maanantai 29. lokakuuta 2012

Viidenneksi viimeinen maanantai

Olen taitanut elää melko tasapaksua elämää viimeiset neljä vuotta, koska olin unohtanut, miltä tuntuu, kun jännittää ihan kamalasti. Kun vatsaa vihloo ja sydän tykyttää kahtasataa.

Viikko sitten istuin ruuhkaisessa aamubussissa ja koitin kasata ympäriinsä vellovia ajatuksiani. Yritin palauttaa mieleen, miltä hyvin menneissä työhaastatteluissa on tuntunut ja saada sen olotilan palaamaan. Valitsin kuulokkeisiin reipasta ja rohkaisevaa popmusiikkia ja hengitin syvään. Jostakin syystä äitiys on tehnyt minusta melkolailla kroonisen tunnevollottajan ja niin itketti nytkin.

Istuuduttuani neuvotteluhuoneen punaiseen nojatuoliin, tajusin, etten ollut valmistautunut siihen klassiseen kerro jotain itsestäsi-kysymykseen. Takeltelin, kerroin joitain epäolennaisuuksia ja pääsin takaisin asiaan. Ja siinä minä sitten istuin ja esittelin näkemyksiäni uudenlaisen palvelumuodon kehittämisestä. Puhuin asiantuntevasti aiheesta, jonka kanssa en ole ollut käytännössä missään tekemisissä neljään vuoteen. 45 minuuttia kului hujauksessa. Sitten seisoin kadulla syksyisessä viimassa, tunsin taas sen vanhan työminäni heräävän eloon ja olin tyytyväinen itseeni.


Ja niin olivat ilmeisesti ne kaksi muutakin läsnäollutta, koska minä olin se 3%, joka sai paikan. Työn, jonka ensinäkemältä ajattelin olevan ihan liian vaativa, mutta paria viikkoa myöhemmin muutinkin mieleni luettuani saman työpaikkailmoituksen vahingossa uudelleen. Tajusin, että minähän osaan tuon kaiken ja että tuo on juuri sen tyyppinen työ, jota olen odottanut.

Ja nyt on 34 päivää aikaa etsiä lapsille hoitaja joulukuulle, ostaa työssä käyntiin sopivia vaatteita ja uskotella itselleni, että kyllä minä sen homman hoidan.

46 kommenttia:

  1. Onnea! Ihanaa! Totta kai sä sen homman hoidat! Pakko muuten sanoa, että munsta on hyvä merkki jos työhaastattelu kuluu hujauksessa. Siitä on ainakin omalla kohdallani aina seuranneet parhaat työt.

    VastaaPoista
  2. aaltoja, vittu! siistii! hyvä Liisa!!!!!11111yks!!!

    VastaaPoista
  3. Onnea duunipaikasta! Mulla se olis viidenneksi viimeinen maanantai meneillään töissä. Enkä todellakaan malttaisi odottaa, että äitiysloma alkaa ja pääsen töistä pois! Väsyttää, eikä istuminen tunnu yhtään hyvältä. Joka paikassa hoetaan, että pitää muistaa levätä riittävästi, mutta miten hemmetissä se onnistuu kun pitää käydä töissä. Harkitsen vakavasti neuvolan/lääkärin puoleen kääntymistä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja toivottavasti pääset pian tuskistasi! :D

      Poista
  4. Siis ihan mahtavaa!!!!!!!!!!!!! Tervetuloa takas aikuisten maailmaan! Täällä saa skumppaa joka päivä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Taidan poksauttaa yhden skumpan jo vähän etukäteen. Töissä olen sitten selvin päin.

      Poista
  5. Valtavat onnittelut myös täältä! Upea suoritus - yhdellä työhaastattelulla unelmaduuni. Respect!

