lauantai 6. lokakuuta 2012

Kuin paljon on viive?

Tajusin muutama päivä sitten, että en ole pitkään aikaan pohtinut, kumman lapsista antaisin pois, jos sellainen tilanne tulisi vastaan. Ja kaikkihan tietävät, että sellaisia tilanteita sattuu eteen ihan jatkuvasti. Minusta ei kuitenkaan ole kuoriutunut lapsien ihanuudesta intoilijaa. Tuo edellä mainittu välähdys liittyi siihen, kun huomasin jälleen pohtivani, kumpi lapsista on ärsyttävämpi. 

Tällä hetkellä vaihtelen suosikkia pitkin päivää. Kummallakin lapsella on käsissään mojovia valttikortteja: 3-vuotiaan jatkuva vastaan inttäminen, pikkusisaren jatkuva kiusaaminen, nuhteluille irvistely ja päälle sylkeminen. -Kyllä, lapseni sylkee suuttuessaan toisten perheenjäsenten päälle. Kakkonen hoitaa oman osuutensa yleisellä räjähdysherkkyydellä, pukemisrimpuiluilla sekä epämääräisellä käskemisölinällä, jota kukaan meistä idiooteista ei tajua ymmärtää. Hän ei puhu. Miksi hän ei puhu?


Kun kääpiö oli vuoden ja kahdeksan kuukautta, hän artikuloi selviä neljän sanan lauseita. Minä odotin viime kesää ihan jo senkin takia, että sitten voin alkaa jutella kakkosen kanssa. Hiljaista oli. Viime aikoina käymämme keskustelut voi summata seuraavasti: -Aauaa. -Onko siellä hauva? -Aaauuaa. -Vai tarkoitatko vauva, missä vauva? -Aauaa, köö, heihei. -Heihei. Diippiä shittiä.

Puheterapeuttikytkökseltäni kuulin, että perheiden toiset lapset oppivat usein puhumaan esikoisia myöhemmin. Esikoisten kanssa luetaan ja laululeikitään innokkaasti, on paljon kommunikaatiota. Kakkoslapset syövät vessaharjaa sillä aikaa, kun vanhemmat tappelevat uhmaikäisen kanssa. Näinhän se kai on mennyt. Tällä kierroksella on Leipuri Hiivat jääneet laulamatta. Nyt olisi kyllä hyvä hetki syyllistyä. 

25 kommenttia:

  1. älä vielä syyllisty. Meillä esikoinen on 1v 9kk (no pari viikkoa vajaa), eikä vieläkään puhu. Vauva on tulossa hetkenä minä hyvänsä, joten taantumista puheen kehitykselle on odotettavissa vielä enemmän. Ai että odotan sitä innolla.

    Ja kyllä olemme laulaneet, leikkineet ja lukeneet. Lapsi ei muuta tekisikään, kuin lukisi jos ei istuta hiekkalaatikon reunalla. Mutta puhe on silti sitä tasoa, että ulkopuolinen ei ymmärrä mitään. Ehkä ne oppii sitten vauvan kanssa puhumaan yhtä aikaa kahden vuoden päästä?

    VastaaPoista
  2. Joo, eihän suuri osa tuon ikäisistä sano mitään kovin järkevää. Sitä vaan erehtyy luulemaan, että omat lapset kehittyy samaan tahtiin. Ja se toisen lapsen hitaampi puhehan tarkoittaa teillä sitä, että nuorempi alkaa puhua joskus esikoululaisena. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mä syytän tästä puoliksi miestäni. Se kun puhuu lapselle sellaisia äääää ja öööööh juttuja, niin miten ihmeessä sitä oppisikaan puhumaan nopeasti? Tosin eikös se vastuu taida langeta silti minulle, kun olen lapsen kanssa päivät kotona.

      Ja hei, toi olisikin mukavaa, että pienempi oppii puhumaan sitten joskus esikoulussa. Saisi kyllä olla sitten kokonaan mykkä siihen asti, turha päästää inahdustakaan.

      Vaikka hei, kyllähän kuurojenkin vanhempien lapset oppivat puhumaan. En tiedä miten, mutta niin ne vaan puhuu :)

      Poista
  3. Sulla on liian hyvä muisti ;) Mulla ei ole hajuakaan minkä ikäisenä esikoinen teki mitäkin, joten en joudu vertailemaan... Kuvittelen heidän kyllä pääosin menevän aika samoilla linjoilla. Ja hyvähän se on kuvitella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle on vaan jäänyt mieleen tilanne, kun tultiin kaupunkiin kesälomalta ja 1,5-v esikoinen alkoi hiekkalaatikolla rähjätä kavereille, että EI SAA OTTAA LAPIOO!! Muuten mulla ei ole juurikaan muistikuvia kehityksen tahdista.

      Poista
  4. Meillä menee pojilla ihan toisinpäin tuo. Esikoinen sanoi ensimmäiset sanansa tänä kesänä, 2,5v ikäisenä. Kuopus, puolitoista vuotta nuorempi, suunnilleen samaan aikaan. Esikoisella on tietysti nyt todettu viivästynyt puheenkehitys. Olemme kyllä puhuneet, lukeneet, leikkineet... En suostu syyllistymään. Lapset ovat erilaisia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta turhahan siitä on syyllisyyttä ottaa, kun eiköhän nuo viivästymät johdu sellaisista tekijöistä, mihin itse ei voi vaikuttaa.

