Uudessa Oliviassa oli hyvä juttu feminismistä. Aiheeseen liittyen, jutun tehnyt Virpi Salmi, kirjoitti aiheesta myös kolumnin Hesariin. Sekin osui mielestäni aiheen ytimeen -useat naiset eivät nykypäivänä halua tunnustautua feministeiksi, ja se on aika kamalaa.
Olivian jutussa haastatellaan ihmisiä Kaari Utriosta Profeministimiehet-yhdistyksen perustajaan Kim Meyeriin. He kaikki toistavat tosiasian, että naisiin ja miehiin suhtaudutaan nykypäivän Suomessa eri tavoin. Vaikka Suomi on globaalissa mittakaavassa monessa suhteessa edistyksellinen maa, riittää meilläkin tekemistä. Onko naisia tarpeeksi kuntapolitiikassa? Miksi lääkäreiden palkkakehitys on hidastunut alan naisvaltaistuttua? Miksi nainen, jolla on vahva mielipide, joutuu helposti tytöttelyn kohteeksi? Miksi hoitopöytä on aina naistenvessassa? Neitimäinen ei ole miehelle kohteliaisuus, kun taas äijä naiselle usein on.
Vaikka koen, että perheemme on sukupuolirooleissaan melko tasa-arvoinen, on 3-vuotias tyttäremme vankka konservatiivi miesten ja naisten tekemisten suhteen. Viikonloppuna kääpiö katseli tv:stä silmät selällään jäätanssilähetystä. Onko tuo mies? Ja se tanssii noin? Eihän miehet tanssi tuolla tavalla. Ei se kyllä varmaan ole mies. Esikoinen tiesi myös kertoa, että naisten lehdissä kannessa on nainen, kun taas miesten lehdissä mies. Tuntuu entistä tarpeellisemmalta osoittaa lapselle, että vanhakantaisista sukupuolirooleista ei ole meille kamalasti hyötyä.
Olivian jutussa kehoitettiin miettimään, minkälaisia sukupuolirooleja omassa perheessä tarjotaan lapsille. Hyvä kysymys. Meillä mies käy töissä, nainen ei. Nainen vie lapset viikolla puistoon, mies viikonloppuisin. Nainen laittaa ruoat viikolla, mies viikonloppuisin. Nainen imuroi, mies siivoaa, pyykit laitetaan yhdessä. Mies ajaa autoa, nainen ei. Nainen ostaa lapsille vaatteet ja varusteet, mies kysyy, mitä laitetaan ja missä ne ovat. Nainen leipoo kakkuja, mies leipää. Mies ajaa nurmikon, nainen kitkee yrttipenkin. Mies vie lapset kalaan, nainen marjametsään.
Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen toteaa Oliviassa -Kuvittele, että eräänä aamuna kaikki miehet ja naiset ovat vaihtaneet paikkoja päikseen. Tuntuuko normaalilta? Jos ei, feministeillä on tekemistä.
Olivian jutussa haastatellaan ihmisiä Kaari Utriosta Profeministimiehet-yhdistyksen perustajaan Kim Meyeriin. He kaikki toistavat tosiasian, että naisiin ja miehiin suhtaudutaan nykypäivän Suomessa eri tavoin. Vaikka Suomi on globaalissa mittakaavassa monessa suhteessa edistyksellinen maa, riittää meilläkin tekemistä. Onko naisia tarpeeksi kuntapolitiikassa? Miksi lääkäreiden palkkakehitys on hidastunut alan naisvaltaistuttua? Miksi nainen, jolla on vahva mielipide, joutuu helposti tytöttelyn kohteeksi? Miksi hoitopöytä on aina naistenvessassa? Neitimäinen ei ole miehelle kohteliaisuus, kun taas äijä naiselle usein on.
