Tänne blogiin tulee kirjoiteltua aiheista, joita pohdin itsekseni pitkin päivää. Jos päässä ei liiku mitään, keskityn blogissa valittamaan siitä, kuinka rankkaa tämä minun kotiäitielämäni on, kun töissäkään ei tarvitse käydä.
Viime päivinä olen ajatellut paljon alkoholia. Välillä minun on tehnyt mieli alkoholia, välillä olen juonut sitä, sitten olen välillä miettinyt alkoholia ja miten äidin oletetaan siihen suhtautuvan. Stereotypia on minun mielestäni tämä: Äidiksi tultuaan nainen keskittyy kotielämään ja hoivaa kotona vauvaansa. Baarikierros ei tunnu enää mielenkiintoiselta, koska kiintymys vauvaan saa äidin valitsemaan koti-illan kaupungilla juhlimisen sijaan. Äiti toteaa, että olen ehtinyt elämäni aikana käydä niin paljon baareissa, että jään mielelläni kotiin perheen pariin. Ehtiihän sitä myöhemminkin. Näinkö kaikkien äitien kuuluu ajatella?
Stereotypia jatkuu: Äiti saa kaivata omaa aikaa. Äiti saa käydä jumpassa, saa käydä kaupungilla ostoksilla, teatterissa ja ravintolassa syömässä. Sitten jaksaa taas arkea paremmin lasten kanssa, kun on käynyt vähän tuulettumassa.
Mutta jospa pienen vauvan äiti sanookin, että olisipa mukava lähteä baariin, humaltua ja heilua tanssilattialla pilkkuun asti. Sitten jaksaisin taas äitiyttä paremmin. Kuinka moni ajattelee, että onpa tuo nyt kummallista, kun pienen vauvan äiti ei malta edes olla vauvan kanssa kotona. Eikö se nyt pysty edes vauva-ajaksi lykkäämään juhlimista? Onko tuo äidille sopivaa? Minusta on alkanut tuntua, että moni ajattelee niin.
Jätin tuossa joku päivä sitten kommentin blogiin, jossa sivuttiin kirjoitustani. Selventelin kantojani ja totesin lopuksi, ettei minulla ole ikävä humalassa heilumista baarissa. Illan mittaan asiaa mielessäni pyöriteltyäni totesin, että ehkä minulla vähän onkin. Miksi se tuntuu olevan niin vaikeaa sanoa ääneen toisten äitien parissa? Mitä pahaa siinä oikeastaan olisi? Baarissa ryyppäämistä ei ole kielletty lailla -ei edes pienten lasten isiltä tai äideiltä.
Tässä nyt sitten korjaan oman mielipiteeni: Minulla on välillä ikävä baareissa notkumista, venähtäneitä yksiä tuoppeja, kotibileitä, humalassa heilumista ja ehkä jopa jatkojakin. Jatkoista en ole ihan varma, koska olen ollut niillä viimeksi v.2008 toukokuussa. En enää muista, oliko niillä loppujen lopuksi koskaan kivaa.
Itsestäni ainakin on ravitsevaa joskus käydä vähän kavereiden kanssa saunomassa ja tanssimassa ja ottaa samalla muutama tai useampikin. Nollata se kaikki kuola ja siivous ja purnaus ja uhmat ja muut. En näe itse siinä mitään pahaa, jos käy silloin tällöin lasten ollessa hyvässä hoidossa mummolassa joskus vähän viihteellä. Sallittua se on silloin, kun se ei ole säännöllistä, ei riippuvaista ei viikottaista/kuukausittaista. Ettei se ole ongelma.
VastaaPoistaRentoudun samallai lailla jos pääsen salille tai ystävän kanssa lenkille, mutta joskus on vain mukava jorata vaan tanssilattialla ja nauttia ja antaa musiikin viedä. :) Eikä minusta tätä tarvitse hävetä.
Mä jotenkin koin hetkellistä syyllisyyttä jo siitä, että join vajaan 4 dl valkkaripullon - yhteensä kolmena eri iltana vauvan mentyä nukkumaan. Sit aloin miettiin, että mitenkäs tää meidän lapsi nyt tästä kärsii. Ei mitenkään.
VastaaPoistaEikä todellakaan kärsi siitäkään, jos äiti käy joskus vähän bailaamassa. Seuraava päivä ei välttämättä oo mikään maailman mukavin, mutta kyllä se auttaa kummasti siinä vaiheessa, jos seinät alkaa kaatuun päälle.
Ainoa asia mitä alkoholin kanssa haluan välttää on se, että lapsi ei näe vanhempiaan humalassa.
Niinpä! Näin kotiäitinä kaipaan välillä aikaa istua ja juoruilla ja meikata ja puunata ja laittaa kivat vaatteet päälle ja syödä ja juodakin hyvin ja tanssia ja jutella ihmisten kanssa ja flirttaillakin. Ja ajatella sen illan ajan pääasiassa vain itseäni, alkaen siitä, että minun ei tarvitse pakata kuin omat kamat mukaan.
