tiistai 9. lokakuuta 2012

Halpatyövoimaa tarjolla?

Blogeja pidetään monista eri syistä. Arvelisin, että äitiys- ja lapsiblogien tarkoituksena on ainakin dokumentoida lasten kasvua, prosessoida omia mietteitä vanhemmuuteen liittyen, etsiä ja antaa vertaistukea tai ihan vaan tuottaa tekstiä. Ja sitten on blogeja, jotka ovat täynnä tavaraa ja vaatteita. Haaveillaan joistakin tuotteista ja esitellään ostettuja tuotteita. Välillä järjestetään arvontoja, jaetaan alennuskoodeja tai esitellään ilmaisena näytekappaleena saatu "yhteistyökumppanin" tuote -maksettuja mainoksia siis. Blogista voi kai nykypäivänä tulla ainakin osa-aikainen työ, arvelisin kuitenkin, että suurelle osalle melko matalapalkkainen sellainen.



Minuakin pyydettiin jonkinlaiseen blogiyhteistyöhön, jonka kautta olisi mahdollista löytää kontakteja mielekkäiden "yhteistyötahojen" kanssa. Se saikin minut pohtimaan, mikä motivoi ihmisen pitämään kaupallista ja mainostamiseen keskittyvää äitiysblogia. Onko tavaroiden ja yritysten markkinointi vain yksi aihe muiden joukossa, jos ei halua muusta kirjoittaa? Onko kyse vain innostuksesta kuluttamiseen ja siihen liittyvään tavaratarjontaan? Onko ilmaisena saatujen tavaroiden ja vaatteiden testaaminen vain yksinkertaisesti kivaa? Vai onko blogeista tullut keino äideille tienata lisäansioita, ollessaan lasten kanssa kotona? Tai oikeastaan, voiko puhua edes lisäansioista, jos palkkiot maksetaan suurelta osin vaatteina, tavaroina ja muina hyödykkeinä, joiden arvo niitä luovuttavalle yritykselle on murto-osa tuotteen kauppahinnasta? Onko bloggaamisesta tullut matalapalkkainen työ, jossa äidit, muiden bloggaajien mukana, pitävät yllä yrityksille mieluisaa mainostilaa, nimellistä korvausta vastaan?

Itse en ole kiinnostunut blogeista, jotka keskittyvät etupäässä asioiden ostamiseen ja tuote-esittelyihin. Ne kuitenkin tuntuvat olevan lukijoiden suosiossa. Ehkä kyse on siitä, että lapsiin käytetään nykypäivänä paljon rahaa ja heidän kauttaan profiloidutaan myös kuluttajina. Tämä oma blogi tuntuu hieman vieraalta ympäristöltä yhteistyökampanjoiden järjestämiseen, joten niitä tuskin on luvassa tulevaisuudessakaan. Minusta olisi kuitenkin  mielenkiintoista kuulla myös teidän muiden mielipiteitä kaupallisista äitiys- ja lapsiblogeista. Mikä niissä viehättää tai ärsyttää?

97 kommenttia:

  1. itse olen tänään miettinyt ihan samaa. Sain myös jonkun tarjouksen, jota tosin en kunnolla edes lukenut, kun siinä tyrkytettiin mainoksia sivubannereihin. Ei ole jotenkaan mun juttu, vaikka sillä voisi tienatakin. Mutta ei varmaan tienaa niin tarpeeksi, että sitä jaksaisin.


    Olen huomannut, että toiset jättää suosiolla tarjoukset ottamatta, toiset ottaa kaiken. Ne jotka tekee tuon viimeisimmän, eivät sen jälkeen omasta elämästään juuri enää kirjoitakaan. Tai saattavat toki kirjoittaa, mutta eivät enää niin kokonaisvaltaisesti. Ja miten siihen olisikaan aikaa, jos koko ajan pitää järjestää arvontaa, kertoa tuotteista tai arvostella jotain?

    Olin pitkään sitä mieltä, että olisi itsekin kiva saada välillä jotain näytteitä tms. Olen itse tainnut kuulua mainostajien näkökulmasta siihen kategoriaan, joka valittaa liikaa. Eli ei minulle ole mitään tarjottukaan. Nyt alan kääntyä taas omalta osaltani siihen, että ehkä se on ihan hyvä juttu. Saan pysyä sellaisena kuin itse haluan, ilman sen suurempia paineita. Esim. juuri ne mainosbannerit tuolla sivussa eivät ole minua varten, vaikka toki ilmainen ulkoiluhaalari kelpaisi tännekin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä taas mietin, että mikä olisi se käypä hinta tarjoamastani mainostilasta. En ole markkinoinnin tai mainonnan ammattilainen, joten en osaa siitä arvioita heittää. Mutta jos miettii, että saisin palkaksi jostakin alennuskoodin jakamisesta ja arvonnan järjestämisestä vaikkapa lapselle talvihaalarin, joka maksaa 160€. Haalarin valmistavalle yritykselle haalarin kustannukset ovat varmasti pienemmät, alle 100€ varmaankin. Olisiko se käypä korvaus siitä työstä, jota arvonnan järjestäminen aiheuttaa ja lisäksi yrityksen nettoamasta lisämyynnistä? Jotenkin tuntuu siltä, että joissain tapauksissa bloggaajia viedään kuin pässiä narussa.

      Poista
  2. hei mietin aamulla tätä samaa kun täyttelin tiskikonetta :D hyvä että postasit tästä, mulla on ny mieli vähän kortilla kun syntyi tää kolmas ipana. helpompaa kommentoida jotain ku miettiä harkittu postaus...

    itse seuraan mieluiten blogeja, joissa kerrotaan arkisia asioita ja pohditaan tähän kokonaisuuteen liittyviä asioita (päivähoitoa, ruokintaa, vanhemmuutta, lapsen oikeuksia jne) ja mielellään myös sivujuonteita, kuten suolivaivoja :D luen myös blogeja, joissa on välillä jotain kaupallisia juttuja ja skippaan useimmiten ne jutut, koska en ole erityisemmin kulutuskeskeinen ihminen. en ole kiinnostunut lastenvaatteista muuten kuin omien lasten suojaamismerkityksessä, leluja meillä on jo yllin kyllin, samoin kaikki muutkin tarvikkeet. en kolua kirppareitakaan, jo ruokakauppakäynti on henkinen ponnistus.

    valtaosin kaupallisuuteen keskittyviä blogeja en lue lainkaan. muutamaa tähän suuntaan menevän blogin kehitystä katson parhaillaan, josko on aika poistua lukijakunnasta. en kuitenkaan menisi kenenkään blogiin huutamaan, että "tää on nykyisin sellaista paskaa, etten lue", koska minusta se olisi täysin asiatonta ja turhaa käytöstä. eihän mun ole mitään pakko lukea, jos en halua. kyllä aikuisenKIN ihmisen on osattava käyttäytyä netissäKIN.

    toivon, että mammablogeissa säilyy myös niitä, joissa on ihan asiaa eikä vaan kamaa. onneksi niitä vielä on, tämä sinunkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan ensiksi onnittelut uudesta perheenjäsenestä! :)

      En mäkään mene minnekkään räyhäämään, että vittu mitä paskaa tämä blogi on. Joskus käyn ehkä hiljaa taivastelemassa, mutta yritän käyttää aikaani enemmän antoisien aiheiden parissa. Käytöstavat kunniaan siis!

      Poista
    2. kiitos kiitos!

      just tuolla synnärillä loppuviikosta ollessa luin tällaisia valittavia kommentteja, että jopa ihan muun blogin kommenteissa valitettiin toisen bloggaajan blogin "muuttumisesta". jos ei kelpaa, ei lue. omassa blogissani en sordinoi kiroilua enkä arkaluontoisempia aiheita (tyyliin pedofilia tai pukamat) ja ken ei niistä tykkää, ei ole pakko lukea.

      Poista
    3. Mä olen sen verran rajoittunut, että jätän kaikki peräpukamiin, -suoliin ja synnytyksiin liittyvät tarinoinnit lukematta. :D

      Poista
    4. siksi onkin hyvä, että kaikille riittää sisältöä!

      Poista
  3. Aiak hyvä kirjoitus. Itse ne lue yhtäkään muoti/ lifestyle blogia. Itse luen blogeja , jotka keskittyvät asiaan. Ei siihen, miten paljon mainostavat blogeissaan tai miten paljon keräävät mainosrahaa yms.

    Itse pidän parisuhdeblogia, jossa mietin minun ja Mieheni parisuhdetta, sekä yhteistä elämäämme sekä kaikkia siihen liittyviä lieveilmiöitä. Mikä tekee meistä parin.

    Kirjoitan blogia pääasiassa itselleni. Jälkeenpäin on ollut hienoa lukea vanhoja juttuja ja tajuta miten paljon on ihmisenä kasvanut ja miten meilläkin on ollut suhteessa ylä- ja alamäkiä ja miten niistä on selvitty. Dokumentoitia tämäkin tavallaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse ajattelen myös niin, että näitä omia tekstejä on varmaan mukavaa lukea joskus myöhemmin ja nähdä tämä elämänvaihe kirjallisessa muodossa.

      Poista
    2. Kyllä. Siinä olet oikeassa.

      Poista
  4. Kiitos, huipputeksti!

    Mua ärsyttää kaupallisuuteen kallellaan olevissa blogeissa ehkä hieman kuluttajuus tai ajatus kuluttajuudesta. Se nyt kuitenkin lienee vähän sellaista käännynnäisen kiukkua: ei siitä niin monta vuotta ole, kun vielä itsekin määrittelin elämästäni aika paljon kulutuksen kautta, ja nyt kun shoppailu ei enää yhtään innosta, sen huomaa muiden tekemänä myös ärsyttävän.

    Koska olen jossain hormonaalisen tasapainon vaiheessa juuri nyt, en jaksa käydä myöskään ärhentelemässä missään, että lopettakaa tuo ostaminen, tuhannen tuhatta turskattia. En myöskään usko, että jonkun satunnaisen henkilön suorittamalla nalkutuksella on mitään merkitystä minkään kannalta, joten pidän tätä ihan hyvänä vaiheena itsessäni. Jätän kaupallisemmat blogit suosiolla muille.

    (Ja kuten Wandabe kirjoittaa, käytöstavat on hyvä olla. Minullakin.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsiin liittyvät markkinat ovat ihan valtavat -lasten ja vauvojen harrastukset, vaatetus, rattaat, synttärijuhlat ja oikean merkkiset tuttipullot. Mä jotenkin kaipaan takaisin 80-luvulle, kun kaikilla oli jalassa verkkarit ja synttäreillä oli yksi kotona tehty täytekakku ja ohjelmassa ongintaa. Sellaisen maailman mä haluaisin lapsille mieluummin välittää.

      Poista
    2. Todella hyva pointti just noi synttarit! Tarjolla pitaa olla vaikka mita ja kakku pitaa olla vahintaan jonkun suosikkipiirroshahmon nakoinen tai johonkin teemaan sopiva.. Taalla jenkeissa asuvana todella huomaa miten overiksi voi menna, ja todella yritan viestittaa omille lapsilleni etta ei tarvii olla "just sita" merkkia oleva vaate tai vuokrattua pomppulinnaa synttareilla..

