tiistai 29. toukokuuta 2012

Kipu ja lääke

Historiallinen hetki äitiydessä. Olen onnistunut diagnosoimaan elämäni ensimmäiset hampaidentulokitinät. Siihen meni 3 vuotta ja 4 kuukautta. 

Yleisesti ottaen olen kokenut vauvan ja pienen taaperon kiukkujen tulkinnan vaikeusasteeltaan ydinfysiikkaa vastaavaksi. Ilmiö on olemassa, mutta minä en ymmärrä syy-seuraussuhteista mitään. Lapsi kiukuttelee ilman perusjärjellä havaittavaa syytä ja se on vaan kestettävä. Nyt kakkonen syö harvakseltaan, on kiukkuista kiukkuisempi, kuolaa kuin koira, heräilee aamulla ennen kuutta ja nukkuu päivälläkin vain vähän. Eikös tämä tarkoitakin hampaita?


Minne hampaat ovat tulossa? -Siitä minulla ei ole aavistustakaan, koska en jaksa tunkea sormiani kakkosen suuhun ikeniä tunnustelemaan. 


Onneksi lapsen jatkuvaan kiukutteluun on olemassa myös lääke. Se on nimeltään New York Super Fudge Chunk ja Chocholate Fudge Brownie. Beniltä ja Jerryltä aikuiseen makuun. Haetaan kaupasta sateen saattelemana vähän ennen lasten nukkumaanmenoaikaa. Nautitaan sohvan nurkassa kitinävapaassa ympäristössä, jossa kukaan ei roiku jalassa. Santsataan pari kertaa tilanteen niin vaatiessa.

12 kommenttia:

  1. Mun on pitänyt opetella herkuttelutaito tässä äitiydessä jotenki erikseen. Hitsit että onkin kivempi lähteä kauppaan kun on eka ottanut kupin teetä ja vähän suklaata. Aikasemmin vaan lähtenyt kiukkusena ku ampiainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon kyllä osannut herkutella tosi hienosti jo pitkään! :)

      Poista
  2. Mä pohdin samaa juuri äsken. Puolen tunnin järkyttävä huutosessio taaperolta, nukahti lopulta omaan sänkyynsä kun panadol alkoi vaikuttaa. Tai kiukku unohtui, tiedä häntä.

    MUTTA. Multa löytyi kassin pohjalta vain yksi kämänen lakupatukka. Lyödään sitten vielä lyötyä, ja miehelläkin on sählypäivä. Voisin sanoa kirosanan jos toisenkin.

    Meillä on kiukuttu siis taas viikko. Eikä hajua mikä hammas sieltä tulee. Mutta kun aamulla herätään ennen kuutta ja päiväunille ei suostuta menemään ilman särkylääkettä, niin mitään muuta selitystä en minäkään tälle keksi. Huomiseksi on pakko tehdä järeämmät herkut päiväuniajaksi. Ei auta muu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, laku on selkeesti riittämätön. Kaupasta parempia herkkuja. :)

      Poista
  3. Tuolla meidän lapsella on juurikin viisi minuuttia aikaa nukahtaa, koska klo 21.30 on sovittu miehen kanssa treffit kotisohvalle FST:n ja lakritsijäätelön eteen. Ja pinnasängystä kuuluu vaan ryske! Kohta hiivin pakastimelle yksin...

    Mun miehellä on muuten ärsyttävä tapa todeta aina "no ei joka päivä voi olla" kun marisen ettei ole mitään herkkua. Miten niin ei, en ymmärrä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on niin mukavasti ohjelmoidut lapset, että kun esikoinen vielä lauleskeli kuuluvasti sängyssään, minä olin jo tyhjentänyt eilisen jätskipurkin jämät ja hohottanut yhden jakson verran vallantunteessaan piehtaroivalle miespoliisille Lainvalvojissa. <3

      Poista
  4. Mä tässä yritän pudottaa muutamaa "hampaidentulokiloa", kun syyt herkutteluun vast'ikään loppuivat :) Mutta se tunne, kun on koko päivän (ja yön) kuunnellut eriasteista kitinääkäninääitkua ja sitten hiljaisen hetken saavuttua syö ansaitusti (?) jätskiä tai karkkia. No, ehkä esim. uhmaikä antaa mulle sitten uudet syyt iltaherkutteluun, mene ja tiedä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että sä saat vielä paremman syyn herkutella illalla. Sanallinen väittely lapsen kanssa on melko uuvuttavaa myös. :)

      Poista
  5. Mahtava lääke, saakos sitä reseptivapaasti kelakorvauksin? :) täytyykin käydä illalla lääkekaapilla, en onnistunut tänään synkkaamaan ykkösen ja kakkosen päikkäreitä, ja lepohetki jäi käyttämättä. Ja sen kyllä huomaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyisi vähintään olla joku paljousalennus. :) Mä epäonnistuin kroonisesti päiväunien synkkaamisessa melkein vuoden. Silloin kului paljon suklaata.

      Poista
  6. Jep meidän 3kk hampaidentekijä ryydittää nuo kaikki heräilyt, jatkuvat syömistarpeet, huonounisuuden myös vatsavaivoilla. Nekin vissiin kai kuuluu hampaiden tuloon (näin äitini minua valisti, kun en itse sitä tajunnut =)). Ja 2,5 vuotiaskin kiukuttelee myös. Oliskohan sieltäkin viimeisiä maitohampaita tulossa. Isompi on päikkäreistäkin luopunut, joten mamma ei voi enää kovin helpolla päivisinkään lääkitä itseä herkuilla kun hänen täytyy saada kans. Illalla/yöllä pitää ottaa menetetty mässäily aika takas.Lakut, salmiakit ja suklaat loppu just. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No teillä on nuori hampaidentekijä!

      Mä yritän aina häipyä huomaamatta kesken leikin keittiöön ja tungen äkkiä herkkuja suuhun, ennen kuin lapsi tulee perässä. :D

      Poista