      Poista
  5. En minäkään muista miten esikoinen alkoi puhumaan. Hämmästeltiin vaan kun uusia sanoja putkahteli vähän väliä ja samoin menee nytkin. En tosiaan kirjaa ylös (kukas sitä sanontaa käyttikään) saksalaisen armeijan tarkkuudella mitä sanoja tuli milloinkin ja kunka monta sanaa osaa. En oikeastaan ymmärrä sen pointtia, koska tuntuu sille että tulemme aina jälkijunassa. Eli lapsi 1,5v. on saattanut hokea jotain sanaa viikon ennekuin me tajuamme asian...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä muistan siksi, kun lapsi ei sanonut sanaakaan ennen 1,5 vuotta ja sitten alkoi saman tien puhua lauseilla. Se oli hassua. Kirjauksia sanoista en ole kyllä koskaan tehnyt. ;)

      Poista
    2. Niin ja saahan lapsi oppia ihan omaan tahtiinsa. Pointtina oli lähinnä se, että on aivan helvetin tuskallista välillä, kun toinen turhautuneena kiljuu kun ei muut osaa hänen ähkimistään tulkita.

      Poista
  6. Tuttua tuo syyllistyminen. Tuntuu, että esikoinen vie kaiken huomion. Sen kanssa tosiaan kinastellaan (huudetaan toisillemme) ja sen kanssa touhutaan. Kakkonen vain katselee vierestä ja jossain kohtaa sentään muistan vaihtaa tytön vaipan ja vähän ruokaakin sihdata suuhun. Oppi sentään nyt mönkimään, pääsee tekemään rauhassa pahojaan. Niin ja meillä tuota kiljumista joudutaan myös kestämään, veikkaan vaan että meillä se johtuu kireästä kielijänteestä (toivottavasti johtuu) - kun ei voi jokeltaa niin kirkuminen on vaihtoehto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan hyvin tuon tunteen vauvan kanssa. Tuntui siltä, että vauvaa vaan kanniskeltiin mukana paikasta toiseen, mutta ei siinä kyllä hirveästi jakamatonta huomiota muista tai ehdi antaa. Nyt kun kakkonen on isompi, niin on jo hyvin mukana lukuhommissa ja muissa.

      Poista
  7. Ai että, tämä ja toi linkkaamasi teksti sai kyllä taas repeilemään ja hymähtämään. I like. Juuri tänään päivittelin että ei kyllä muuten jokella vielä mihinkään suuntaan toi kakkonen ja ykkönen sanoi jo tästä kuukauden päästä "äiti". No ehkä se koulussa puhuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei tuolla kakkosella näytä olevaan minkäänlaisia ambitioita puhumisen suhteen. Arvelee pärjäävänsä toistelemalla äänteitä köö ja anna-anna-anna-anna. On vähän kommunikaatiovaikeuksia meillä. Mutta ei onneksi niin kamalaa, kuin oli silloin synnytyksen jälkeen. :)

      Poista
  8. Mahtavaa! Tästä tulee mun meditaatio. Kun kaikki ärsyttää, alan pohtia, lähteekö toi eka vai toka vai sittenkin mies. Nauratti paljon.

    Eipä meilläkään ole kuopukselle paljon loruiltu tai jaksettu muskarissa käydä, mutta toisaalta hän on usein kuulolla kun esikoiselle luetaan tai rallatellaan jotain. Voisi (toive)ajatella, että siitä jotain tarttuu? Kuopus on vasta 9 kk, aloittelen syyllistämistä tuossa vuoden vaihteen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puistossa oli vähän aikaa sitten lauluhetki ja huomasin, että kakkonen oli ihan kauhuissaan, kun näki laululeikkejä. Ei ollut koskaan nähnyt vastaavaa. :D

      Poista
  9. Sitä minä vaan, että mahtava blogi sinulla! Eksyin tänne jo kerran, mutta tänään eksyin paremmalla ajalla ja tykkään tosi paljon tyylistäsi.
    Ei muuta. :)

    VastaaPoista
  10. Siis aivan samaa oon miettiny, meiän nuorempi on nyt 1 v 8 kk, ja muistelin että esikoisen ollessa justiin tuossa iässä, me oltiin reissussa jossa hän kertoi koko ajan kaiken näkemänsä kovaan ääneen, ja minä myös ymmärsin kaiken! Nyt tämä kuopus sanoo suunnilleen äiti ja nami ja tuon samaisen auuua. Jipii! En minäkään ole niistä kirjoista ihan samanlailla jaksanut enää innostua ja muskarikin jäi kuopuksen ollessa 10-kuinen, mutta kyllähän tuo päivisin paljon enemmän puhetta kuulee, kun nykyisin joku on ihan joka hetkellä äänessä ihan täällä kotona hengaillessakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mäkin ajattelisin, että se jatkuva puheen kuuleminen helpottaisi myös puheen oppimista, mutta ilmeisesti ei! :)

      Poista
  11. Mun ensimmäinen lapsi on syönyt sitä vessaharjaa, niin siks vissiin ei puhu oikeen ton syvällisempiä. Tai sitten se on se, kun sitä on työnnetty kasvot menosuuntaan rattaissa. Tätä oli tuumannu yks mummukka kauppakeskuksella äitikaverille, jonka niinikään 1v 8kk poika ei oikein puhunut. Tai ehkä se on molemmat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta mua ei yhtään ahdista kun kaikki meidän puiston lapset on näitä vajakkeja jotka ei puhu mitään järkeviä! Siellä on sellainen viis pientä esikoispoikaa, joiden jutut on tasoa kakka.

      Poista
    2. Hyvä että on vajakkiseuraa! :D

      Poista