Vaikka koen, että perheemme on sukupuolirooleissaan melko tasa-arvoinen, on 3-vuotias tyttäremme vankka konservatiivi miesten ja naisten tekemisten suhteen. Viikonloppuna kääpiö katseli tv:stä silmät selällään jäätanssilähetystä. Onko tuo mies? Ja se tanssii noin? Eihän miehet tanssi tuolla tavalla. Ei se kyllä varmaan ole mies. Esikoinen tiesi myös kertoa, että naisten lehdissä kannessa on nainen, kun taas miesten lehdissä mies. Tuntuu entistä tarpeellisemmalta osoittaa lapselle, että vanhakantaisista sukupuolirooleista ei ole meille kamalasti hyötyä.
Olivian jutussa kehoitettiin miettimään, minkälaisia sukupuolirooleja omassa perheessä tarjotaan lapsille. Hyvä kysymys. Meillä mies käy töissä, nainen ei. Nainen vie lapset viikolla puistoon, mies viikonloppuisin. Nainen laittaa ruoat viikolla, mies viikonloppuisin. Nainen imuroi, mies siivoaa, pyykit laitetaan yhdessä. Mies ajaa autoa, nainen ei. Nainen ostaa lapsille vaatteet ja varusteet, mies kysyy, mitä laitetaan ja missä ne ovat. Nainen leipoo kakkuja, mies leipää. Mies ajaa nurmikon, nainen kitkee yrttipenkin. Mies vie lapset kalaan, nainen marjametsään.
Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen toteaa Oliviassa -Kuvittele, että eräänä aamuna kaikki miehet ja naiset ovat vaihtaneet paikkoja päikseen. Tuntuuko normaalilta? Jos ei, feministeillä on tekemistä.
anekdootti: mun esikoinen oli pienenä hämmästynyt nähdessään naisen, jolla oli korvakorut. selitys: isällään on korvarenkaat, mulla ei ollut (enkä edelleenkään käytä ku töissä).
VastaaPoistajos meillä vaihtuisi paikat päikseen (eikä tätä imetysaikaa huomioida) niin mä osaisin sit leipoa! juhuu!
Hauska.
PoistaMä osaisin jotain tietskarijuttuja, joita en tiedä tarvitsevani. Muutenhan mä osaankin jo kaiken.
Meillä on aika tasa-arvoista kotona, jos roolit vaihtuisivat niin taitaisi lähinnä käydä niin että mun kontolle tulisi enemmän kaupassakäyntiä ja ruuanlaittoa, miehelle siivousta ja pyykkäystä (muut hommat menee about tasan, meillä mies osaa leipoa ja minä huoltaa polkupyörän ja kumpikin remppaa, vaihtaa lamppuja jne). Lapsenhoidossa tasa-arvo ei toimi - vielä. Minä olen selvästi enemmän vastuussa lapsesta ja sen hoidosta, mutta se muuttuu ihan juuri näinä päivinä. Mies jää kotiin 7kk päivänsäteen kanssa ja minä menen töihin. Ei mennyt ihan niinkuin tasa-arvominäni haaveili (vanhempainvapaiden jako puoliksi, mutta 3kk kotonaoloa isälle on parempi kuin ei mitään). Alku voi olla hankalaa tässä kohtaa, mutta odotan niin innolla millaiseksi tyttären ja isän päivät muodostuu (ja itse odotan töihinpaluuta ihan simona).
VastaaPoistaAnonyymi jatkaa vielä, että tämä tasa-arvon olotila johtunee siitä, että tasa-arvo on tullut oman kodin perintönä ja kun ollaan miehen kanssa täsmälleen samalla (teknisen alan) koulutuksella varustettuja, niin ei ole epäilystä etteikö osattaisi samoja (ns. miehisiä) juttuja tehdä ja ns. naisten jutut ei ole niin riemastuttavia kummallekaan että ne oikeasti jaetaan (paitsi just keksin että on poikkeus: ompelukoneen haltijana olen minä ja mies ei siihen koske, minä ystävällisesti hoidan miehen housujen lyhennykset ja nappien kiinniompelemiset).
