CV:tä päivittäessäni ja työnhakuasioita pohtiessani olen muistanut, että minähän olen oikeastaan työnantajan unelma. Hoidan hommat hyvin, asiallisesti ja huolella, autan työkavereita ja tulen toimeen toisten kanssa, vaikka kieltäni purren. Päivitän osaamistani opiskelemalla lisää ja innostun muutoksista ja kehittämistyöstä. Olen hyvä työntekijä.
Aina välillä kuulee jotakin ihmistä kuvailtavan hyväksi äidiksi tai isäksi. Mitä pidempään olen itse ollut äiti, sitä huvittavammalta tuollainen määrittely kuullostaa. Mitä ihmettä tarkoittaa se, että on hyvä äiti? Ovatko nämä ihmiset jonkinlaiset poikkeukselliset lehmän hermot omaavia ihmisiä, vai ovatko he uhranneet jotakin lastensa hyväksi? Jaksavatko hyvät äidit aina kuunnella, jos lapsella on asiaa? Vai onko kyse vaan siitä, että osaa käyttäytyä perheessä suht koht asiallisesti?
Minusta tuntuu siltä, että hyväksi äidiksi itseään tituleeraaminen tarkoittaisi samaa kuin sanoisi, että olen hyvä ihmissuhteissa. Tänään vietettävän kansallisen epäonnistumisen päivän hengessä totean mieluummin, että olen epäonnistunut äiti, joka niiden epäonnistumisien kautta on oppinut paljon uutta itsestään. Toivotan hyviä epäonnistumisia myös teille muille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti