiltä.Paras ja halvin vaihtoehto on muutamat kumi/muovihanskat,ei tuu kalliiksi,jos vaikka hajoaa :)

    VastaaPoista
  13. Joo, ei räpylämeininkiä. Mä luulen, että tiskihanskalinja on toistaiseksi se paras linja. Itse asiassa tänään jo vähän hätäpäissäni kokeilinkin. Perästä kuuluu!

    VastaaPoista
  14. Melkonen myrsky tänään,mutta ei kastunu kuin naama pikkusen ulkona :) Jos sattuu olemaan lapsia,taikka koiria,niin on melkein pakko olla hyvät sadevarusteet. A

    VastaaPoista
  15. Näin on. Musta tulee myös koko ajan mukavuudenhaluisempi. En halua palella tai kastua tyyliseikkojen vuoksi.

    VastaaPoista
  16. Sama vika mulla.Keltasia hanskoja ei ihan riitä rohkeus pitämään,vaikka muuten aika värikkäitä vaatteita sateella pidänkin :)A

    VastaaPoista