PoistaLastenhoidossa se tasa-arvoasia jotenkin kulminoituu. Niin monessa perheessä lapset ovat vieläkin, kaikesta tasa-arvosta huolimatta, enemmän naisen vastuulla. Kyllähän miehet oppii sen lastenhoidon ihan samalla tavalla kuin naisetkin, kunhan vaan saavat tilaisuuden rauhassa opetella.
PoistaEhditkin jatkaa, kun tuota omaani kirjoittelin. :)
PoistaMeillä on kyllä myös ompelukone yksinomaan minun käytössä. Napin voisin ommella kiinni, mutta paitaa en kyllä miehelle silittäisi koskaan.
Hyvä kolumni Virpiltä ja mainio teksti sinulta! Kiitos!
VastaaPoistaMä voin tunnustautua feministiksi ihan surutta.
Ehdottamasi roolileikki oli mainio idea myös - jäin oikein pohtimaan asiaa. Näppituntuma on, että meillä ei arjessa moni asia muuttuisi - tehtävät jaettaisiin toisin, mutta määrä ei kummallakaan luultavasti muuttuisi. Pyykit tosin olisivat ryppyisempiä, koska mies ripustaisi ne huolimattomammin, imurointi olisi tehty hutiloiden, koska imurin varressa olisin minä ja vessan hajulukkoja putsaamaan joutunut mies laattaisi aina, kun tehtävä osuisi eteen (toisin kuin minä.)
Erikoistilanteissa muutos näkyisi selvemmin: automatkoilla ajovuorot jaettaisiin toisin.
Onkohan muksut muuten konservatiivisia siksi, että ne jotenkin hakee sen oman roolinsa rajoja?
Yksi kysymys tuossa olivian jutussa oli, kuka ajaa, jos koko perhe on kyydissä. :)
PoistaMä luulen, että lapset on niin mustavalkoisia noissa sukupuoliroolikäsityksissään juuri sen takia, että ne vasta alkaa hahmottaa eri sukupuolia ja niiden välisiä eroja. Ensin ollaan tiukkoja ja sitten pikkuhiljaa löysätään, kun näkemys lisääntyy. Mutta kyllä se tuntuu ikävältä, että tiedän poikia, jotka ei kehtaa mennä päiväkotiin rakastamassaan vaaleanpunaisessa paidassa, koska siitä aiheutuu kiusaamista. Toivoisi vanhemmilta melko kaiken sallivaa suhdetta noissa "mikä on tyttöjen/poikien juttu" asioissa, jos se vaikka tarttuisi lapsiinkin.
Mä oon tunnustuksellinen feministi ja kuulutan sitä joka paikassa, että muut tajuais että tällainen huumorintajuinen ja hameista pitävä nainen voi olla feministi, koska feminismillä ihan tosiaan on jonkinlainen brändiongelma.
VastaaPoistaOon kyllä miettinyt, että mitä vaikutelmia meidän lapset saa miehen ja naisen rooleista. Esikoisen mielestä esimerkiksi isät käy töissä ja äidit on kotona. No, niinpä, kun meillä on silleen. Ja isät ajaa autoa ja äidit istuu kyydissä, koska olen paskahousu enkä saa sitä korttia ajettua vaikka se auto hommattiinkin. Tossa yks päivä banaani meni poikki ja esikoinen ilmoitti: Ei hätää! Ipa (isä) osaa korjata sen!
Brändiongelma se kyllä on. Kun eihän kyse ole mistään naisten pyrkimyksestä alistaa miehiä, vaan ihan vaan tasavertaisuudesta.
PoistaMeillä esikoinen usein toistelee, että kun prinsessa joutuu pulaan, tulee prinssi pelastamaan. Ei olla vielä mitään prinsessasatuja luettu, mutta jostain se juonen kulku on jo iskostunut lapsen mieleen. Ja niinhän se tarina menee, että mies pelastaa. Ja isi.