      -Henkka

      Poista
    3. Nykyään pidetään ihan itsestäänselvyytenä, että synttäreille hankitaan hienot teemavärien mukaiset koristeet ja on ne angry birds kakut ja sitten ilmeisesti myös vieraille jotkut goodie bagit kotiin vietäviksi. Ja eihän kukaan lapsi ole noita juttuja tajunnut alunperin vaatia, vaan vanhemmat on vaan lähteneet mukaan markkinoiden tarjoamiin juttuihin. Nykyään varmaan lapsetkin jo painostaa, että pitää viedä vieraat huvipuistoon ja ravintolaan syömään.

      Poista
  5. Minäkin kuulun niihin, joille juuri tarjottiin mahdollisuutta "yhteistyötahojen" mainosbannereihin ja sitä kautta lisäansioihin. Kaiketi uuden vauvan aikaansaama lukijaryntäys on huomattu, ja joku muukin haluaa hyötyä hedelmällisyydestäni :D

    Vaikka ne muutamat kympit tai sataset kuussa (tai vaikka ne talvihaalaritkin) olisivatkin ihan kiva lisä perhebudjettiin, aion kieltäytyä mainoskunniasta. Vaikka lasteni (monikossa!1) elämää netissä retostelenkin, en sentään halua tienata heidän kasvoillaan. Minulle blogi on juuri muistojen tallentamisen väline, ja lisäksi mahtava tapa purkaa asioita itselle luonnollisessa eli kirjallisessa muodossa. Onpa blogin kautta löytynyt ystäviäkin, sen virtuaalisen vertaistuen lisäksi.

    Minäkin olen useamman kerran ihmetellyt tiettyjen blogien kulutuskeskeisyyttä, ostovimmaa ja ihan vaan sitä että MITEN JOLLAIN ON VARAA. Silloin tällöin osallistun arvontoihin, mutta selvästi mainosmiesjargonia uhkuvat "käyttäjäkokemukset" yleensä skippaan, ja jos niiden määrä ylittää muuten mukavat blogitekstit, jää blogi jonnekin lukulistan häntäpäähän. Blogimainontaan ja -markkinointiin toivoisi kyllä paljon enemmän avoimuutta, tuntuu että blogit ovat vielä melkoista mainosten villiä länttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea sinnekin! :)

      Tähän mulle tulleeseen tarjoukseen ei liittynyt mainosbannereita, vaan yhteistyökampanjoita ja klikkauksista laskettavia rahallisia korvauksia.

      Mä luulen, että monenkaan perheen taloudellinen tilanne ei ole ihan niin hyvä, kuin blogissa annetaan kuluttamisen määrän perusteella ymmärtää.

      Tavallaan toivoisin, että bloggaajat olisivat jämäkämpiä yhteistyövalinnoissaan, eivätkä ihan kaikkeen lähtisi mukaan. Se voisi parantaa markkinoinnin laatuakin. Mutta toisaalta eiväthän bloggaajat mitään mainonnan ammattilaisia olekaan.

      Poista
    2. Muakin tää varallisuuskysymys on pohdituttanut.

      Epäilen itsekin, että osa jengistä elää ihan suoranaisesti yli varojensa. Se kierre on aika helppo aikaansaada ja siinä on kohtuullisen helppoa elää vuosiakin, olettaen, ettei mene ihan kauheasti överiksi.

      Muotiblogeissa etenkin näkee keskustelua siitä, mikä on bloggaajan vastuu ostomielialan lietsonnassa. Usein vastaus tuntuu olevan, että ei mikään, mistä olen kyllä hieman eri mieltä: kaikki kulutuspostaukset vaikuttavat mielikuvaan siitä, mihin pitäisi olla varaa, oli se nyt sitten viisi välikausihaalaria tai vuokran hintainen nahkalaukku. Kirjoittajan taloudelliset realiteet tai hankintapäätösten vuoksi tehdyt valinnat eivät yleensä näy lukijalle (ja osa toki saa kamaa ilmaiseksi, mikä hämärtää yleistä fiilistä vielä entisestään. Ilmaista tavaraa! Bloggaamalla!), joten aika äkkiä ollaan tilanteessa, jossa kulutuksesta puhutaan koko ajan mutta rahan riittävyydestä ei jotakuinkin ikinä.

      Ja vaikka aikuiset ihmiset ovatkin vastuussa omasta kulutuskäyttäytymisestään, kaikki me kuitenkin jotenkin vaikutetaan siihen, miten vertaisverkoston katsotaan toimivan.

      Anteeksi sekavahko kommentti. Meinaan nukahtaa näppikselle.

      Poista
  6. Näinpä. Just toi pässi narussa -meininki on mietityttänyt itseänikin, sillä korvaus jäänee varsin nimelliseksi näissä arvonnoissa ja muissa mainoksissa. Taas se markkinamies nauraa.

    Onneks tää blogimaailma ja muu some jää sinne julkisen ja yksityisen harmaille rajamaille. Jos verrataan blogimainontaa perinteiseen verkostomarkkinointiin (Tupperware! Hyihelvetti PartyLite! MeandI!), jossa hyväksikäytetään ihan törkeästi sosiaalisia suhteita, on blogimarkkinointi kuitenkin huomattavasti kiltimpää. Onhan tosi paljon helpompi olla avaamatta ärsyttämään käynyttä markkinablogia, kuin vältellä sitä kollegaa, joka välttämättä haluaa pari kertaa vuodessa tuputtaa kahvikesteillä niitä haisevia kynttilöitään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän facebookkikin on periaatteessa vain mainosalusta, johon ylläpitäjä myy mainostilaa ja mainoksia sitten käyttäjäprofilointien perusteella sijoitellaan sopiville käyttäjille nähtäväksi. Ei sitä mainostamiseen osallistumista pääse oikein enää karkuun missään. Klikkaamalla nettilehden raflaavan otsikon auki on mukana myös mainostilan myymisessä.

      Mutta niille meandi kutsuille en prkl aio osallistua! :D

      Poista
  7. Täällä ilmoittautuu myös yksi ylenpalttisesta kuluttamisesta ja kaupallisuudesta ärsyyntyvä bloggaaja :) Tiedän, että se kuluttaminen ei ole koko totuus bloggaajan elämästä, mutta jostain syystä vain tulee kaupallisuuteen kallistuvista blogeista sellainen olo, että tässäkö tämä elämänsisältö sitten on. Ymmärrän, että lukijamäärien kasvaessa ei välttämättä haluta elämästään enään niin paljon paljastaa, mutta kyllä se kaupallisuus ja varsinkin arvonnat vetävät puoleensa lukijoita, joita ei ehkä muuten niin kiinnostaisi.

    Omaa blogia pyydettiin myös juuri mukaan kaupalliseen portaaliin, mutta kieltäydyin kohteliaasti. Koen, että haluan kirjoittaa mieluummin itselleni oikeasti tärkeistä asioista, en ainoastaan materiasta. Olisihan köyhän kotiäidin kiva saada vaikka se ilmainen talvihaalari sponssattuna, mutta jos en muutenkaan yli satasen haalaria lapselle ostaisi, niin koen kyllä myyväni itseni ja blogini, jos sellaisen vastaanotan blogiyhteistyössä. Kuluttamiseen yritän suhtautua kriittisesti ja muutenkin taloudellisen tilanteen vuoksi joudun vähän katsomaan, mitä kaikkea ostetaan, joten en sitä kaupallisuutta oikein omaan blogiin osaisi ajatella. Kyllä varmaan osa lukijoista tykkää oikeasti lukea lastenvaatteista sun muista, mutta itse kyllä kierrän tällaiset postaukset kauempaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja Oniaa kompaten ihmettelen kovasti myös sitä, miten ihmisillä on oikeasti varaa ostaa ne viisi välikausihaalaria :D

      Poista
    2. Mua ihmetyttää, että haluaako joku ihminen oikeasti käyttää aikansa tavaroiden mainostamiseen pikkupalkalla. En kyllä haluaisi olla mukana myöskään kuluttamiseen kannustamisessa, koska sitähän ne tuote-esittelyt saavat aikaan.

      Poista
    3. Pitääpä kompata Suskia vielä, kun osasi kiteyttää omatkin ajatukset niin hyvin. On totta, että blogi on kirjoittajan itse valitsema pintaraapaisu omasta elämästä, mutta kieltämättä paljon ostoksistaan postaavista blogeista tulee se fiilis, että pyöriikö bloggaajan elämä tosiaan pääosin näissä uusissa vk-haalarimallistoissa? Itse kotiäitinä tiedän, että kulutusjuttuja pitää miettiä ihan konkretiankin kannalta: lapset tarvitsevat melkein koko ajan jotain uutta ja samalla pitää keksiä, miten vanhasta pääsee roon. Ja tietysti nätit vaatteet ovat kivempia kuin rumat. Mutta silti, kulutuskeskeisyys ja vaikutelma, että oma henkinen potentiaali pistetään lähinnä uusien ostosten pohdintaan, vieraannuttaa. Etenkin kun ei ne hoitovapaat plus kuntalisät nyt niin kovin muhkeita kenelläkään ole. Moni lastentarvikkeiden kuluttamiseen pikkuhiljaa fokusoitunut blogi esittäytyy myös ekologisena blogina. Itse näen tosi suuren ristiriidan kanssa tässä kohtaa: jatkuva shoppailu ei vaan ole kovin ekoa, vaikka kuinka ne kuusi erilaista mätsäävää pipo-huivi-hanskasettiä tilattaisiin luomubambuisina. Mutta viherpesu tuntuu toimivan keskiluokan äiteihin (muhunkin) tosi hyvin.

      Poista
    4. Tämä ekologisuusasia kyllä välillä naurattaa. Sekin on hassua, että voidaan kirpparilta haalia säkkitolkulla kamaa ja sitten se on tosi järkevää kuluttamista, kun se on käytettynä ostettua.

      Poista
    5. oon miettinyt joskus tuota samaa. että kun mun nuorimmaisilla olevat vaatteet eivät ole reilun kaupan haitta-aineettomaksi todettua ekopuuvillaa vaan kiertäneet jo parhaimmillaan viidellä lapsella, ja kiertävät edelleen joko sukuun tai kirpparille. ja vaikka olen hyväpalkkainen, olen sen verran pihi etten näe itseni kohdalla mitään järkeä survoa satkua haalariin, joka on oikeaa väriä tai vuosikertaa. vaikka taannoin ihmettelin blogissa lastenvaatekiimailua ilmiönä perhelehden jutun innoittamana, muiden valintoja en sinänsä kritisoi, koska eiväthän ne mun kukkarosta mene. mulla voi olla valintoja (esim. kaikkien lasten täydet vakuutukset), jotka jonkun toisen kielestä ovat turhia ja pähkähulluja.

      Poista
  8. Mä olen odottanut koska sitä ilmaista tavaraa alkaa sataa. Vielä ei ole kuulunut. Siksi mulla on helppo olla aiheeseen ehdoton kanta. (So. ehkä ilmaisen manducan voisin huolia tulevalle vauvalle.)

