Tämän perheen häätöäänestyksessä on nyt sellainen tilanne, että vauva olisi tämänhetkisten äänten perusteella saamassa lähtöpasseja. Kakkonen on kerännyt miinusääniä jatkuvilla yöheräilyillä, huonoilla (minun rintoihini keskittyvillä) ruokailutottumuksillaan ja jollakin vaiheella, jossa mikään ei ole suurimman osan aikaa hyvin. Muutama irtopiste myönnetään maailman tarttuvimmasta naurusta ja pannukakun hajuisesta päästä.
Perheeseemme tällä erää jäämässä oleva kääpiö kerää plusääniä itsenäisillä ruokailutaidoilla, vaipattomuudella sekä kommunikointikyvyllään. Muutama miinusääni annetaan jatkuvasta haluamisesta sekä vauvan potkimisesta.
Jotkut äidit tuntuvat pystyvän tulkitsemaan näitä vauvan kitinävaiheiden syitä hämmästyttävän tarkasti hampaiden tuloksi, mahakivuiksi tai mitä noita syitä nyt on. Minä en tuollaisia tulkintoja osaa tehdä. Vauva on tyytymätön. Ei halua olla sylissä. Ei halua ryömiä lattialla. Ei halua istua sitterissä. Ei halua nukahtaa tai syödä. Piste.
Olen myös päätynyt siihen, että äidit voi jakaa kahteen lokeroon -niihin jotka pitävät vauvoista ja niihin jotka eivät. Minä kuulun ryhmistä siihen jälkimmäiseen.
Olen lukenut jo jonkin aikaa blogiasi ja täytyy sanoa että olet ihana. Luulin jo että kukaan ei koskaan uskalla sanoa totuutta lapsiperheen arjesta kun kaikki on muissa blogeissa aina niin ihanaa ja lapset ei ikinä kiukuttele (eivätkä vanhemmatkaan).
VastaaPoistaMukava lukea että ei muillakaan aina elämä lasten kanssa ole ruusuilla tanssimista ja ennenkaikkea että sen uskaltaa myös kertoa.
Itselläni on kolme lasta ja kyllä saa monta kertaa päivässä laskea kymmeneen eikä se edes riitä. Mutta on niitä hyviäkin hetkiä kuten nyt kun keskimmäinen nukahti ennen aikojaan...
Meiltä olisi lähdössä 5v esikoinen. Päätettiin häätää hänet päiväkotiin ja kokopäivähoitoon. Häädön kohde on riemuissaan ja laskee päiviä hoidon alkuun.
VastaaPoistaVoi Liisa...
VastaaPoistaVoisin copyraittailla tämän minunkin pikku- rouvan päiväkirjaani...
Tänään taas tuntuu että Helvetissäkin on helpompaa, eli tavutellaan siellä ;)
Ano1:En oikein ymmärrä niitä "Onpa tämä äitiys aivan mahtavaa kun on maailman ihanin lapsi ja jatkuvasti on kaikkia ihania elämyksiä ja toteutan niin hyvin näitä äitiyden periaatteitani"-blogeja. Sellainen täydellisyys ei ole omasta mielestäni hirveän mielenkiintoista. Säröt ja epätäydellisyys tekevät elämästä ja ihmisistä mielenkiintoisia. Itse koen tärkeämmäksi kirjoittaa niistä ei niin mukavista asioista.
VastaaPoistaTämä äitiys on merkityksellisintä, mitä minun elämässäni on tapahtunut, mutta samalla myös vaikeinta. On välillä surullista todeta, että ei osaa tai pysty olemaan sellainen äiti kuin haluaisi olla.
Ja nuo on ihania iltoja tuollaiset. Meillä esikoinen jaksoi tänään ravata sängystä ylös 1,5 tuntia. Laskin muutaman kerran kymmeneen, mutta taisin vähän huutaakin.
Ano2: Mahtava häätö, tuohan on sellainen "kaikki voittaa" tilanne. Itse yritin häätää esikoista osa-aikaisesti kerhoon, mutta paikkaa ei ilmeisesti lohjennut. Buuu.