Mua on aina kummastuttanut sukupuoliroolien ja tasa-arvon rinnastaminen. Jos kumpikin saa tehdä etupäässä asioita, joista tykkää, ja ne nyt sattuvat olemaan niitä omalle sukupuolelle tyypillisiä, niin ei se mielestäni loukkaa tasa-arvoa. Tämä nyt ehkä lähinnä tuohon Pietikäisen toteamukseen liittyen.
VastaaPoistaMä olen ihan pelkästään tyytyväinen, että esimerkiksi tällä hetkellä mun ei tarvitse murehtia, että moottoripyöränikin tarvitsisi huoltaa ja laittaa talviteloille - mies tehköön sen, koska tykkää sen sortin puuhastelusta, eikä mua taas voisi vähempää kiinnostaa niin kauan kuin pyörä toimii. Ja mä taas teen sitten taatusti oman osani jossain toisaalla. Se on toki hyvä kysymys, että millaisen mallin tytär saa. Ehkä sellaisen, että nainen pystyy liki pitäen mihin vain mihin mieskin, jos haluaa, mutta hampaat irvessä ei tarvitse päteä?
Mun mielestä se sukupuolten tasa-arvo on juuri sitä, että kaikki saa tehdä juuri sitä, mistä itse tykkää, ilman sukupuolen asettamia normatiivisia rajoitteita. Uskoisin, että on olemassa moottoripyöräkerhoja, joihin sinua ei otettaisi jäseneksi, vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että olet nainen. Kaikkia tämä ei tietenkään haittaa, mutta kyllä se kuvaa sitä tosiasiaa, että naiselle ei sallita ihan kaikkea, mitä miehelle sallitaan.
PoistaSamalla tavalla toivoisin, että pienten lasten äiteihin ja isiin suhtauduttaisiin tasavertaisesti, kun on kyse esim. töihin menosta tai lapsen kanssa kotiin jäämisestä. Kotiin jäävää miestä ihannoidaan, naisiin kohdistuvat odotukset ovat toiset.
Kyllähän varmasti joka perheessä on tietty työnjako, mutta perusteena sen työnjaon tekemiselle ei mun mielestä lähtökohtaisesti voi ptää sitä, että joku asia on naisten/miesten hommaa.
Tuo suhtautumisero töihinmenossa/kotiinjäämisessä on ihan järkyttävä. En olisi arvannut että se on NIIN iso ennen kuin sen omakohtaisesti koin. Minä menin töihin kun pojat olivat 8 kk. Mieheni jäi sen jälkeen lasten kanssa kotiin.
PoistaKun menin töihin, työkaverit, sekä miehet että naiset, ääneen ihmettelivät että mitä ihmettä minä töissä teen. Kun on niin pienet lapset. Näin silti että oli ennen vanhempainvaata jo sanonut että tulen hyvin todennäköisesti pian takaisin. (Sitä ei uskottu vaan sanottiin että "kyllä se mieli sitten muuttuu".)
Pomoni (mies) puolestaan kysyi ruokapöydässä että miten voin olla niin julma että tulen töihin. En saanut vastattua mitään järkevää, olin niin ällistynyt. Julma ketä kohtaan? Miestäkö, kun hän "joutuu" olemaan lasten kanssa kotona? Ihan itte se halusi! Ja sehän passasi mulle hyvin, kun työstäni tykkään ja toisekseen, mikä minä olen häneltä vanhempainvapaata kieltämään? Ei se ole äitien yksinoikeus.
Varmaan turhaa edes mainita että mieheni sai monelta taholta vuolaita kehuja "uhrautumisestaan". Huomautin kyllä aina välillä että itseasiassa minä kyllä olin pidempään lasten kanssa kotona, hehe.. Toisaalta taas; siinä missä minun töihinpaluuseeni suhtauduttiin työpaikalla nuivahkosti, mieheni kotiinjäänti sai hänen pomonsa repimään niitä viimeisiäkin hiuksia päästään. Kun ei miehet yleensä noin tee. Mutta pakkohan se oli suostua kun eivät estääkään voineet.
Älytön juttu.
PoistaMutta joo, aika harvalle naiselle hehkutetaan, että oletpa todella uhrautunut, kun viitsit kotona pyöriä lapsia hoitamassa. Tähän varmasti joku kokee syyksi sen, että onhan se luonnollisempaa, että nainen hoitaa, mutta jotenkin koen, että ollaan tultu muissa asioissa aika pitkälle siitä, että työnjako olisi niin yksioikoinen ja itsestään selvä. Syvässä nuo normit kuitenkin istuvat.
Mun miehen esimies kysyi kun mies vei 3kk vanhemmuusvapaa-lappua allekirjoitettavaksi, että "voiko näin tehdä?" (siis ei tiennyt että mieskin voi pitää osan vanhempainvapaasta). Kyseessä on miesvaltainen työpaikka ja esimies vastaa noin sadasta työntekijästä. Jepjep. Odotan mielenkiinnolla millaisen suhtautumisen mun töihinpaluu saa töissä (ilmoitin jo ennen äitiyslomalle jäämistä paluupäiväni ja esimieheni oli ihmeissään että ihan oikeastiko olen palaamassa töihin ja mistä päivästä lähtien mun työhuoneen pitääkään olla käytettävissä...jepjep).
PoistaKelakaan ei kannusta vanhempainvapaiden jakamiseen. Case 1. Hain vanhempainrahaa vain osaksi kautta (koska mies pitää loput ja mies taas ei voi hakea ennen lapsen syntymää) Kela myönsi mulle koko vanhempainrahakauden. Kun ihmettelin asiaa pahoittelivat ja tekivät korjauksen päätökseen (syy: kun äiti kumminkin yleensä pitää koko vanhempainvapaan). Case 2. Minulle tuli kirje, jossa kerrottiin että vanhempainrahakauden loppuun on noin 3kk (no oikeasti oli 6kk mutta ilmeisesti systeemiä hämää kun mun vanhempainvapaakausi loppuu kun lapsi on 7kk ja loput menee miehelle) ja muistutettiin että isäkuukauden pitämisestä pitää pikkuhiljaa tehdä päätöksiä. Siis tässä on musta kaksi kertaa fail. Ekaksikin kirje on osoitettu mulle, ei isälle. Tokaksi, kirjeestä jäi fiilis että mies voi pitää vain isäkuukauden, eikä mahdollisuutta vanhempainvapaan jakamiseen mainostettu mitenkään.
Niin joo ja oon paha ihminen kun en omaa miestä glorifioi vaikka se jää lapsen kanssa kotiin. Mun mielestä tämä tapa on ainut reilu (sekä lasta, mua että miestä kohtaan) ja kukin tekee tässä osansa (muut ihmiset saa hoitaa sen ihmettelyn, mä tyydyn ihmettelemään että miten voi olla että miehet käyttää vain 3,5% vanhempainvapaapäivistä, en tajuu, en niin millään).
Mä olen tätä jonkin verran omakohtaisesti tuskaillut, mutta en vain siksi aio alkaa huoltaa autoamme, että opettaisin lapsille, että naisetkin voivat huoltaa autoa... Yksi tärkeä pointti kai on siinä, että jos miehet ja naiset (isä ja äiti) tekevät vaikka nyt siellä kotona eri asioita, niin niillä on samanlainen arvo.
VastaaPoistaNyt sunnuntaina on muuten laskennallisesti naisten tämän vuoden viimeinen palkkapäivä. (Ja olisi varmaan räikeämpiäkin esimerkkejä naisalojen palkkaongelmista kuin lääkärit... Jos lääkäreiden palkkakehitys on hidastunut, niin entäpä hoitajien palkat, jotka eivät koskaan ole olleet noususuhdanteessa?)