    No, aidosti, en ole kiinnostunut lastenvaateblogeista, enkä tuoteblogeista, joten en pysty kuvittelemaan sellaista pitäväni - joitain markkinointiin valuneita äitiblogeja on lukulistallani, mutta harvoin niitä tulee klikkailtua. Ja mietin, onko se tosiaan väistämätön "kehityskulku" blogin pidossa. Harvoja supersuosittuja ei loveen langenneita ovat Project Mama ja Salamatkustaja - ja he löysivät mahdollisuuden saada (toivottavasti myös) taloudellista hyötyä blogeistaan kirjan kautta, mikä on mielestäni ihan toinen ja mahtava juttu. Ja olethan sinäkin Liisa listattuna suosituimmat äitiblogit -listalla - kiitos siitä, että jatkat omaa ei-kaupallista linjaasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun pitää alkaa tehdä lastenvaatepostauksia asiaan kuuluvine linkityksineen!!! Tai siis tässä tapauksessa kantoreppupostauksia :D

      Kyllä varmaan lukijamäärien kasvaessa henkilökohtaisimmaksi mielletyt aiheet jäävät vähemmälle, mutta ei se mun mielestä ole mikään joko-tai-kysymys, että joko syvällistä tai sitten tuotemarkkinointia.

      Poista
  9. Itse taidan bloggaajana olla jossain rajamailla. Blogin kautta en ole saanut kuin yhden kutsun taidemuseoon, ja sen toki lasten kanssa käytin. Plussaa, että se oli taide-elämys, ei tavaraa. Lisäksi mainittakoon, että I hate laundry, why would I want more of it? Vaatteiden huolto on rasittavaa. Olen myös ostolakossa, ja harkitsen kuinka pitkälle tämän voisi venyttää. Muuntaa jotenkin elämäntavaksi? Mainoksiakaan ei ole tulossa, vaikka Inspiraationaaliseen konseptiin menenkin. Aion jatkaa pääosin perhe-elon tunnelmiin liittyvillä postauksilla (kuvien kautta enimmäkseen, kun en osaa/uskalla kirjoittaa niin hienosti kuin vaikkapa sinä tai Wandabe, joiden blogeja kyllä luen innolla). Mutta jos lapsille nyt jotain hyvää olisi tarjolla, niin pidän vapauden harkita asiaa uudelleen. Luen itse monenlaisia blogeja, joukossa lastenvaatteitakin, mutta yleensä ne vk-haalaripostaukset tulee skipattua. Silti, kauniit asiat/vaatteet ehdottomasti puhuttelevat ja inspiroivat minua. On mulla jotain vaatepostauksia ihan tältäkin syksyltä, mutta kasvavalle lapselle on pakko ostaa vaatteita ja jos ne on kivoja niin ehkä ne blogissakin näkyy. Ja vielä arvonnoista, aniharvoin osallistun niihin ja välillä pohdin pitäisikö mun kuitenkin jotain arpoa, kun se on sellainen "juttu" blogeissa. Mutta en oikeasti... keksi.. mitä ihmettä se olisi? "Tulen ottamaan kuvan vauvastasi jos maksat matkat?" :D eeeh. Parempi siis jättää se kokeilematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän jotkut ihmiset on selkeesti kiinnostuneita lasten vaatteista ja varmasti on sitten kiva lukea sellaisia blogeja, joissa niitä esitellään. Mä uskon, että niille kaupallisemmille blogeille on varmasti oma lukijakuntansa, joita ei kiinnosta tippaakaan mikään syvällisempi pohdinta mistään. Hyvä, että on valinnan varaa.

      Poista

  10. Kiitos kun kirjoitat tästä aiheesta, olen miettinyt tätä paljon viime aikoina.

    Luulisi itse asiassa että sua pyydettäis aika useinkin blogiyhteistyöhön, killuuhan Pihalla Kotona luetuimmissa äitiblogeissa. Rispektaan ettet kuitenkaan ole ruvennut. Näitä mainosblogeja on ihan helvetisti enkä kyllä oikein itsekään tajua miksi. Siis, onhan varmasti oikeasti mukavaa saada sanotaanko vaikka nyt merkki-talvirukkaset ilmaiseksi. Mutta jos ilmaiset rukkaset ja teepaketit ja pikkuhoususetit tarkoittavat sitä, että niitä kehuu blogissaan ja tekee niistä alvariinsa uusia postauksia sekä arvontoja, jää kyllä copywriterin liksat aika heikoiksi. Mainostajillehan blogimainonta on varsinainen kultamuna: lähettämällä bloggaajalle jonkun tuotteen x, voi tienata valtaisat määrät rahaa kun suuri osa lukijoista säntää ostamaan tuotteen jollain blogin alekoodilla. Tavallaan kyse on kapitalismin kauneudesta, eri asia sitten, onko kapitalismi aina niin kovin kaunista. Etenkään silloin, kun työntekijää (bloggaava äiti) pohjimmiltaan riistetään. Ostetaan viattomuus leipäpalalla, kuten Pohjantähdessä demari Halme saarnaa. Se mua hämää eniten, että tuoteblogeista katoaa jonkinlainen oma tatsi ja uskottavuus. Niistä tulee mainoksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivässä on kuitenkin niin rajoitettu määrä tunteja, että en halua käyttää niitä tavaraesittelyiden rustaamiseen.

      Kapitalismiahan se on. Yritykset tietää, että blogimainonta on halpaa ja varmaakin aika tehokasta monessa tapauksessa. Mutta copyn liksa jää kyllä aika pieneksi noissa mainostushommissa.

      Poista
  11. Hymh, nyt ehkä on vähän mustavalkeaa havaittavissa kaikilla kommenttaattoreilla, joten voin hyvin tuodan oman sävyttömän kommenttini tähän joukkoon :) Minä olen nimittäin juuri nyt, tällä hetkellä, miettimässä tätä asiaa, ja juurikin toiselta puolelta. Mä haluaisin kyllä miettiä noita ansiaintlähteitä, ja olenkin niistä kuullut kaverilta joka sattuu olemaan noissa yhteistyötä tarjoavissa firmoissa töissä :)

    Mä ajattelin sitä niinpäin, että mulla on kiva harrastus, blogi. Se kiva harrastus on saanut kivast lukijoita, mutta sen mukana tulee ehkä vähän vastuuta. Nyt juttuja vähän pitääkin kirjoittaa, koen ettei ole "reilua" jättää pitkitä taukoja tai kijroittaa turhaa paskaa. Samalla huomaan että käytän tähän aika paljon aikaa. Ja sitten huomaan että olen välillä kirjoitellut jotain omista ostoksista, kulutustottumuksista ja niihin liittyvistä haaveista. Tässä ei vielä mitään pahaa eikä uutta (bannerit on pyörinyt itskeseen muutaman kuuukauden ja siitä on tullut 80€ rahaa, jota en ajatellut polttaa etiikan alttarilla).

    Sitten se kaveri huomautti, että jos tekisin vähän erilaisen linkin niissä kulutusta käsittelevissä teksteissä, saattaisin ansiata muutamia roposia. Mä en nää sitä pahana, että mun tyhjään kirstuun kilahtaisi vähän rahaa sellaisista teksteistä, jotka olisin anyway kirjoittanut. Siinä mä näen pahaa, että promoaa tuotteita joista ei tiedä mitään tai joista ei pidä, vain saadakseen rahaa. Tai että tekee vain sitä promamista.

    Mutta jos kertoo jostain palvelusta / tuotteesta, johon on oikeasti ollut tyytyväinen, haittaako se jos siitä saa myös rahaa? Parhaimmillaan se on musta win win win: lukijat saa hyviä tuotesuosituksia ja ehkä jopa alennuksia, minä saan vähän taskuntäytettä ja mainostaja saa tarkkaan kohdennettua, vahvasti myyntiin vaikuttavaa mainostilaa.

    Mitä tohon mainostilan hintaan tulee, voin pienellä ammattikokekmuksella sanoa että siitä maksetaan varsin hyvin suhteessa ns. normaaliin nettimainontaan. Ja jos kirjoitat blogiasi joka tapauksessa, ei ehkä voida laskea niin että mitä se ilmainen haalari sinulle maksoi?

    Pääkysymys mulla on mielessäni ja nyt tässä kommentissa ollut jo pitkään tämä: jos alan hyödyntää jo nkyisellään siihen sopivaa sisältöä välillä mysö mainostilana ja saan siitä vähän (toim huom erittäin vähän) rahaa, onko se lukijakunnan mielestä syvältä? tekeekö se musta heti "kaupallisen" blogin? Voiko olla äitiblogi, joka vähän mainostaa vai onko oltava joko tai: "vain itselleen dokuemntoiva" tai "kaupallinen lortto"?

    Vastatkaa KIITOS niin tiedän saanko lisää rahaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ihan sisäistä tuota vastuukysymystä. Kyllähän blogiin voi vuodattaa ihan mitä paskaa itseä sattuu huvittamaan ja juuri sillä frekvenssillä, kuin itselle sopii. -Siis silloin, jos ei ole missään sopimusyhteistyössä kenenkään kanssa. Kukaan ei tule kotiovelle huutamaan, vaikka en kirjoittaisi mitään viikkoon.

      Ehkä kyse on itselläni siitä, että en kamalasti ostamiseen liittyvistä jutuista kirjoita, ja se on ihan tietoinen tyylillinen ja kulutuseettinen valinta. Sen takia ei blogissa ole mitään mainosbannereita myöskään. En siis halua "tuhlata" aikaani mainosten tekemiseen vaan mieluummin käytän (joskus aika paljonkin) aikaa näiden sekalaisten tarinoideni vääntämiseen ja jäsennän ajatuksiani pääasiassa itseni iloksi.

      Itse lopetan blogien lukemisen, joissa tuotteita esitellään omasta mielestä liikaa. Varmaankin sitten näiden menetettyjen lukijoiden tilalle tulee uusia, jotka ovat kiinnostuneita talvirukkasten testauskokemuksista. Eihän siinä mitään pahaa ole, mutta vähän kömpelöitä nuo jutut usein tuppaavat olemaan. Itse en lähde muuttamaan blogini sisältöä ansaitakseni rahaa. Siihen ei ole nyt niin akuuttia tarvetta.

      Poista
    2. Tää onkin juuri tää oleellinen "Itse en lähde muuttamaan blogini sisältöä ansaitakseni rahaa. Siihen ei ole nyt niin akuuttia tarvetta.". Näin en minäkään ajatellut tehdä.

