Jos sovittelen aamulla päälleni mekkoa, ilmoittaa kääpiö haluavansa myös pukeutua mekkoon. Kun istumme ruokapöydässä, hän nostaa jalkansa polven yli ristiin samalla tavalla kuin minäkin. Nostaa kätensä perässäni puuskaan, kun täytyy vähän miettiä. Kun minulle tulee jano, haluaa kääpiökin juoda. - Hassua ja hellyyttävää.
Kun olen istuutumassa nojatuoliin, juoksee kääpiö toiselta puolelta huonetta tuolin luokse ja haluaa istua paikalleni. Jos nousen tuolista ja siirryn sohvalle, ryntää kääpiö perässäni ja tivaa sohvapaikkaa. Kun olen ottanut käteeni lehden, herää kääpiössä pakottava halu lukea juuri sitä lehteä. -Ärsyttävää.
Farkkushortsit kelpasivat äidille...
ja sen jälkeen myös tyttärelle.
Ja silti, mitä tahansa minä ehdotan, on tyttären ensimmäinen vastaus tiukka Ei. Jos minä sanon, että ulkona sataa, kääpiön mielestä ei sada. Jos totean, että banaanit ovat loppu, asia ei kääpiön mielestä pidä paikkaansa. Pitää seisoa jalat ristissä ja väittää, että ei varmasti ole pissahätä. Täytyy muuttaa jatkuvasti mielipiteitään, vain ollakseen eri mieltä.
Tätä tämä sitten kai on loppu elämä. Toisaalta haluaisi miellyttää äitiä, mutta toisaalta taas on vimmaisesti pyrittävä eroon kaikesta, mitä äiti edustaa. Se on ihan tuttu tunne.
Juuri tuossa iässä on aivan loistavaa testata käänteispsykologiaa. Voi pojat, kun se vielä toimi teinin kanssa -nykyään oikein mitään psykologian osa-alutta ei oikein voi soveltaa onnistuneesti.
VastaaPoistaTotta. Siinä saa ihan uutta eloa lapseen, kun iloisesti toteaa että "Onpas mukavaa kun ei lähdetäkään puistoon. Minäpä istun tästä alas lukemaan lehteä ihan rauhassa."
VastaaPoistaOlen kyllä hakenut kasvatusinspiraatiota myös Skinnerin rottakokeista. Mutta tuo teinien sielunmaisema on sen verran omalaatuinen, ettei siihen tepsi mikään. Paitsi ehkä lobotomia.