perjantai 2. syyskuuta 2011

Kaikkea täytyy kokeilla, paitsi unikkokuosia

Kun palasin kotiin taannoiselta hemmottelureissultani a.k.a. juurihoidosta, oli kakkonen imaissut tuttipullosta 80 millilitraa korviketta -ennätysmäärän siis. Olin liikuttunut, onnellinen ja helpottunut. Itketti ihan vähän ilosta. Aiempina viikkoina olin keskittynyt tirauttamaan kyyneleitä hokien mielessäni "Mä en koskaan pääse täältä mihinkään. Mä en koskaan pääse täältä mihinkään." Taisin sanoa sen muutaman kerran ääneen miehellekin.

Iltaisin kuuntelin hiljaa sohvalla viereisessä huoneessa karjuvaa kakkosta ja tuttipulloa sitkeästi vauvan suuhun suostuttelevaa miestä. Välillä huuto hiljeni, minä olin toiveikas ja sitten huuto alkoi uudelleen. Minä jatkoin tutuksi tulleen lauseen toistelemista.



Kuluneiden tuttipulloharjoitusviikkojen aikana olen seissyt kaupan tuttipullohyllyjen edessä, kuin voittoarpaa etsien. Tutkaillut erilaisia suuttimia ja pullojen muotoja. Olen toistaiseksi kieltäytynyt ostamasta ainoastaan unikkokuosisia tuttipulloja, koska minun mielestäni kaikki unikkokuosinen tavara pitäisi kerätä roviolle ja tuikkaista tuleen. Toistaiseksi Ainun jänispullo on muodostunut syöttökisan suosikiksi. Mies arvelee nyt löytäneensä myös korvikkeen optimaalisen tarjoilulämpötilan. Ihonlämpöinen on kuulemma kakkosen mielestä liian kuumaa.

Olen päätynyt siihen, että neuvolan imetysohjaukseen olisi ainakin minun kohdallani pitänyt sisällyttää muistutus siitä, että vauvalle on hyvä tarjota tuttipulloa säännöllisesti, jotta pulloruokailun taito pysyy yllä. Minunlaiseni kotiurpo unohtaa välillä poistua perheensä parista. Luulen, että säännöllisellä kotoa poistumisella olisin ollut paljon lempeämmällä tuulella useampanakin päivänä. Täysipäiväisessä äitiydessä unohtaa monesti pitää huolta lasten ohella myös itsestään. Tämän väsyneen äidin on päästävä nauttimaan lapsivapaasta ilmatilasta yhtä syöttöväliä pitemmäksi ajaksi vähän useammin kuin kerran puolessa vuodessa.

Minun sydämeltäni on pudonnut painava kivi. On ihana tunne, kun ei ole enää niin korvaamaton.

7 kommenttia:

  1. niin samaa mieltä. Oma äitini muutti tällä viikolla tuohon parin kilometrin päähän. Kävin eilen päivällä itsekseni kaupassa. Kun palasin, oli neiti mummon kainalossa nukkumassa. Ihan mahtavaa, että sinäkin pääset nyt vihdoin kotoa jonnekin!

    VastaaPoista
  2. mahtava kuulla! ja sitäpaitsi nuo ainun uudet pullot on törkeen hienoja. laiva on meidän suosikki, ja odottelee valmiina sällin kasvamista isompaan pullokokoon.

    niin paljon kun liputankin sen oman ajan puolesta, nyt on ilmennyt hämmentävä ongelma. parin kuukauden päästä, pojan ollessa 5kk, on tulossa perinteinen "tyttöjen viikonloppureissu", johon olen toki lähdössä mukaan. valtaosa on sen 2 yötä reissulla, mutta enpä tiedä mitä tehdä.. mies sanoo, että mene vaan kun kerrankin pääset, kyllä me pojat pärjätään. kuinka ikävä kahdessa yössä voi tulla (minulle)? ja miten mun tissit pärjää? :D poikien pärjäämistä en epäile hetkeäkään.

    en olisi kuuna päivänä uskonut käyväni tällaista kamppailua itseni kanssa, mutta kyllä tämä mutsius sitten kuitenkin päätä ja sydäntä pehmentää.. mikä on tavallaan aika ihanakin huomata. kyyninen akkakin pehmiää.

    VastaaPoista
  3. verski: Niinpä. Ja kun vauvan voi jättää niiden ihmisten hoiviin, jotka palavat halusta hyysätä sitä vauvaa, niin sitä parempi.

    kyyninen akka: Mä koin ton jäniksen jotenkin enteenä, kun on jäniksen vuosi ja kaikkee.

    Näin se kuule menee. Tämäkin "minulla on ongelmia lepertelyn kanssa"-äiti ei ole toistaiseksi pystynyt poistumaan 2-vuotiaan lapsensa seurasta kuin yhdeksi yöksi. Itsellä tulee ikävä ja sitten jos ajattelee, että sillä lapsella on kanssa ikävä minua.

    Mutta tässä asiassa ihmiset ovat vaan erilaisia. Tunnen monia, jotka ovat ihan huoletta lähteneet pariksi yöksi pois 5kuisen luota. Pumpun kanssa varmaankin pärjäilisi niiden tissienkin kanssa.

    VastaaPoista
  4. "Täysipäiväisessä äitiydessä unohtaa monesti pitää huolta lasten ohella myös itsestään. "
    Näinpä juuri, ja sitten minusta on hyvä sanonta, että jos ei pidä itsestään huolta niin ei voi jaksaa huolehtia toisiakaan niin hyvin kuin pystyisi.

    Minulla tuo itseni huolehtiminen onnistuu vain niin, että kirjoitan kalenteriin joka viikolle sovitun harrastuksen (mielellään myös maksetun, jotta on lisäpainetta mennä). Ensi viikolla se liikuntaharrastus taas alkaa, Luojille kiitos!

    VastaaPoista
  5. Mä näpertelen lähinnä näiden käsitöideni ja kirjojen kanssa. Niiden takia ei yleensä tarvitse lähteä kovin kauas. Ja se on harmi.

    VastaaPoista
  6. onnittelut todella! meidänkin typyllä (4,5kk) alkoi pulloruokinta sujua vasta tuossa parisen viikkoa sitten, ja se on mahdollistanut... no mahdollistanutnyt jonkinlaisen kikialun tän imetystissi- rumban tienoolla. Hieno homma!

    VastaaPoista
  7. Se vapauttaa ainakin minun mieltäni todella, jos voi edes vähän vähemmän kiireellä käydä välillä tuulettumassa. Onnea myös sinne teille päin!

    VastaaPoista