Eihän kaikkien tarvitse osata korjata autoja tai muita tyypillisesti miehisiä juttuja, koska eihän kaikki miehetkään niitä osaa. Mutta se nostaa itsellä pulssia, jos joku nainen perustelee haluttomuuttaan opetella jotain uutta asiaa sillä, että ei naiset tätä asiaa osaa.
PoistaHuomasin tuon palkkapäiväjutun myös, että hyvää loppuvuotta vaan kaikille! Mutta mun mielestä juuri lääkärit on mielenkiintoinen esimerkki siitä, että ammatin, joka on alun perin ollut miehinen ja hyvin arvostettu, ja jonka palkkakehitys on ollut ihan ajanmukaista, palkkakehitys hidastuu sitä mukaa, kun ala naisvaltaistuu. Muilla naisvaltaisilla aloilla palkkakysymys on tietenkin räikeämpi ja siihen liittyy työnantajan kustannusten lisäksi, ainakin mun mielestä, myös (joidenkin tahojen) käsitys siitä, että hoiva ja kasvatustyötä voi periaatteessa tehdä "kuka vaan" koska ne asiat on aiemmin hoidettu kotioloissa.
Oikeastaan mitä hain sillä miehen ja naisen roolilla himassa, on että musta tärkeintä ei ole se *miten* kotityöt jaetaan - kunhan ne jaetaan ja molemmat vanhemmat on siinä jaossa tasa-arvoisia. Sellaisiakin ystäviä mulla on, jotka ihan selkeästi on halunneet (ja elää niin) että mies on se "perheen pää", joka tekee isot päätökset ja kantaa niistä myös vastuun. Itseä tämä jotenkin puistattaa.
PoistaToi palkka-asia on kyllä kovin monisäikeinen. Miesvaltaisilla aloilla, case paperitehtaat tai ahtaajat, on myös osattu käyttää tehokkaita pakotteita omien etujen ajamiseen. Mutta eihän lähi- tai lastenhoitajat *saa* lakkoilla. Täysin moraalitonta. Taitavat olla myös vähän kutsumushommia, oisko?
Yritysten johtoportiassa muuten henkilöstöjohtajat on useammin naisia, talousjohtajat miehiä - kummat onkaan paremmin palkattuja (ja arvostetumpia)?
tästäuton huollosta muuten: meillä mies huoltaa itse oman autonsa, mä vien omani huoltoon ts. ulkoistan sen homman - millaisen kuvan lapset siitä saa :D
Poistavälilyönti ja a tässä, imetysfiba: ja a.
PoistaWandabe: Lapset saa sen kuvan, että äiti ei oikein usko, että isi tietää mitä tekee. :D
PoistaTäti-ihminen: Mä luulen, että kaikki ei edes halua sellaista tasavertaista kahden aikuisen välistä suhdetta. Ja se on varmaan niille ihan ok, kunhan ketään ei alisteta. Kyllä on varmaan niitäkin perheitä, joissa nainen määrää ja mies on statistina paikalla.
Palkkakysymys on vaikea. Sairaanhoitajien muutaman vuoden takainen lakkouhka sai aika laihoja tuloksia aikaan. On siinäkin varmaankin osa syy, että naisvaltaiset alat sijoittuvat paljolti kuntasektorille. Kyllä varmasti tuossa kutsumusajatuksessakin on perää ja se on tavallaan ihan ymmärrettävää, koska alun perin suuri osa esim. ihmisten auttamistyöstä oli kirkon ja vapaaehtoisten tekemää, kutsumuksellista toimintaa.