      Mä en (valitettavasti) ole muutenkaan etiikaltanai vähän kuluttava, joten mun tyyliin se siis kaiketi sopisi vähän mainostaakin. Täytyy katsoa, mulla on tästä asiasta raakileteksti lojumassa joten ajatukset on mulla itsellänikin vielä hakusessa. Ehkä myyn, ehkä en :)

      Vastuuta blogista ei tietenkään "oikeasti" ole, eihän kukaan multa mitään laatua tai frekvenssiä sinänsä vaadi. Se on puhdas kunnianhimokysymys, kun musta on kivaa että mun blogin on moni löytänyt. Joten toivoisin myös ettei ne karkaa. jjaaaaa sen takia tätä linkkimainosasiaakin niin kovasti pohdin, bannerit tosiaan pyörii täysin vaivatta (ja haitatta) anyway. Hyviä pohdintoja täältä ainakin löytyy, joten voinen tehdä päätökseni tämän tekstin ja sen kommenttien perusteella :)

      Poista
    3. Äh, jäi lause kesken (kaksi pyörii jaloissa ja lähteä pitäis jne jne): siis piti sanoa että näin en minäkään ajatellut tehdä, vaan nimenomaan lisätä mainos siihen, johon luonnollisesti sellainen voisi sopia. En siis kirjoittaisi mitään mainoksen takia erikseen.

      Poista
    4. Täytyy vielä selventää, että en minäkään ole mikään kovin vähän kuluttava ihminen. Tykkään ostella itselleni vaatteita uutena ja lapsillakin on varmaan enemmän vaatteita ja leluja kuin tarvitsevat. Eettinen kysymys itselle on lähinnä se, haluanko olla mukana kannustamassa ihmisiä ostamaan.

      Poista
    5. Tähän mustavalkoisuuteen - ehkä ennemminkin on ollut pelkästään mustaa. Tai valkoista. Kumman värin sitten haluaakin "mainosvastaisuudelle" antaa. Mutta niinhän se helposti menee blogistaniassa, että samanmieliset tulevat kommenttiboksiin komppailemaan.

      Mutta tuosta "Voiko olla äitiblogi, joka vähän mainostaa vai onko oltava joko tai: "vain itselleen dokumentoiva" tai "kaupallinen lortto"?" Varmastikin voi olla äitiblogi, joka vähän mainostaa (ja jos *vain* itselleen dokumentoi, tuskin tekee sitä julkisesti). Nyt kun tarkemmin mietin, niin onhan se aiemmin ei-kaupalliseksi mainostamani Project Mamakin mainostanut erilaisia asioita (joskus ilmeisesti mainoksesta hyötyneenäkin, case sänky tulee mieleen) enkä silti miellä sitä kaupalliseksi blogiksi. Mutta sanoisin, että raja on ehkä vaikea pitää. Katsotaan miten sun käy ;) Ja sanon vielä, että sun bannereita en ole edes huomannut - osaan näemmä ohittaa mainokset pääsääntöisesti niin lehdissä kuin sivupalkeissakin. Mutta jos blogrolliini tulee postaus, jonka otsikko antaa ymmärtää tuoteraportointia, en avaa. Ja ei, en varmastikaan edusta tässä valtavirtaa.

      Itselläni on jopa liiankin kielteinen suhtautuminen kehumiseen tai mainostukseen. Nyt kirjoitin jostain lautasista ja heti kieriskelin tuskissani, että minäkin olen kulutusblogia tuottamassa. Minusta on vain olemassa mielenkiintoisempiakin asioita arjessani kuin mitä tuotemerkkejä käytän. Ja: huomaan, että kehun menneeni balettikouluun, en *mihin* balettikouluun, vaikka se varmasti (ilmaisen) mainoksensa ansaitsisi. Itse voisin siis myös opetella hiukan mainostamaan, kun sille on paikkansa.

      Poista
    6. "Itse voisin siis myös opetella hiukan mainostamaan, kun sille on paikkansa." Iso tykkäys tälle. KYllä se on kuulkaa tämä nettiaika sellaista, että hyvistä ja etenkin huonoista kokemuksista tulisi avoimesti kertoa. Kiitos tädille kommentista, kiva saada lukijan mielipide ilman että joutuu oman blogin puolella riskeeraamaan :D

      BTW, Project Mama on tosiaan varsin valikoiva sallimansa mainonnan suhteen. Eli hyvinhän se voi onnistua!

      Poista
    7. Mä olisin iloinen, jos tulisi enemmän kommentteja niiltä, jotka ovat eri mieltä. Silloin vasta keskustelusta tulee oikeasti mielenkiintoista.

      Poista
    8. "kaupallinen lortto" MUAH :D

      olen mäkin kehunut, miten scheriproct neo pelasti mun elämän. eipä ole siltikään alkanut sadella pukamasalvaa ovista ja ikkunoista, nih!!

      Poista
    9. Valeäiti: minäkin olen sitä mieltä, että hyvistä ja huonoista kokemuksista tulisi avoimesti kertoa. Etenkin niistä hyvistä. Jos tänä päivänä joku yrittäjä tuottaa hyvää laatua ja saa aikaan mukavan palvelukokemuksen, kyllä minä siitä ihan mielelläni annan julkista kiitosta. Mutta mun suhtautuminen kuluttamiseen ei olekaan niin tiukka kuin vaikka Täti-ihmisellä. Itse yritän olla ekologinen niin, että ostan vähän, mutta laatua ja vain tarpeeseen. Siksi pidän suosituksia (ja välttämiskehoituksia) erittäin hyödyllisinä.
      Oon myös sitä mieltä, että anna mennä vain niiden mainosten kanssa.

      Poista
    10. Hei olen mäkin mainostanut Bumgeniuksia! Ja brändin nimen mainiten tukholmalaisia pipoja ja lasten sänkyä! Ja niitä astoita! Eli näemmä siis luon vain imagoa ei-kulutusblogista. Todellisuudessa teen ihan same-same kuin muutkin.

      Poista
    11. Totta muuten: mä melkein ostin niitä Bumgeniuksia sun suosituksen perusteella ;)
      (Mutta sitten tuli luottoystävä, joka kehui toista merkkiä ja sä jäit kakkoseksi. Kun me ei tunneta in real life, et ollut yhtä luotettava.)

      Poista
    12. Oh my god! Ja tulet vielä tunnustamaan...

      Poista
  12. Hyvä teksti ja yllättäin viime aikaisten blogikirjoitusten pohjalta olen itsekin asiaa miettinyt. Ja minulle ei ole lähetelty yhtään mainonta tms tarjousta :D! Mietin juuri tänään, että olisiko minusta kiva saada esim lastenkirjoja ilmaiseksi. Sitten päädyin ajatukseen verskin lailla, että olisin varmasti sen verran valittajasorttia, ettei moinen yhteistyö kannattaisi (ja kaiken lisäksi kukaan ei lukisi sitä :D ). Toiseksi minua ärsyttää turha roina. Meille ei tule ilmaisjakeluja tai mainoksiakaan niin miksi sitten haluaisin kaiken kirjavia kirjoja tai muuta krääsää, jota on ihan tälläkin omalla kulutuksella ihan tarpeeksi kierrätettäväksi. Ihan oikeasti minua ärsyttää tilata lehtiäkin, koska niissä tulee jotain paskaa sivutuotteena. Eli ostan mieluummin irtonumeroita...

    Olikohan tekstissäni taas mitään uutta. Ei. Mutta ajankohtainen teksti sinulta Liisa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseäni ilmaisena saatu tavara jotenkin vaivaannuttaisi. Tulisi joku kiitollisuudenvelka kai.

      Poista
  13. Hyvä aihe ja todella hyviä kommentteja. Kaikki tähdellinen on varmaan jo sanottu, mutta itsekin asiaa pohtineena niin pitäähän se kirjoittaa :)

    Olen varmaan jotenkin potentiaalinen kaupallinen blogi, kun noita yhteistyöjuttuja tulee vastaan aika paljon. Olen kaikista kieltäytynyt ihan vaan sen takia, koska ne eivät tunnu omalta jutulta, eivätkä tule tuntumaan. Kieltämättä yhdessä vaiheessa meni pää pyörälle kaikista alejutuista ja "hyödyistä", mutta ei se perusidea tästä bloggaamisessa ole koskaan unohtunut. Jatkan hommaa näiden omien arkisten päiväkirjamaisten ja lapsijuttujen parissa ja pysyn poissa tuolta kaupalliselta puolelta. Koen myös oman blogin hirvittävän henkilökohtaiseksi jutuksi, enkä halua että kellään on sananvaltaa yhtään mihinkään siinä, paitsi minulla.

    En lähde sen liiemmin ärsyyntymään lastenvaateblogeista, mutta joskus ihmettelen. Varsinkin näitä pienempiä, joissa ei olla edes yhteistyössä minkään firman kanssa, mutta on varaa ostaa viisi haalaria. En tiedä, sitä itsekin nipistäisi sen verran että saisi ostettua viisi Moloa, mutta eipä taida pahemmin napata. Hienoa tosin että täällä pysytään näin asianlinjalla, eikä lähdetä haukkumaan, koska on sekin yksi "taiteenlaji" jota en ymmärrä. Päänaukomista toisten kommenttibokseihin kun arvonta ja yhteistyöt sotivat omia arvoja vastaan.

    Olen kyllä osallistunut joskus näihin arvontoihin ja hyötynyt todella monista alekoodeista. Facebookissa en tosin tykkäile koskaan, koska kai sitä omaa yksityisyyttään yrittää tässä väen vängällä jotenkin suojata. Blogit ovat kyllä ihan hemmetin hyvä markkinarako yrityksille, se on totta se. Halpaa työvoimaa, sitä se valitettavasti on. Toivottavasti tosin blogitkin saavat tästä sitten itsekin ansaitsemansa hyödyn.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän oikeastaan elämässä voi tehdä mitään, mistä joku ei hermostuisi tai pitäisi vääränä valintana. Kaikki tekee tavallaan.

      Mä olen myös valikoiva tykkäilijä. :)

      Poista
  14. Mun kanta on vähän sekä-että.

    En jaksa lukea blogeja, joiden sisältö on pelkkää kulutushysteriaa. Toisaalta olen itse niin pihalla koko vauva-/lapsitavaraviidakosta, enkä halua tehdä virheostoksia, että välillä on ihan aidosti kiva kuulla muiden suosituksia. Kysyn niitä lähipiiriltäkin: rattaat, haalarit, kengät, ja Manduca on ostettu tällaisten suositusten perusteella. Ilman suosituksia olisin juossut näännyksiin asti kaupoissa (mitä vihaan) ja todennäköisesti lopulta ostanut ylihintaista kuraa (mitä vihaan).

    Jos minä kirjoittaisin blogia, voisin suositella siellä ihan ilmaiseksi tuotteita, joihin olen todella tyytyväinen. Ja haukkua tuotteita, jotka ovat olleet virheostos.

    Eli aidot (ei ostetut) suositukset on mun mielestä ihan kiva juttu. Sponsorin äänitorveksi ryhtyminen ilman mitään kritiikkiä saa mut poistumaan lukijakunnasta.

    Itse en oikein osaa sanoa, miten mainosyhteistyö pitäisi hinnoitella. Kun tuossa yllä sanoin, että pidän aidoista suosituksista, niin miten laittaa hinta sellaiselle, jonka tekisi myös ilmaiseksi? Jos taas on valmis rahasta tekemään jotain, mitä ei ilmaiseksi tekisi, niin siitä on aitous kaukana. Moni bloggari tuntuukin sokeutuvan ilmaisen tavaran edessä, ja siitä tässä postauksessa taisikin olla kyse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on joku vastarannankiiskigeeni, kun jos joku tietty merkki tai tavara on suosittu, en halua sitä itse ostaa. :D

      Tuo hinnoitteluasia on kyllä monitahoinen juttu.