    Nyt ei sitten tarvitse murehtia työkkärinkään kanssa asioimista ;) Niin ne asiat vaan (onneksi joskus) loksahtelevat kohdalleen! Tsempit järjestelyihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy myöntää, että nyt tekee mieli röyhistellä vähän rintaa. Ja vakkaripaikka kaiken lisäksi!!!

      Poista
  6. Suuret onnittelut :))!!! Mahtavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli kyllä ihan uutta puhtia tähän maanantaihin. :)

      Poista
  7. Huippua, siistiä! Asioilla on tapana järjestyä :). Voih, tuli ihan ikävä työhaastatteluihin. Niistä saa mielettömät adrenaliinikiksit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyllä hyvä tunne, kun tajusi, että en minä ole neljässä vuodessa menettänyt ihan kaikkia mahiksia.

      Poista
  8. Rokrok, hyvin vedetty! Tää oli jo toinen työpaikkauutinen tänään, kyl nyt uudet tuulet puhaltaa. Ja kerrankin positiiviset sellaiset (mut ei missään äitiysblogimielessä)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mahtavaa, jos teilläkin natsasi. Hienoa!!!

      Poista
    2. Voi kun oliskin, mut ei sentään. Läheltä kuitenkin, kesästä asti uutta etsinyt sisko sai tänään kyllä kiitoksen ja sekin on varsin riemastuttavaa! Tosin mä menetän mun lounasseuralaisen, ei niin hyvää ettei jotain huonoakin. Mistä tuli mieleeni että uskaltaisko toivoa, ettemme menetä loistavaa blogiasi ihan kokonaan, vaikka hyppäät niihin kuuluisiin ruuhkavuosiin täydellä teholla?

      Poista
    3. Hyvä sisko!!!

      Ette te menetä. Tämä on sen verran hauska harrastus.

      Poista
  9. Onnea uusiin tuuliin! Hyvin kirjoitettu - tuli oikein mieleen, et pitäisköhän tässä itsekin aktivoitua ja yrittää hakea uusia töitä. Onnea vielä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mä uskon, että sen kyllä tuntee sitten, kun oikea homma osuu kohdalle.

      Poista
  10. Aijaijai, jestas teikä on kova! Onnea ja töttöröö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Töttöröö vaan! Hienolta kyllä tuntuu kotiäidistä.

      Poista
  11. Hienoa, paljon onnea!

    t. Hiljainen vakkarilukija

    VastaaPoista
  12. Onnittelut! Saako udella, millä alalla olet töissä?
    t.L.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pidän työasiat poissa tästä blogista, mutta ympäripyöreästi voisin kertoa, että työssäni autan ihmisiä.

      Poista
  13. Onneksi olkoon, aika komeesti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neljän vuoden tauon jälkeen, en ajatellut että menisi ihan näin nopeasti. :)

      Poista
  14. Mahtavuutta, onnea hurjasti!! -miimu

    VastaaPoista
  15. Onnea!

    Täällä on edessä paluu 8kk poissaolon jälkeen (äitiysvapaa + osa vanhempainvapaasta) töihin ja viimeisin tieto on että työhuone meni alta, jonkun nurkan ehkä saan kun (huomenna!) meen töihin. Että semmoista, onpa ihan juhlapuheita vastaava tervetullut olo työpaikalle (miesvaltaisen alan naispuolisena tasa-arvomannekiinina en taida enää puhua positiivisia juttuja työpaikastani erinäisille tasa-arvopaneeleille, mitä on ollut tapanani). Uusi työpaikka lähtee etsintään ja tästä eteenpäin ylenpalttinen reiluus (mm. vapaista hyvissä ajoin ilmoittaminen) loppuu osaltani. On oikeasti todella petetty olo :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh. Ei ole varmaankaan mukavimmat töihinpaluutunnelmat. Toivottavasti joku kiva paikka löytyy, jos paluu tuntuu ikävältä. Reilu ei aina tarvitse olla, varsinkin jos tuntuu, että sitä ei ollenkaan arvosteta.

      Poista