Vaikka Virpi Salmen tekstejä inhoankin, niin tämä ei onneksi ollut ihan sieltä syvimmästä sieltä. Totta on, että parisuhteet muotoutuvat aika perinteisten sukupuoliroolien mukaan useimmissa perheissä lasten synnyttyä. Ja jos ei, niin useimmiten se omassa lähipiirissä menee sitten siten, että jotta nainen pysyisi tasa-arvoisena, pitää se 10kk ikäinen lapsi laittaa äkkiä päiväkotiin. Mies kun ei voi kotiin jäädä.
VastaaPoistaItse näkisin meidän perheen aika tasavertaisena. Mies on ollut syksyt lapsen kanssa kotona (syyslukukaudet), minä keväät. Opiskeltu on molemmat ja puistopönötyksetkin menee aika kristillisesti tasan tällä hetkellä. Se siivoaa ja laittaa ruokaa, kuka ehtii. (Lainassa) Autoa ajaa vain mies, koska minulla ei ole korttia. Sellainen pitäisi nyt kuitenkin hommata, jos oma auto ostetaan.
Mutta sittan on ne perinteiset työt: äiti hoitaja, isä insinööri. Palkkaerot on ihan huimat. Onneksi ei ole sentään "sun rahat mun rahat" järjestelyä, vaan kaikki käytetään koko perheen hyvinvointiin ja molempien elintaso on prikulleen sama.
Uskon, että tasa-arvo perheessä voi toteutua (jopa laittamatta sitä 10kk vauvaa päivähoitoon), mutta kyllä se työtä vaatii ja sen 'edistyksellisen' miehen ja oman arvonsa tuntevan naisen.
Teidän järjestelyt kuullostavat aika sujuvilta. :)
PoistaFeminismillä on selvästi vielä duunia jäljellä.
VastaaPoistaItsekin ymmärrän tasa-arvon (parisuhteessa) siten, että kukin tekee itselleen ominaisia hommia ja loput jaetaan enemmän tai vähemmän tasan. Sen lisäksi pitäisin asiasta erillään palkkapussin ja isojen päätösten teon. Kaikki eivät halua tehdä isoja päätöksiä ja delegoivat vastuun mielellään sille, joka luontevammin asioista päättää. Ja palkkapussilla ei tietenkään pitäisi olla mitään tekemistä kotitöiden tai päätöstenteon kanssa.
Kyllä mä uskon, että on tosi monenlaisia tapoja järjestää asiat parisuhteessa. Kaikkien ei tarvitse haluta samoja asioita. Mutta kyllä se itselle on vieras ajatus, että mies olisi jotenkin luontevammin se, joka tekee päätöksiä.
PoistaEi mies, vaan jompikumpi! Monesti nainen on se, joka päättää ja mies on tyytyväinen, kun ei tarvitse päätä vaivata, vaikka siis tienaisi moninkertaisesti. Ja miksei siis toisin päinkin :)
PoistaTästä aiheesta mulla olisi paljonkin sanottavaa, tekstini vain hävisi kahteen kertaan, joten yritän vielä uudestaan.
VastaaPoistaKerron omasta elämästäni alkuun.
Valmistuin lääkäriksi vuosi sitten ja hain heti töitä kunnasta, johon halusinkin terveyskeskukseen. Meillä on työpaikalla töissä sekä nais- että mieslääkäreitä, esimiehinä ja alaisina. Kurssitoverini, mieskollega, on viereisessä huoneessa töissä. Joten vertailua.
En kykene luontaisestikaan testaamaan, millaista työ olisi jos olisin mieslääkäri, mutta voin sanoa olevani tyytyväinen työpaikkaani. Olen saanut aina apua kun sitä pyydän, minua konsultoidaan ja myös minulta pyydetään neuvoja - kuten mieskollegaltanikin. Tässä ei ole eroja, kuten ei myöskään palkkauksessammekaan. Saamme samaa palkkaa kunnan oman mallipohjan mukaisesti. Työsuhde-edut ovat samat. Ja molemmat saavat vitseillään aikaan naurut kahvihuoneessa, eli tässäkin meihin reagoidaan samoin.