      Poista
    2. no enhän minäkään nyt herranen aika sitä kysele, että mikä merkki on suosittu! En vaan ole esim. ensimmäisiä kenkiä tai haalaria hankkiessa osannut yhtään ymmärtää, mihin asioihin pitäisi kiinnittää huomiota. Rattaista puhumattakaan. Hyvillä vinkeillä on ostopäätös ollut helpompi, ja on säästynyt myös rahaa.

      Poista
    3. Joo, sori, en mä niin ajatellutkaan. Tuo asia tuli vaan mulle mieleen. Onneksi mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä vähemmän niitä erityishankintoja on.

      Poista
  15. mua ei kyllä yhtään ihmetytä, etten saa mitään yhteistyötarjouksia niillä kiroilu- ja persejutuilla :DDD toisaalta harmi, koska saisin jotain perverssiä nautintoa niiden tyrmäämisestä :P

    VastaaPoista
  16. Ja sitten vielä varsinaiseen kysymykseen "onko bloginkirjoittaja halpatyöläinen", vastaan että taitaapa usein olla. "Eräs keskisuuri sanomalehti" haki tässä juuri sivuilleen ruokabloggaria. Palkkana oli "alusta, joka tarjoaa lukijoita" sekä kyseisen lehden *vuosikerta*. Eli: "haluaisitko tulla tuottaaan lehteemme sisältöä ilmaiseksi kun joudumme tässä pikkuhiljaa irtisanomaan kaikki toimittajamme."

    Ja surkuhupaisinta on, että eiköhän siellä pian joku blogi ole. Halvalla menee, tosiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti on. Ja todennäköisesti kaikki reseptien oikeudet on lehdellä.

      Poista
    2. Minä mietin, että juuri tuollainen sisältöyhteistyö olisi sellaista bloggaamista, mistä pitäisi saada oikeaa palkkaa.

      Niin kauan kuin kirjoittaa omia juttujaan omassa blogissa, voi kehua ja haukkua tuotteita vaikka ilman korvausta (olettaen, että tekisi niin muutenkin). Mutta jos menee sanomalehteen tms. tuottamaan sisältöä, jotta lehti saisi kävijöitä, joita voisi myydä mainostajille silmäpareina, niin eihän sitä nyt hitto soikoon pidä ilmaiseksi tehdä.

      Toisaalta: Facebook on juuri tällainen mainosalusta, jonka liikeideana on myydä mainoksia kävijämäärää vastaan. Varsin näppärää, kun kävijät ovat yhtä kuin mielenkiintoinen sisältö, jota kävijät itse ilmaiseksi tuottavat. Palkaksi saa mielenkiintoisen alustan, jossa kaikki muutkin ovat.

      Poista
    3. Mitä enemmän Facebookin liikeideaa ajattelee, sitä älyttömämmältä tuntuu siellä oleminen.

      Poista
  17. Mä olen bloggaushistoriani aikana saanut useampia diili-kytky-tarjouksia, nyt itse asiassa juurikin viime viikolla kaksi erilaista. Kummassakin haluttiin minun kirjoittavan tietystä nettikaupasta ilmaisen lahjakortin siivittämänä, mutta juuri tätä sponssaus-kytköstä ei sitten ollut ideana mainita. Eli på finska: "mainosdiili, mut pidetään se hei salassa". Sain ehdottelijoilta myös linkit pariin blogiin, jotka olivat kyseisten firmojen kanssa moisen kampanjan jo toteuttaneet. Se, mikä minua tässä tökkii, on se tosiasia, että tällaisissa kytkyissä kyse on valitettavsti jo piilomainonnasta, joka nyt vaan on laitonta. Lahjukset ja niistä juontuva motiivi kehua/suositella/mainostaa on tosiasia, jonka kirjoittaja on velkaa lukijoilleen. Jos heitä lainkaan arvostaa.

    No sitten itseeni, koska eikös me blogistit itsestämme vaan rakasteta höristä? ;) Itse en ota blogiini niitä rumia bannereita enkä mainoksia yksinkertaiesti siksi, että ne pilaavat blogini niin ulkoisesti kuin sisällöllisestikin. Blogi on minun ja jos sen jollain pilaan, olkoot ne huonot juttuni. Haluan pitää vapauteni. Mutta vastaavasti jos joku toinen haluaa täyttää ison osan päivistään tai teksteistään tuotteita tai tavaroita kehumalla ja niistä jotain hyötymällä, ei se ole minulta pois. Mutta oikeassa Liisa olet: mielenkiintoinen aihe pohdittavaksi tuo moderni matalapalkkatyö-näkökulma...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, eihän se mainostaminen ole kiellettyä, jos sen tekee oikealla tavalla. Mutta juuri se, saavatko ihmiset siitä reilun korvauksen.

      Poista
    2. Mun mielestä olisi hienoa, jos Heli julkaisisit ehdottelijoiden nimet ja ehdotukset. Koska härskiähän tuo on, todella härskiä. Ehkä jos tästä enemmän keskusteltaisiin, osaisivat mainonnan sääntöjä vähemmän tuntevatkin bloggarit varoa tuollaisia hämäräfirmoja.

      Poista
  18. ...ja tarkennuksena vielä tuohon "blogin pilaamiseen". Kysehän on kait siitä miksi blogiaan kirjoittaa: toiset kirjoittavat päiväkirjanomaisesti, ehkäpä elämäänsä ja ajatuksiaan jäsentääkseen & dokumentoidakseen. Toiset sitten ehkä kepeämmin, päivän ilmiöistä (ei-niin-henkilökohtaisista asioista) puhuen. Noin niinku karkeasti jaotellen. Itse kuulun näistä tuohon ensimmäiseen sakkiin (kirjoitan koska se on henkireikä) ja siksi olisin lähinnä pettynyt, jos vuosien päästä näitä vuosia muistellessani ja tekstejä lukiessani (tai kun tyttäreni saa joskus luettavakseen nämä yhteisen elämämme ensivuodet) postaukseni vilisisivät vain arvontoja ja jonkun haalarimerkin uusimman kuosin hehkutusta. Tämän vuoksi nämä seikat sisältönä pilaisivat nienomaan meikäläisen blogin, jolla kulla toisella asia voi olla ihan toisin.

    VastaaPoista
  19. Hyvä postaus ja hyviä kommentteja.

    Musta tuntuu, että riippuu paljolti bloggaajasta, tyylistä, blogista, sisällöistä ja juuri niistä kulutustottumuksista ja -ajatuksista mihin mahdollisten mainostamisasioiden kanssa päätyy. Jonkun tyyliin varmasti sopii mainostaminen, toisen taas ei. Ja jonkun tyyliin ehkä sopisikin, mutta ei vain halua sitä tehdä. Ja joku ehkä haluaisi mainostaa, muttei saa tarjouksia ;).

    Olen usein aika kateellinen kamabloggaajille ja mietin, miten toi voi saada noin paljon kaikkea kamaa bloggaamalla-siis tekemällä samaa kuin minäkin (mutten siis saa juuri mitään). Minulle tulee mielikuva siitä, että paljolla lahjuksilla kuorrutetut bloggaajat ovat suosittuja.

    Postasinkin aiheen vierestä tuossa jokin aika sitten (http://kepulaisenaiti.blogspot.fi/2012/09/vaativa-vanhemmuus.html) ja mainitsin, että blogit luovat osaltaan nykypäivän äitikulttuuria-miten tulisi olla ja elää nykypäivän äitinä. On jotenkin hämmentävää, että se mielikuva mikä minulle paljon blogeja seuranneena tulee, on että äitiyteen kuuluu massiivinen kuluttaminen. Siitä tulee myös paineita. Pahimmassa tapauksessa on "huono äiti" jos ei kuluta. Rakastava äiti ostaa lapsilleen parasta ...? Tietenkin blogeilla voi koittaa luoda ja usein luodaankin mielikuvaa itsestä ja toki se mielikuva itsestä on "vahva" jos on paljon uusia tavaroita ja vaatteita. Kuka nyt ei haluaisi näyttää vahvalta muiden silmissä, oli sitä sitten tai ei. Kuluttamisesta saattaa tulla myös paineita, varsinkin jos ei ole millä kuluttaa. Ehkä näitä paineita ja kateellisia ihmisiä halutaankin saada ympärille.?

    Joitain lifestyle blogeja seuraan hieman huvittuneena, onko tottakaan että joku ostelee näin paljon tai saa näin paljon (ja luultavasti enemmänkin) tuotelahjoituksia.? Toki se on nykypäivää ja ihan hauska piirre nykypäivän pinnallisessa maailmassa, missä arvomaailma on ollut jo pitkään persiillään.

    Mutta jotain nautintoa kulutusblogien seuraamisesta kyllä saa, onko se joku kateus/ihmetys/huvitus/hyvien ideoiden odottelu vai mikä. Niiden suosiota ei kyllä voi kieltää, ja mainostajiahan kiinnostaa ennenkaikkea se, onko lukijoita ja että on vaikutusvaltaa.

    Jotain tällaista sekavaa miettettä yösyömmellä...;)



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseä mietityttää paljon se, miten paljon lapsiin kulutetaan nykyään rahaa. Mä luulen, että käytetty rahamäärä on kasvanut ihan älyttömästi viimeisen 20 vuoden aikana.

      Poista
    2. Joo, ja 20 vuotta sitten ei tainnut olla mitään gore texeja ja muita, mietityttää myös se kuinka paljon helpompaa elämä voi olla siksi, että meillä on vaihtoehtoja mihin kuluttaa. Mitkä olivat 20 vuotta sitten kierrätysmahdollisuudet ja asenneilmapiiri kirppiksiä kohtaan? Kuinka paljon nykyään voi säästää sillä, että tavaroita oikeasti voi kierrättää myös perheet, joissa ei ole montaa lasta? asioilla on aika monta puolta, mutta uskoisin ettei kukaan ole valmis palaamaan siihen vanhaan hyvään aikaan milloin lapset kastui pihalla ja kirpputorit oli köyhäillistön juttu.

      Poista
    3. Joo, ei materiaalien kehityksessä ole mitään vikaa. Tarkoitin lähinnä sitä, että lapsiin liittyvä bisnes ja siihen liittyvä tavaratarjonta on ihan valtava ja ihmisille luodaan myös tarpeita, joita heillä ei aiemmin ole ollut. Kyllähän lapsilla on ihan valtavasti kamaa nykyään. Kuluttamisesta on tullut monelle harrastus. Tiedän ihmisiä, jotka ostelevat aikansa kuluksi lasten rattaita.

