Jos olen oikein iloinen, juhlin hyvää mieltä herkuttelemalla. Jos olen selviytynyt jostakin urakasta kunnialla tai jos pitää jaksaa väsyneenä, ostan itselleni jotakin hyvää syötävää. Syön myös suruuni. Minun pitää voida henkisesti todella huonosti unohtaakseni syödä.
Matkalla kääpiön elämän ensimmäiselle kampaamokeikalle aiemmin tällä viikolla mietin, olenko siirtämässä syömistapojani lapseeni. Olin luvannut ostaa kääpiölle pillimehun, jotta hän suostuisi jännitykseltään istumaan kampaajan tuoliin. Palkkioksi paikallaan istumisesta olin luvannut ostaa hänelle hiusten leikkuun jälkeen kaupasta pullan.
Saako lasta palkita ruoalla? Seuraako tästä ongelmia? Olenko kasvattamassa lapsestani ihmistä, joka minkä tahansa tunteen yllättäessä on ensimmäisenä työntämässä kättään keksipakettiin? Muistan lukeneeni jostain, että lasta kannattaisi palkita aineettomilla lahjoilla. Karkkipussin tai uusien lelujen sijaan täytyisi lapselle antaa palkkioksi hyvästä suoriutumisesta esimerkiksi halauksia ja yhteistä aikaa.
Minun on vaikeaa uskoa, että 2-vuotiaan lahjonta aineettomilla palkkioilla vetäisi vertoja muumikeksipaketin vilautteluun. Välillä lapsi on saatava tekemään asioita, joita hän vastustelee. Silloin rusinat ja pillimehut ovat kovassa kurssissa -tai sitten d-vitamiinitipat. Kun kesällä suostuttelimme kääpiötä ottamaan ensimmäistä kertaa elämässään lääkettä suun kautta, oli kaikilla herkuilla lahjominen ainoa keksimämme keino lääkityksen aloitukseen. Tarjosimme keksiä, mehua, hilloa ja mitä tahansa makeaa satuimme keksimään. Vihdoin kääpiö ilmoitti, että suostuisi ottamaan antibioottinsa, jos saisi d-vitamiinitippoja. Ne ovat hänen mielestään "herkullisia".
Millä te muut lahjotte lapsianne?
Kyllä meilläkin juhlistetaan erikoishetkiä syömällä hyvin, herkuttelemalla. Ekan parturin jälkeen syötiin täysjyväkeksit (;D ne on herkullisia) ja maitoa. Niin kai sitä aikuisenakin tehdään, kun on saavutettu jotain uutta? Ehkä kolmannella parturikerralla tyydytään jo kehuihin.
VastaaPoistaToki samalla sanotaan miksi juhlitaan ja kehutaan sanallisesti.
Mutta sellaista olen vähän tietoisemmin vältellyt, että "hiljentaisin" lasta ruualla jatkuvasti esim. rusinoilla tai muulla. Sen olen itselleni perustellut hammasterveydellä sekä muutenkin terveillä ruokailutavoilla.
Olen kyllä tuotakin ajatellut, etten opettaisi esim. pahan olon purkamista ruokaan tyyliin: lapsi kaatuu - ota nakki. Jee nakilla kaikki hyvin. Puhallus, hali ja itkun sieto on minusta siinä parempi. Mutta jos pää on auki, tai ensimmäinen tyttöystävä pettää jättää ja karkaa, ja Muumikeksit auttaa, niin silloin niitä tasan käyttäisin.
(tulikohan tästä yhtään looginen teksti, on tässä samalla melkoinen rusinahetki menossa)
Olen miettinyt samaa, ettei loisi likaa ruoka=lohtu mielleyhtymää. Ruokaa ei meillä myöskään käytetä naperon huiljentämiseen tai harhauttamiseen (ainakaan isossa määrin, varaan itselleni pakkotilanneoption... ;D).
VastaaPoistaEkan kerran löysin itseni lahjomasta keksillä viime viikolla, kun piti saada vajaa 2 wee kokeilemaan uuden talvihaalarin sopivuutta. Kun napero sai keksinsä nakerrettua, ihmettelin mihin se pinkaisi. No se kävi hakemasta vessasta kasan vaatteita, joita ohjensi mulle päälle pantavaksi ja ehdotti "kokke, äiti antaa kekki". Nopeesti se kuvion hiffas. ;D
Lahjontana meillä on toistaiseksi toiminut jonkun lapsen mielestä kivan jutun tekeminen. Esim. syö nopeesti lautasen tyhjäksi niin mennään sit pihalle katseleen sieniä tms.
bleue: Mun oma suhde itsensä palkitsemiseen ruoalla on niin patologinen, että mun on vaikeaa hahmottaa, mikä on kohtuullista toisten maailmassa.
VastaaPoistaRuoalla hiljentämistä välttelen itsekin, koska mitään kitinää ei mun mielestä pidä palkita. Sen verran behavioristi olen. Varmaankin se on se ydin, että ruoalla voi juhlistaa, mutta se ei tarjoa lohtua. Paitsi minulle.
Ja tuossa muumikeksipaketissa korostetaan, että valmistuksessa on käytetty rypsiöljyä=terveellistä ja hyviä rasvoja.
Kiki: Joo, ei kyllä lohtuahmijaa haluaisi lapsestaan tehdä. Pakkotilanneoptio tuossa hiljentämislahjomisessa on meillä ollut lentomatkailu. Silloin on valmis kaatamaan lapsen suuhun ihan mitä vaan, että se olisi hiljaa.
Hauska lapsi teillä!