RouvaTrikoo: Sitä taitaa olla liikkeellä. Muutin tässä illan aikana mieltäni. Kyllä tuo vauva saakin jäädä, koska tuo raivoava uhmaikäinen on yksinkertaisesti sietämätön. Tai sitten mies saa lähteä, koska häipyi HARRASTAMAAN kesken helvetillisen nukutussodan.
Juuri näin; äidit, jotka toteuttavat äitiyttään täydellisesti, eivät ole kiinnostavia! Nimittäin toinen/toiset ihmiset kohdataan heikkouksienja säröjen kautta. Täydellisen ihmisen lähelle on vaikeaa päästä, sellaisen äidin kanssa ei ole mitään jaettavaa. Jos ei siis halua tulla haukutuksi huonona äitinä. Tekstisi ovat hauskoja ja liikuttavia. Niistä huokuu inhimillinen lämpö ja rakkaus lapsiasi kohtaan. Lisäksi olet herkän rehellinen kirjoituksissasi. Kirjoituksesi ovat mannaa sielulleni ja voidetta epäonnistumisen pelolle. Ei muuta. Kiitos.
VastaaPoistaT. (häilyvä) ja rakastava äiti
Kiitos sinulle kommentistasi rakastava äiti. On mielenkiintoista huomata, että ne "täydelliset" äidit ovat yleensä niitä epäempaattisimpia -eivät voi ymmärtää sitä että toiset/kaikki äidit epäonnistuvat joskus ja yrittävät välillä vaan säilyä edes vähän järjissään.
VastaaPoistaTäällä pyörii kyllä niin huippuja yksilöitä (vai miksi näitä rehellisiä äiti-ihmisiä hiekkalaatikko piireissa puhutellaan) ;)
VastaaPoistaLiisa kirjoitit hienosti: Äitiys on kyllä vaikeinta mitä tässä elämän oppikoulussa on :)
No kerrottakoon, että meillä on takana ensimmäinen yövieroitusyö! Ja kylläpä kuopuksesta vaan ääntä lähtee... Vaan sainpahan minäkin edes muutaman tunnin yhtenäistä rauhallista yöunta. Huraa...
Ihan huippuja ovat nämä naiset minunkin mielestäni! Ikävää on, että monesti tietokoneen äärestä ja perhettä yhtään tuntematta on helppo huudella, että "Voi kamalaa kun näin bussissa, että joku äiti teki sitä ja tätä ja minä olen todella erinomainen kun minä teen näin ja näin ja se on ainoa oikea tapa."
VastaaPoistaOnneksi vauvan ja lapsen kanssa arjen eläminen tappaa kuukausien ja vuosien saatossa suuren osan jeesustelua.
Ja onnea muutaman tunnin unista! Sitä taidamme mekin lähteä tavoittelemaan, kunhan pahin konttaus/ryömimis yösähläys on mennyt ohi.
Ja taas kirjoitus kuin meiltä! Meilläkin vaavi huutaa sängyssä mahallaan useamman kerran yössä. Ja 2-v:lle on NIIN vaikeaa kun vaavi ryömii lattialla ja kiinnostuu HÄNEN leluistaan. Potkitaan. Kyllä. Eilen lensi myös kirja. Ja osui. Tuli pieneltä vertakin vähän nenästä. Aijai. Ei oo helppoo kellään. Täällä meillä siis.
VastaaPoistaMinä olen juntannut vauvan seinän ja kylkeni väliin, ettei se pääsisi kääntymään. Nyt se sitten vaan huitoo ja sätkii maanisesti ja herää tunnin välein eikä nukahda millään.
VastaaPoistaVauvalla on myös Midaksen kosketus, koska mihin vaan vauva koskee, juoksee kakkonen saman tien repimään tavaraa pois vauvalta ja karjuu MINÄ HALUAN TUON, TUO ON MINUN!
Ei oo helppoo ei.