      Poista
    4. Joo, siltä on aika hankala sulkea itsekin silmiään. Olen kuitenkin nyt todennut, että rattaat tai merkkihaalarit tai mikä tahansa voi olla myös harrastus, ei ehkä minun oman intressilistan ykkösenä oleva, mutta jollekkin tosi tärkeä. Ja kun nyt puhutaan kuitenkin pienten lasten äideistä/isistä kuluttajina (murrosiässä lapsi vaatii varmaan enemmän mitä mama haluu ostaa), elämä voi olla joskus niin rankkaa ja kuluttavaa, että sitä hyvää oloa hankkiikin materian kautta, mikä nyt on mahdollista. Se on kuitenkin enemmän minusta koko yhteiskunnan ongelma kuin vaikka äitibloggareiden mainostamisen, mistä juttu lähti liikkeelle.

      Blogeissa kuluttaminen vaan näkyy eri tavoin. Jos olet ostamassa vaikka haalaria, kyllä sitä arkielämässäkin monet miettii mimmoisen hankkii ja selaa hieman nettiä mallistojen takia. Kun lastenvaatebloggaaja (miksi en itse tunnu kuuluvani) kirjoittaa ne mallistot, miettii minkä hankkii, tilaa puhun ja bloggaa senkin kun se tulee, se voi tuntua lukijasta siltä kuin se olisi ostanut jo viisi haalaria. Mutta siellä tekstin takana on usein äiti, joka viehättyy visuaalisuudesta ja ostaa ehkä hieman merkillä hyvää mieltä aamuihinsa, ei mikään mainostoimisto.

      Itse en lue vaateblogeja ollenkaan lastenvaatteiden kohdalla, mutta kyllä mulle muotiblogit uppoaa oikein hyvin. Sama juttuhan kaikessa on, tosin jos blogilla on lukijoita paljon, myös arkinen hankkisko silmälasit kääntyy lukijoiden mielessä piilomainonnaksi ja kulutushysteriaksi, arkinen asia sekin.

      Poista
    5. Mä oon kiinnostunut aikuisten vaatteista, mutta lasten en niinkään. Muotiblogeja luen ja katson minäkin ihan mielelläni. Varmaan olen jotain ostanutkin itsellenikin, kun olen sen jossain blogissa nähnyt.

      Ne on mun mielestä huvittavia ne yhteistyömainokset, jotka ei mitenkään liity blogin aihepiiriin, että tässäpä nyt on kuvia tästä mun uudesta imurista ja on hyvä imuteho ja sitten on tämä päivän asukuva tässä.

      Poista
    6. Musta kepulaisen äiti on nyt jollain tapaa asian ytimessä. Tai siis komppaan juuri tuota näkemystä, että tulisiko "hyvänä" äitinä kuluttaa ja paljon, kun oma arvomaailma on erilainen. Välillä tosiaan on saattanut tulla sellainen olo, että pitäisikö munkin ymmärtää jotain näiden lastenvaatteiden ominaisuuksien päälle paljon tarkemmin? Materia on mulle toisarvoista tai ainakin siihen pyrin, sekä itseni kohdalla, että välittää tämän myös lapsilleni. Vaatteita tietty tarvitaan, ettei palelluta pakkaseen ja on varmasti piristävää kun arjessa ei tarvitse leikkiä ainoastaan käpylehmillä. Ok, on ihmisiä joille lastenvaatehifistely, tai miksi sitä nyt voisi kutsua, on harrastus, mutta itse en vaan ymmärrä sitä, kun ne asiat eivät sillä tasolla kiinnosta (ja siksi ohitan yleensä aiheen postaukset). Ne ovat vain pieni osa elämää, jolle ei ole aikaa laittaa kovin suurta painoarvoa.

      Poista
    7. Komppaan Oi mutsi mutsia siinä, että minäkin ostan lapselle mielelläni esim. teknisiä ulkovaatteita, joista ei tule lätäkössä istuessa kurat läpi. Toki ostan ne mielelläni mahdollisimman halvalla, mutta ei minulla tältä osin ole mitään kaipuuta vanhoihin hyviin aikoihin, jolloin valinnan varaa oli just se sadetakki ja kurahousut.

      Täytynee käydä lukemassa tuo kepulaisen äidin linkkaama teksti, että ymmärrän vähän paremmin, miten kuluttaminen liittyy hyvään vanhemmuuteen. En nimittäin nyt ymmärtänyt ollenkaan. En ole missään törmännyt näkemykseen, että äitiyteni laatu riippuisi siitä, mitä tai minkä verran tuotteita lapselleni ostan.

      Toisaalta en myöskään tiedä ihmisiä, jotka ostavat lasten rattaita huvin vuoksi tai viidet välikausihaalarit. Onko mahdollista, että olen vain välttynyt kohtaamasta tätä ilmiötä, kun en ole koskaan niitä kaikista kaupallisimpia blogeja lukenut?

      Poista
    8. Märän kurahaalariasuisen lapsen äiti oli varmasti ihan mielissään kuriksistaan ja samalla rauhallinen kun ei tarvinnut miettiä kuluttamista, goreteksiä, eri materiaaleja, seurata blogeja saati pitää niitä;)

      Saaralle vielä, että kirjoitin tekstissä oman ja kärjistetyn näkemykseni siitä, miten nykyäitiyteen omasta mielestäni kuuluu kulutus. Tässä kommenttirimpsussa aikaisemmin mainitsemani:" pahimmassa tapauksessa on "huono äiti" jos ei kuluta. Rakastava äiti ostaa lapsilleen parasta ...?"- oli myöskin oma, tässä kohtaa muodostunut kärjistetty näkemys asiasta.

      Tuntuu että niin helpolla nää kommentoinnit lähtee lapasesta, vaikka selvällä suomen kielellä jotain kirjoittaa, sen saattaa joku helpolla ymmärtää väärin ja kohta jossain jo toraillaankin jostain ihan muusta asiasta.

      Tässä kommenttirimpsussa hyviä ajatuksia ja aihe näköjään puhututtaa, moneltakin eri kantilta.

      Poista
    9. tonne ylös viitaten, mä en ymmärrä miten kukaan voi olla kateellinen toisen saamasta tavarasta. ihan sama jos ois kateellinen isommasta palkasta, paremmasta koulutuksesta tjsp. kateus on turhaa ja vahingollista (ja yksi kuolemansynneistä ;))

      Poista
    10. Hyvä pointti;)! Kateus on todellakin yksi kuolemansynneistä ja multa se löytyy ja kaikki muutkin, olenhan syntinen ihminen;) Olen toisinaan kateellinen myöskin niistä palkoista ja koulutuksistakin;)! Ja kateus on todellakin turhaa ja vahingollistakin, ja ennenkaikkea vaikea myöntää. Siksi mm. siihen syntiin apua tarvitsenkin;).

      Poista
    11. Äh, mun tarkoitus ei ollut torailla. En vain ihan aidosti ymmärtänyt.

      Poista
    12. Jees, ja tarkoitin muitakin kommentteja-helppo ymmärtää väärin netissä kun kehonkieli, eleet ja ilmeet puuttuu, eikä aina jaksa esittää lisäkysymystä boksin kautta;)

      Poista
  20. Hyvin sanottu, mietin itsekkin viimeaikoina samaa ku olen alkanut lukea blogeja. Pelkkiä h&m ja nelli mainoksia :D

    VastaaPoista
  21. Koska tänne ei ilmeisesti kukaan muu syntinen kaupallinen bloggaaja ole kirjoittanut, laitanpa minä muutaman jutun sillä mielestäni keskustelu on aika mustavalkoista. Tässä tuntuu pohjalla olevan ajatus, että on kahdenlaisia äitiblogeja ja äitiblogilukijoita, niitä jotka kirjoittavat syntyjä syviä ja sitten niitä materialistiperseitä, jotka on jollain tavalla typeriä, eikä kukaan sellaiseksi haluaisi.

    Ensinnäkin, kuka tahansa voi alkaa kaupalliseksi bloggaajaksi. Ne jokablogin sivubannerin bootz ja zalando-mainokset on bloggaajan itse sinne blogiin pistämiä, ei niihin tarvita mitään yhteistyöpyyntöjä ja kieltäytymisiä ja myöntymisiä. Tiedän muutaman muotibloggarin, joka kuitenkin pystyy maksamaan niillä ruokalaskunsa, joten ei se mikään paska diili ole kun kyse on kuitenkin vapaaehtoisesta harrastuksesta.

    Toiseksi tässä on sama juttu mitä lihavuus-laihuus keskustelussa, että laihat ei sais sanoa ihmisiä lihavaksi mutta laihaksi saa sanoa ketä vain. Ei-kaupalliset bloggarit monesti ärtyvät mainostuksesta ja se sallittakoon heille, mutta entä jos minä kirjoitan tekstin missä sanoisin ärsyyntyväni pelkästä arkiläpätyksestä, ettei kiinnosta pissakakkajutut ja toisten lasten kääntymiset sitten tippaakaan. Mut ammuttas alas heti. Miksi näin? Onko se jotenkin hyväksyttävämpää miettiä toisen motiiveja jos ne ovat osaksi kaupalliset?

    Kolmas juttu on lukijamäärät. Kun mun lukijamäärät kasvoivat kasvamistaan, aloin saamaan todella paljon negatiivista kommentointia kaikesta henkilökohtaisesta kirjoittelusta. Jos nyt ajatellaan blogia harrastuksena ja kivana keskustelukanavana, ei mulla ainakaan ole halua jakaa perheasioitani tai ajatuksia äitiydestäni sellaisen ihmismassan kanssa, mistä joku luultavasti suuttuu ja vittuuntuu, sanoin mitä tahansa. Mulla on siihen keskusteluun ihan muut keskustelukanavat, luotettavia ystäviä nimittäin. Harmittaahan se itseäkin, ettei enää VOI jaaritella mitä tahansa henkilökohtaisia asioita, mutta toisaalta koen harrastavani bloggausta, en äitiyttä. se on siis ihan ok, että bloggaan sitten jostain muusta kuin niistä henkilökohtaisemmista perhejutuista.

    jatkuu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ehkä osannut tekstissäni ilmaista itseäni tarkasti, mutta tarkoitus oli pohtia, saavatko mainostamista harrastavat bloggaajat käyvän korvauksen työstään. Siihen viittasin ainakin tuossa otsikossa ja matalapalkkaisuudesta mainitsemalla. En myöskään huomannut haukkuneeni mainosbannereita rumiksi.

      Mä kyllä ajattelen niin, että kyllähän kaikenlaisia blogeja voi arvostella. Itse kuulun siihen ryhmään, jota ei ne pissakakkajutut eikä kääntymiset kiinnosta myöskään ja olen siitäkin varmaan joskus blogissakin maininnut. En tiedä, miksi se olisi joku kielletty asia sanoa.

      Kyllähän lukijamäärät varmasti muuttavat aiheita. Niinkuin tuossa alkuperäisessä tekstissäni pohdin, onko se mainostaminen vaan aihe muiden joukossa, jos ei halua muusta kirjoittaa.