VastaaPoistaJa yöllä kotiin taksilla ajaessani totean, että nyt tuli taas se kiintiö täytettyä. Nyt jaksan taas olla äiti arjen pyörinässä. Nyt muistan jälleen, mikä elämässäni on oikeasti kaikkein tärkeintä. Ne tuhisee molemmat siellä makkarissa.
-miimu
huuhtala: Aivan, aika kaukana se on mistään alkkistouhusta, jos satunnaisesti haluaa nollata alkoholia nauttimalla. Tuntuu siltä, että tämä uhmaikäisen kanssa elo vaatii todellakin nollausta. Ei tätä muuten jaksa.
VastaaPoistaNorah: Tuota ihmeellistä syyllisyyden tunnetta aloin minäkin pohtia. Eihän siinä ole mitään järkeä.
Ja jos isä hoitaa lapsia yhden yön ja päivän vähän enemmän, niin mitä ihmeellistä siinä nyt sitten loppupeleissä on.
miimu: Oi! Keskeytymätön keskustelu, meikkiä naamassa, jalassa jotain muuta kuin farkut ja tennarit, saisi syödä rauhassa ja ottaa pari drinksua. Taivas!
Ja eihän se, että on mukavaa baarissa tarkoita sitä, että ei tykkäisi olla lastensa kanssa. Jotkut tuntuvat vääntävän tuon asian siihen muotoon.
2 vuoteen en oo käyny viihteellä ja nyt halutti kovasti, tein raskaustestin ja taitaa siirtyä sitten 2 vuodella. NYT harmittaa.. ois voinu ainakin yhden kerran nollata kunnon koomat. Oot muuten ihan huippu! Löysin vahingossa vasta blogisi ja koko ajan odotan millon kirjoitat lisää! Olen 30v. ja minulla on 1v. lapsi ja toinen tulossa. Kauhulla lukenut mitä se arki kahden kanssa on ;)
VastaaPoista-ani
Taas hyvä "tabu" aiheenasi. Mietin tätä aihetta isommin silloin kun lapseni oli pieni vauva. Ja törmäsin tämmöiseen, missä minusta oli jotenkin vapauttavan viisaasti puhuttu asioista http://www.lasinenlapsuus.fi/kotikanava/vastuullisuus . Vaikka nimi viittaakin vähän ikävämpään tilanteeseen. Jonkun radio-ohjelmankin satuin silloin asiasta kuulemaan, ja siinä asiantuntijat puhuivat, että jo pienelle pitää osata sanoa "suoraan", että ei juoda aikuisten limpparia vaan juodaan viiniä.
VastaaPoistaMutta sanonpa silti, että minusta tuntuu hieman oudolle jos äiti (/isä) haluaa mennä pilettämään pitemmän kaavan kautta tyyliin ensimmäisen kolmen kuukauden aikana. Se vaan tuntuu minusta vähän kohtuuttomalta vauvan näkökulmasta. Mutta toki on tilanteita, joissa varmasti illan irroittelu on parempi kuin joku muu vaihtoehto myös tänä aikana.
Sitten puolivuotiaasta eteenpäin en näkisi taas niin ihmeellisenä tuntienkin kestävää eroa lapsesta. Muistaakseni se suositus menee eka vuonna että tunti/kuukausi voi kiintymysaikuinen olla poissa vauvan luota, eikä stressi tällöin nouse vauvalla kamalasti (olipa se nyt sitten maratonzumba tai terassi-ilta). Vuoden ikäisellähän taidettiin jo alkaa puhua vrk + 2 / ikävuosi. Siinä ehtii käydä riipaisemassa viikonlopunkin poissa jos niikseen haluaa.
(Omakohtainen suositus: varaa hotellihuone itsellesi yhdeksi yöksi jonnekin muualle ja tapaa ystäviä ja vietä iltaa ja tee mikä parhaiten sinulle käy. Muuten TOIMI!! Tuuletin konkreettisesti yksinäni kun pääsin hotskuhuoneeseen ja liputin tervetuloviiniäni!)
Olen tämmöinen kohtuuden kannattaja, vaikken aina siihen itsekään kykene, mutta jotenkin ajattelen, että semmoinen ruokajuomakulttuuri on minusta ihan normaalia myös vauvanäidiltä. En pane pahakseni saunaolutta jne. jos otetaan huomioon tarvittavat seikat.
Vauvaa käsitellessä en tykkäisi kuitenkaan olla humalassa. Enkä kyllä perseitä vetäisi muutenkaan lapsen edessä.
Minusta ainakin on ollut tosi virkistävää käydä ystävän kanssa viettämässä pitempää iltaa heti, kun omakin tunne oli semmoinen, että lapsi pärjää kyllä. Ja hoitajana oli (toiseksi) paras, eli isä, ja kaikki olivat tyytyväisiä. Isäkin oli innoissaan poikien illasta. Ja seuraavana päivänä saa nukkua pitkään, se kuuluu sopimukseen.