Mieskollegani tekee kunnassa ns. lisätöitä arki-iltaisin, minkä keinoin kunnan hoitojonoja puretaan. Hän saa työstä aimo korvauksen rahallisesti. Minulla olisi mahdollisuus samaan, mutta en tee lisätöitä. Olen pienen lapsen äiti ja haluan iltaisin kotiin ajoissa. Mieskollegani on sinkku. En koe kateutta hänen tienestejään kohtaan, koska voin valita kahden asian väliltä ja minulle on palkitsevampaa nähdä lastani.
Kuntamme saattaa jossain vaiheessa heikentää työsuhde-etuuksia ja työolojamme, ja tiedän, että tällöin mieskollegani on lähdössä rivakasti täältä pois. Häntä ei pidättele paikkakunnalla mikään. Minä todennäköisesti jäisin, vaikka työpaikan laatu heikkenisi. Lapsellani on täällä hyviä kavereita, enkä halua (huomatkaa: voisin, mutta en halua) rikkoa hänen ystävyyskuvioitaan jatkuvasti. Korostan siis vielä, että kyse on minun omasta, minun onnellisuustekijöideni päätöksestä. Minulle onnellisuus koostuu lukuisista ei-rahallisista ja ei-arvostusta-tuottavistakin asioista. Yksi näistä on lapsen kasvun seuraaminen ja hänen onnellisuutensa. Mieskollegani palkka- ja työkehitys luultavasti tulee etenemään rahan ja arvoasteikon mukaisesti ylöspäin nopeammin kuin minulla. Minulla ei ole siihen samassa määrin haluja. En halua ylennyksiä, en erityisemmin haluaisi myöskään vääntää palkasta. Minun kunnianhimoni lääkäreiden edunvalvonnassa on kovin pieni, enkä ole erityisen valmis kantamaan korteani tähän kekoon. Olen tyytyväinen nykytilanteeseeni.
Tarkoituksenani on sanoa, että minulla onnellisuus ja tasa-arvo eivät käy tällä hetkellä minkäänlaista keskinäistä sotaa. Minun elämäni päätöksissä tasa-arvo on jo ollut "täydellinen" sikäli, etten ole mielestäni jäänyt osattomaksi jostakin, jota voisi saavuttaa jos olisi mies. Mutta toki, jos Suomessa ei olisi vielä vuonna 2004, kun hain lääkikseen, päässyt sinne naisen sukupuolen vuoksi, olisi tämä ollut minulle tasa-arvo-ongelma. Silloinkin olisin luultavasti pitänyt huolen siitä, etten tuhlaa koko elämääni VAIN tasa-arvoasian ajamiseen, koska on aina epävarmaa, muuttuuko yhteiskunta kuinka nopeasti. Olisin varmasti kampanjoinut jossain määrin naislääkäriyden puolesta, mutta olisin keksinyt myös jotain muuta naiselle sallittua tekemistä.
-Annukka
Harmi kun teksti hävisi, mutta kiitos kun jaksoit yrittää uudelleen!
PoistaEri ihmiset valitsee tietenkin eri asioita, eikä se välttämättä liity sukupuoleen. Ehkä joku pienten lasten lääkäri-isäkin tekisi samoja valintoja kuin sinä.
Mutta on kyllä ilmeisesti myös joitakin sukupuoleen liittyviä kysymyksiä esim. lääkärin työssä, joissa miehet ja naiset näyttävät toimivan eri tavoin. Erikoislääkärituttavani (nainen) kertoi, että kun hän meni 80-luvulla poliklinikkatyöhön, olivat lähes kaikki lääkärit miehiä. Nykyään samalla poliklinikalla ei ole yhtään mieslääkäriä, vaan he ovat siirtyneet pitämään yksityisvastaanottoa. Tähän on varmasti monia syitä, mutta ilmiönä se mun mielestä kuvaa jotakin sukupuolten välisistä eroista.