      Poista
    2. Mä luulisin, et tietyissä kohdin se miksi asia aiheuttaa tunteita tiivistyy oi mutsi mutsin kommenttikohtaan "...Kun mun lukijamäärät kasvoivat kasvamistaan, aloin saamaan todella paljon negatiivista kommentointia kaikesta henkilökohtaisesta kirjoittelusta.... Harmittaahan se itseäkin, ettei enää VOI jaaritella mitä tahansa henkilökohtaisia asioita, mutta toisaalta koen harrastavani bloggausta, en äitiyttä." Lukijat usein löytävät blogeja ja viehtyvät niistä juurikin kirjoittajan kirjoitustyylin tai -aiheden mukaan. Sitten voi käydä tosiaan niin, että moni muukin löytää blogin ja lukijamäärät kasvavat. Nykyään se tuntuu jo eräänlaiselta blogin evoluutiolta, että lukijamäärien kasvu tarkoittaa kausaalisesti mainosten ilmaantumista (en nyt ota kantaa minkälaisten mainosten). Ja vastaavasti niiden henkilökohtaisten aiheiden vähenemistä (kuten mutsi kirjotitkin). Tämä sitten herättää tunteita, koska siitä omasta rakkaasta ja ehkä hyvin täkeäksikin muodostuneesta blogista alkaa hävitä niitä juttuja, joista kirjoittajan henkilöllisyys/persoona näkyi enemmän ja ne korvaantuvat tukkumaisemmilla mainoksilla. Mikä johtaa siihen, että suositut blogit saattavat tietyllä tavalla massoittua, ne alkavat muistuttaa toisiaan. Ja tästä ihmiset turhaantuvat. On totta että voi äänestää jaloillaan, mutta kirpaisee se silti kuin rakkaan ystävän menetys, jos lempiblogin suunta muuttaa itselle tärkeästä esimerkiksi liian kaupalliseen suuntaan. Mutta, tähän on joka blogin kirjoittajalla oikeus. Ja voihan suunta muuttua elämänliiikkeiden takia (ero, lapsensaanti, työkuviot) muutenkin selaiseen suuntaan ettei se enää tunnu omalta. Tässä mainosten ilmaantumisessa on vain niin helppo löytää se syyllinen.

      Musta kuitekin olennaista Liisan aloittamassa keskutelussa on tässä kohdin just pohtia tuota pointtia, et onko tämä ilmiö luonut uusia "matalapalkkaduuneja"? Tyytyvätkö naiset (jälleen) liian vähään, pysyykö meidän euro tälläkin rintamalla senteissä? Tietääkö kukaan millaisia diilejä miesbloggareilla on?

      Poista
    3. Nopea vastaus tuohon korvauspolitiikkaan. Ei, suurin osa äitibloggareista ei saa kunnon korvausta mainoksista. Mutta joillekin ne mainokset ovat tavoiteltavbissa oleva asia, mikä kertoo "suosiosta". Tiedän korvaukset aika hyvin, koska saan niin paljon tarjouksia missä ei ole päätä eikä häntää, jos mä haistatan paskat tarjoukselle, on kuitenkin 15 bloggaria jotka lähtee mukaan. Tässä mielessä naiset ei tajua bisneksestä tuon taivaallista.

      Oman blogini mainokset ovat pääasiassa kahta sorttia, mun kavereiden firmoja, joita buustaan mielelläni ilmaiseksi tai maksettuja mainoksia mistä saa oikean korvauksen. Puhun siis nyt sisältöyhteistöistä, sivubannerin mainoksethan on portaalin juttuja, tahon mikä maksaa mulle palkkaa.

      Mulle blogi on puoliksi duuni, vaikka otan sen harrastuksena. Mutta edelleen, kuten alemmassakin kommentissa mietin, olisiko lukija tyytyväinen jos tietäisi bloggarin saavan kunnollisen korvauksen mainoksista? Ei, se olisi epäreilua (vaikka miesbloggarit saisivat kuun taivaalta), koska hei, kuka tahansa voi kirjottaa blogia ja se nyt vaan on vittumaista et toinen äiti saa siitä jotain ja mä en.

      Poista
    4. Tuo on mun mielestä juuri se keskeinen asia tässä blogimainostuksessa ja siihen liittyvissä yritysyhteistöissä -osaavatko ja uskaltavatko bloggaajanaiset hinnoitella itsensä ja tarjoamansa mainostilan oikein. Tarpeeksi korkean liksan pyytäminen on meille naisille monesti edelleen vaikeampaa kuin miehille. Onhan se tietenkin ymmärrettävää, kun bloggaaja ei ole mikään bisneksen ammattilainen, mutta jotenkin toivoisi monesti, että olisi vähän kunnianhimoisempi asenne siihen kampanjoihin osallistumiseen. Kavereiden firmojen mainostamiseen on varmasti eri ote ja toisia autetaan puolin ja toisin.

      Kyllä varmaan aina löytyy kateellisia ihmisiä, jotka kokee jotenkin kamalana, jos joku saa harrastuksestaan samalla rahaa, mutta en usko, että niihin mielipiteisiin täytyy tuhlata kenenkään aikaa.

      Poista
    5. Mun pitää tuhlata sellaisten mielipiteisiin aikaa aika paljon, jos meinaan vastata jokaiseen "ei en saanut ilmaiseksi tätä äidinmaidonkorviketta ja myynyt sieluani eurolla", mikä on tapani, koska yleensä vastaan lukijoille kaikkiin kommentteihin.

      Mutta toisaalta tuo puoli-ilmaiseksi mainostaminenkin. Antaa ihmisten puuhailla mitä haluaa. Oon itse samaa mieltä, ettei ilmaseksi kannata hommata itselleen lisäduunia, mutta toisaalta kaikkia ei voi pelastaa.

      Poista
    6. tohon mustavalkoisuuteen, että mun kommentti oli harmaa - eli tavisblogit, blogit joissa välillä kaupallisia juttuja ja hyvin kaupalliset blogit. ekoja luen jos ne muuten miellyttävät, toisista useimmiten skippaan kamajutut ja kolmansia en lue oikeastaan ollenkaan. koska kaikessa on aste-eroja: lasten yksityisyyden loukkamisessa (viittaus tätskyn blogiin) ja tässä.

      Poista
  22. Kaupallinen bloggaajakin kirjoittaa yleensä siitä mikä on itselle ajankohtaista, usko tai älä! En tiedä moniko äiti oikeasti keskustelee ystäviensä kanssa vain niistä syvällisistä äitiyden ongelmista, kyllä mä ainakin puhun paljon myös pakollisista hankinnoista ja jaan kokemuksia mitä kannattaa ja mitä ei kannata hankkia. Samaa paskaa teen siis ihan livenäkin, kirjattakoon se sivistymättömän sieluni piikkiin.

    Arvonnat ja muu paska. Joku yhtälö siinä kuitenkin on, että jos kaverin firma lahjoittaa 3 paria merkkihanskoja, niitä tavoittelee päälle 300 äitiä. En siis koe sitä kovin huonoksi diiliksi lukijoille, tosin myönnän sen myös kasvattavan kaverini myyntiä. Monesti sitä innostuu itsekin niistä jutuista mistä lukijat, vaikka nyt arvonnoista. Jos harrastuksella voi tienatakin jotain, sehän on kai vain plussaa. tai en mä tiedä, en ole kuullut kenenkään harrastavan hullujen päivien myyjänä oloa, että se palkka ois niinku vaan extraa. Kun tää nyt oli sun vertaus.

    Kuka käskee lukemaan kaupallisia blogeja ja ärsyyntymään niistä? Kuka käskee harrastamaan paskaa jumppalajia, vaikka tarjolla olisi itselle mielekkäämpää tekemistä? Se on oikeastaan asia, mitä minä kaupallisena bloggarina mietin eniten, että kuka ne mainostuksen vastustajat pakottaa päivästä toiseen lukemaan lastenvaate- ja muita paskaäitiblogeja kuten omaani? Mä ainakin luen blogeja ilostuttaakseni itseäni, sama juttu miksi blogia kirjoitankin. sunkin blogi on edelleen lukulistallani, vaikka olen karsinut paljon äitiblogeja pois ihan siksi ettei se sisältö ole enää kolahtanut, mutta en mä niistä ole jaksanut blogata et miksi ne ei ole kuten minä olen.

    ps. jos nyt yhtään lohduttaa, niin itse kyllä laitan niille kympin lahjakortin lähettäjille suoraa viestiä, et harrastakoon itse kympillä' mitä lystää, mä en harrasta. Mutta jos saa vähän korvausta, se on lukijoista väärin. Jos saa paljon, se se vasta väärin onkin. Suosittelen siis yksinkertaisesti lopettamaan blogin lukemisen, jos sisältö ei nappaa. Saa sitä telkustakin katsoa pelkkää yleä jos huvittaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinkuin tuossa tekstissänikin totesin, kaupalliset blogit tuntuvat kiinnostavan lukijoita. En huomannut kritisoineeni sitä mitenkään, että arvontoja on olemassa. Lähinnä pohdin sitä, saako blogin ylläpitäjä tekemästään työstä reilun korvauksen, vai meneekö se oman harrastuneisuuden piikkiin. En myöskään huomannut tehneeni Hullut päivät vertausta, se tuli kai epähuomiossa. Kuvaan sohaisin vain ne mainokset, jotka lojuivat olohuoneen pöydällä.

      Selvennyksenä vielä, että itse en lue niitä kaupallisia blogeja, koska ne ei kiinnosta minua. Mutta kyllä mä kuitenkin olen tietoinen niiden olemassaolosta, vaikka en käytä niiden lukemiseen aikaa. Ja kyllä mun mielestä asioista täytyy saada puhua ja mun mielest keskustelu on ollut ihan asiallista. Ikävää, jos olet jostakin kommenteista tai tekstistäni loukkaantunut. Mä en ole mennyt kenenkään blogiin haukkumaan ketään, enkä ole tässä omassanikaan huomannut tehneeni niin. Jälleen kerran, tarkoitukseni oli pohtia, saavatko bloggaajat työstään oikean palkan. Ja mä en tiedä, miksi se suuren korvauksen saaminen olisi jotenkin väärin.

      Ja selvennän vielä kerran, että en lue sellaisia blogeja, joiden aiheet eivät kiinnosta minua.

      Poista
    2. Peesaan tässä nyt Liisaa, että nähdäkseni valtaosa kommentoijista on ollut sitä mieltä, että *ei itse* halua kaupallistaa blogiaan tai että ei ole kiinnostunut mainosblogeista. Ei haukkumassa että niitä ei saisi olla olemassa. (En mä lue naistenlehtiäkään, enkä montaa muutakaan asiaa tässä maailmassa. Ja kun Hulluista Päivistä puhuttiin, niin en mene sinnekään vapaaehtoisesti - en töihin enkä asiakkaaksi. :D)

      Siitä onko kaupallistaminen sitten väistämätön kehityskulku lukijamäärien kasvaessa - en tiedä. Jos ei ikävän yleisön lisääntyessä enää (?) halua kaivella napanöyhtäänsä, voihan linjaa vetää myös yhteiskunnallisempaan tai yleisempään suuntaan. Esimerkiksi. Mutta jos on kiinnostunut haalareista ja haluaa tehdä blogillaan rahaa, siitä vaan. Muutama lukija saattaa lähteä, ymmärtääkseni paljon enemmän tulee tilalle :)

      Mulle bloggaaminen on tosiaan puhdas harrastus - samoin kuin nyt vaikka futis. Kummastakaan en saa rahaa, mutta molempia on kiva tehdä "tosissaan", eli on palkitsevaa pelata toista joukkuetta vastaan, tai saada lukijoita, mutta en kaipaa sponsorisopimuksia enkä halua päästä pelaamaan stadionille. Futisammattilaiset on asia erikseen, ja niiden on mentävä sponsorin mainosnaamaksi - huiput varmasti saavat itse määrätä sopimuksensa.