Harmi, että tässä vauvojen täyttämässä maailmassa niitä irroittelukavereita ei meinaa vaan saada mukaan silloin, kun itse pääsisi :) !
Pakko vielä sanoa, että sori noin kamalan pitkä viesti! Innostuin aivan liikaa tästäkin aiheesta mutta, kun olen tätäkin niin paljon yksinäni miettinyt!
VastaaPoistaani: Laskeskelin, että itselläni edellisestä humalasta on n. 1,5 vuotta. Kyllä tuo alkuraskauskin on aika totaalikoomaa, joten onnea vaan sinulle!
VastaaPoistaEi tää niin kamalaa ole -paitsi että välillä kyllä on. Meillä esikoinen on reagoinut tosi vahvasti vauvaan ja kun siihen yhdistää hyvän uhman, niin hermot on itsellä melko kireällä. Onneksi aluksi vauva nukkuu niin paljon, että alku on helpompi. Ja tokalla kerralla se vauva menee vähän siinä sivussa.
bleue: Joo, suomalainen suhtautuminen alkoholiin on vähän outo. Meillä kääpiö tunnistaa viinipullon ja oluen, kun niitä joskus ruoan kanssa otetaan. Humalassa ei oikein olla lasten edessä oltu ikinä. Juhlista lähdetään aina iltapuurolle kotiin, joten ei ehdi kännäämään. :)
Itse en ole asettanut mitään kuukausirajoja baariin lähtemiselle. Kun vauva on isän hoidossa, en ajattele että se olisi vauvalle mitenkään erityinen shokki. Itse olen ollut pisimmillään erossa kääpiöstä vajaan vuorokauden pari kertaa. Pitempi aika on vaan tuntunut vielä liian pitkältä.
Omat ystäväni ovat suurelta osin lapsettomia. Hyvää baariseuraa siis.
Tämä aihe taitaa olla aika pinnalla. Ainakin facebookissa moni äitikaveri ja jopa raskaana oleva on maininnut tarvitsevansa kunnon pään nollauksen ja mielellään mahdollisimman pian... (Siis vauvan synnyttyä)
VastaaPoistaItse olen ollut viimeksi humalassa ja tanssilattialla joulukuussa 2009, ja tämä on kyllä aikuisikäni pisin tauko!
Mulla oli esikoisen raskausaikana sama tarve. Taisin kirjoittakin siitä tänne blogiin joskus vuosi takaperin. Minulla se liittyi siihen kaikkeen pelkoon, mitä raskaanaollessa koki. Ei tiennyt yhtään mitä oli tulossa ja oli jossakin ihmeellisessä välimaastossa. Ei ollut vielä oikein äiti, mutta ei se entinenkään ihminen. Halusi palata johonkin sellaiseen huolettomuuteen, mitä humalassaolo ainakin minulle edustaa. Ja onhan se raskaanaolo ihan perseestä loppuaikoina.
VastaaPoistaItselleni esikoisen syntymä oli valtava psyykkinen ja fyysinen myllerrys. Imetysongelmia ja valtava avuttomuus itkuisen vauvan kanssa. Kyllä sitä pakoa vanhaan huolettomaan elämään silloinkin kaipasi, vaikka ei mihinkään tullut lähdettyä.
Nyt toisella kerralla tuo vauvan hoito on aika triviaali juttu tässä omassa arjessa, kun se menee tuossa sivussa. Uhmaikäisen kanssa on välillä niin tiukkaa, että omasta jaksamisesta on pakko ollut herätä huolehtimaan paremmin. Minun kohdallani se tarkoittaa baarireissun suunnittelua. Ja se on nyt sovittu. <3 osanottajille.
Tulipas pitkä vastaus.
Mullakin on ikävä. Mulla on ikävä myös kännissä blogeihin kommentoimista aamuyöntunteina. Ja ylipäätään sitä et oli aikaa lukea blogeja (nyt luen sun viimeisimpiä 10 postausta peräkanaa).
VastaaPoistaMutta kyllä kiitos, alkoholia ja sekoilua tänne ainakin 2kk välein, kiitos.
Totesin tuossa muutama viikko sitten, että krapulat kestävät nykyään 2-3 päivää. Ja kun sitten täytyy kuitenkin heräillä öisin ja hoidella äitiyshommia IHAN KOKO AJAN, menee toipumiseen kauan. Vauvat tekevät ryyppäämisestä ja oikeastaan kaikesta muusta elämästä siis ihan liian vaikeaa.
VastaaPoistaMutta oli se kännääminen kyllä sen krapulan arvoista ja päätin muistaa harrastaa humaltumista säännöllisesti. Ja onneksi ihmiset eivät ole vauvoja ikuisesti.