      Ja taas takaisin tähän matalapalkka-asiaan. (Joskin nyt vedellään taas puhtaasti mututuntumalla, koska en tällaisia bloggareita henkilökohtaisesti tunne.) Voisin kuvitella, että moni sellaiseen halpadiiliin menevä bloggari on juurikin innoissaan vain siitä, että kiva kun harrastuksesta saa "siinä sivussa vähän pientä kivaa" itselleen. Eikä ajattele sitä, että tuottaa enemmän hyötyä sille mainostavalle firmalle - tekee sille (puoli-)ilmaista työtä.

      Viittasit myös Mutsi tuohon Arla-kohuun, jonka kävin blogistasi lukemassa. Jälleen spekuloin, mutta voisin kuvitella, että ihmiset riehaantuvat tuote-esittelyistä, koska blogeissa *on* niin paljon piilomainontaa, että sitä nähdään myös siellä missä sitä ei ole. Mutta kuten sanoit, lukijat voisivat äänestää myös jaloillaan.

      Mainostamisessa on (mielestäni ihan perustellusti) tietty eettinen koodisto, jota blogimaailma ei välttämättä hirveän tarkkaan tunne, ja se siksi on hedelmällinen maaperä markkinoijille. (Ja ei, en nyt viittaa siihen sun keissiin enää vaan ihan yleisellä tasolla.)

      Poista
    3. Mäkin kävin nyt lukemassa tuon Arlahomma, mutta en kyllä ihan kaikkia kommentteja jaksanut lukea.

      Tuli sellainen asia mieleen, että mikä loppujen lopuksi on mainos. Täytyi oikein käydä etsimässä sähköpostista se kutsu tuonne pahamaineiselle Arlan luomuaamiaiselle ja lukea, mitä siinä kerrottiin.

      "Hyvää huomenta! Ensi viikolla vietetään kansallista luomuviikkoa ja sen kunniaksi kutsumme sinut aamiaiselle kanssamme. Aamupalan lisäksi keskustelemme alla olevista aiheista ja toivomme sinunkin osallistuvan tilaisuuteen, jos ei muuten niin aamupalan merkeissä. Samalla pääset tutustumaan Anton&Antonin pop-up kahvilaan. Tervetuloa!

      Mitä kuluttajat ajattelevat luomusta? Miksi he haluavat ostaa luomua ja mitä epäröivät? Tekeekö lapsi perheestä luomun?

      Keskustelun virittäjänä juuri valmistunut luomubarometri, jota esittelee viestinnän tutkija Anne Leppänen Kuule Oy:stä. Kommentoijina kuluttaja, kauppias ja luomuvalmistaja sekä koko yleisö. Näkökulmamme on luomuruoka lapsiperheessä.

      Arla Ingman Oy toimii tilaisuuden sponsorina ja tarjoaa luomuaamiaisen sekä osallistujille lahjaksi tuotenäytekassin."

      Kutsun siis lähetti Arla Ingman Oy Ab:n tyyppi, joten tarkoituksena heillä ei nyt varmaankaan ole ihan vaan luomuhommista keskustelu, vaan tarkoituksena on aika varmasti markkinoida/näyttää/kertoa läsnäolijoille heidän luomutuotteistaan. Onko aamiaistilaisuus mainos? Onko siitä aamiaistilaisuudesta kertominen blogissa mainos? Juuri tuo epäselvyys kai herättää ihmisissä ihmetystä.

      Poista
    4. Mutsin blogissa olleen postauksen kuumaksi perunaksi (ainakin siinä vaiheessa, kun synnärillä niitä luin) nousi Arlan mahdollinen korvikekoodin rikkominen, koska luomukorvikkeet olivat esillä muiden tuotteiden joukossa. en tiedä mikä (viranomais)taho valvoo korvikekoodin noudattamista mutta senhän harkintavaltaan kuuluu, onko arla rikkonut sitä vai ei. oli tai ei, mulle postauksesta oli hyötyä, koska kaikissa muissa vähittäiskaupan korvikkeissa on kalaöljyä. vaikka jätän yleensä mihinkään tavaraan (edes lastenkirjoihin, vaikka niillä ei olisi kaupallista kytköstä - en lue niitä kenenkään blogista) liittyvät postaukset lukematta, tämä kiinnosti koska hitaan maidonnousun ihmisenä tarve korvikkeen ostamiseen oli akuutisti päällä, enkä osta korviketta, jossa on kalaöljyä. mulle kuluttajana oli siis henkilökohtaista hyötyä postauksesta (ja jopa siitä, että arla mahdollisesti rikkoi koodia - joka tapauksessa olisin korviketta ostanut mutta joutunut kääntymään apteekin erikosivalmisteiden puoleen).

      Poista
    5. Tartun vielä tohon puoli-ilmaiseen duuniin: niin kauan kun et työllistä itse itseäsi, voit olla varma että firma saa sinusta enemmän kuin sinä siitä. Merkittävästikin jopa. Oleellisempaa onkin miettiä saako sinä tarpeeksi korvausta mielestäsi työmääriisi nähden. Ja koska monelle se teksti niistä haalareista syntyisi oikeastaan muutenkin, ei mainostamiseen vaadita suurta panosta.

      Poista
    6. Joo, riippuu varmaankin vähän alasta ja työstä, miten se saatu hyöty kullekin määrittyy.

      Mutta onko se sitten niin yksinkertaista, että minä tästä väsään jonkun haalaripostauksen merkistä X ja sitten soittelen markkinointivastaavalle, että antakaa mulle ilmainen haalari niin mä mainostan teitä. Se on mahdollista varmaankin aika marginaalille osalle äitiysbloggaajista.

      Poista
    7. Ei varmastikaan ole noin suurimalle, mutta esim mun tapauksessa se menee niin että "oho kirjoitin postauksen jossa oli linkki, ja kappas se mainostaja onkin tässä verkossa. Haen tuolta linkkiin yhden mutkan ja saan euron". Eli varsin simppeli homma, kohtuullinen vaiva, lukijalle ei mitään eroa ja mulle pari ropoa. Tässäkin on tietty oleellista se olisinko kirjoittanut saman tekstin ilman mainostajaa. Uskon ja toivon että olisin, näin ainakin ajatuksissani tämä homma menee.

      Joku varmaan tekee niin että hakemalla hakee sitä ilmaista haalaria, ja mikä siinä jos sen sitten saa isolla työllä. Mun elitistisen kuluttavasta näkökulmasta oman vapaa-ajan "tuhlaaminen" yhtä halpaa kirpparilöytöä varten on myöskin hölmöä, joten meitä löytyy tässäkin moneen junaan :) Toki siinä kirpparitouhussakin on sama ilmiö: siellä kun käy kuitenkin niin jos löytää jotain sillä kertaa, sen yhden tavaran "kustannus" ajassa ei ole niin paha.

      Sori kun tukin sun kommenttiloodan tällä, taidan palata oman blogin työpöudälle ja siellä lojuvaan tekstiin :) Kiitos hyvistä ajatuksista!

      Poista
    8. Nyt tämä menee mielenkiintoiseksi. Kun siitä piilomainonnasta ja mainonnan etiikasta on ollut puhe, niin kirjoitatko Valeäiti sitten sellaiseen postaukseen, että "tässä postauksessa on maksettu linkki". Koska onhan siinä eroa, että linkkaa johonkin Iittalaan että tällaiset lautaset mulla on, katso jos kiinnostaa, tai että linkkaa, että kuulkaa mä diggaan näistä, klikkaa sinäkin, niin mä saan euron. Eli tuleeko se kaupallinen kytkös sun lukijalle ilmi?

      Poista
    9. Mä en ikinä klikkaa blogien tuotelinkkejä juuri tuon takia, koska useinkaan ei mainita, hyötyykö blogin pitäjä rahallisesti klikkauksista.

      Mä olen taas sillä tavalla laiska, että en jaksa miettiä noita mainostajayhteistyöjuttuja, vaan ostan sen haalarin, joka miellyttää silmää, enkä jaksa siitä ostoksesta avautua blogissakaan. En pystyisi tuottamaan toppahaalarista mitään kovin mielenkiintoista tekstiä.

      Poista
    10. Kyllä mä sen jotenkin merkkaan, en vielä tiedä miten. Linkit kun ei varsinaisesti ole "maksettuja". .kunnes joku klikkaa, ei rahaa liiku. Ja toisaalta tekstissä saattaisi olla vaikka kolme linkkiä, joista yksi ns. Mainosankkuroitu. Laitan varmaan aina sit tekstin alkuun jonkun disclamerin. Tai sitten en laita mitään sponssilinkkejä ollenkaan :) btw, kirjoitettuani tänään aiheesta (että ehkä aion vähän joskus kokeilla), on yksi lukija lähtenyt :D arka aihe, kuin korvike konsanaan...,;)

      Poista
  23. Nyt vähän aiheen vierestä, mutta täytyy sanoa: sie oot Liisa ihana! Mie kyllä kunnioitan sun tapaa kommentoida ja selventää omia ajatuksiasi kommentoijille, ilman että ottaisit palkoa nenään. Keskustelu on pysynyt todella asiallisena, ja uskoisin että suurelta osin sun ansiosta.

    Aihe on mietityttänyt minuakin. Juuri kuten Heli hyvin asian ilmaisikin: "Tämä sitten herättää tunteita, koska siitä omasta rakkaasta ja ehkä hyvin täkeäksikin muodostuneesta blogista alkaa hävitä niitä juttuja, joista kirjoittajan henkilöllisyys/persoona näkyi enemmän ja ne korvaantuvat tukkumaisemmilla mainoksilla.". Kyllä mua harmittaa muutamien suosikkiblogien muuttuminen selvästi kaupallisuuteen ja kuluttamiseen keskittyväksi. Harmittaa siitäkin huolimatta, että ymmärrän Mutsin pointin sisältöjen muuttumisesta lukijoiden lisääntymisen myötä. Ja harmittaa vielä enemmän jos muutos tapahtuu korvauksen tähden, joka ei ole missään määrin riittävä firman saamaan hyötyyn verrattuna. -miimu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tykkään, kun ihmiset on eri mieltä! :D

      Mutta kyllä mä ajattelen, että on muitakin aiheita kirjoittaa, kuin henkilökohtaiset asiat ja tuotteiden mainostaminen. Kaikki tietysti tekee omat valintansa sen suhteen, mistä tykkää kirjoitella. Nyt kun asiaa ajattelen, itse en koe kirjoittavani kovinkaan henkilökohtaisista asioista, vaan rajaan ne asiat blogin ulkopuolelle.

      Poista