Minä olin keittiössä laittamassa tillilihaa (kyllä!). Kääpiö ryntäsi paikalle paperinpala kädessään ja vaati taideteoksensa teippaamista seinälle.
"Eikö ole hieno?" kääpiö tivasi.
"Joo." totesin vaisusti. "Mitä se esittää?"
"Siinä on linnun siipiä, taas."
"Aijaa. Haetaanpa teippiä. Mihin sä haluat liimata sen?"
En osaa arvioida 2-vuotiaan piirustusten taitotasoa, koska minusta ne ovat kaikki vaan tuherruksia. Itse olen enemmän esittävän taiteen ystävä. Täytyykö tätä kehua?
Voihan tota kehua, koska onhan siinä selvästi haettu sitä oikeaa muotoa. Mutta tehän voisitte yhdessä katsoa kirjasta tai puistossa millainen se siipi on, ja sitten opetella piirtämään se oikein. Tai katsoa millaisia erilaisia siipiä eri linnuilla on ja verrata niitä. Ja piirtää se loppu siitä linnusta myös. Niin tehtiin tarhassa silloin kun mä olin pieni.
VastaaPoistaSä olet ihanan positiivinen! Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että siinä voi nähdä ihan mitä vaan mieleen pälkähtää. Tuo yksi suhero muistuttaa kyllä jotakin hyönteistä.
VastaaPoistaTällä(kin) asialla on (taas) kyllä mun mielestä monta tasoa. Ja olen niitä, tavoilleni uskollisena, omassa päässäni kehitellyt varmasti ihan liikaakin.
a) Täytyykö lasten piirustusten välttämättä pyrkiä kuvaamaan aihettaan mahdollisimman tarkasti? Oma piirustusinnostukseni tapettiin koulussa melko tehokkaasti, kun en sitä kaikkein parasta linnun siipeä saanut aikaiseksi ja kuvallisen ilmaisun tyyli oli melkolailla opettajan sanelema.
b) Tästä kyseisestä piirustuksesta en tiedä, kuinka paljon keskittymistä sille on uhrattu. Mutta pitääkö kaikenlaisia tuherruksia sitten ylistää, jos ei itse oikein saa niistä selvää? Se on vähän falskia. Lapsen jokaiselle tekemiselle, josta hän haluaa ylistystä, ei mun mielestä tarvitse hurrata. Siis jos se tekeminen on joku vasurilla sutaistu tekele, kun tietää että lapsi ei ole siihen vaivaa nähnyt. Näitäkin tilanteita tulee välillä. Lapselle syntyy vääristynyt kuva omista taidoista ja sitten se on kohta Idolsissa kansan pilkattavana, kun kukaan ei ole kotona kehdannut sanoa, että et sä oikeasti osaa laulaa.
c) Pitääkö lasta kotioloissa jotenkin ohjata piirtämisessä? Itsellä siitä tulee jotenkin ikävällä tavalla ammattipedagoginen olo, jos alkaisin jotakin ohjaustuokiota pitämään. Onko sillä mitään väliä, miten tai mitä lapsi piirtää?
Että repikää siitä sitten.
Mä olen toi äskeinen anonyymi. Jatkan tästä vielä kun aihe on niin kiinnostava.
VastaaPoistaa) Musta ehdottomasti ei tarvitse! Omat kokemukset on saman suuntaisia kuin sinulla koulusta. Mutta koulutuksen saaneen taiteilijan pitämässä kuvataidekerhossa sai toteuttaa luovuutta vapaasti, ja se oli ihanaa. En ole ikinä piirtänyt niin hyvin kuin 8-vuotiaana.
b) Tästä olen sun kanssa samaa mieltä. Minusta yrityksestä pitää kannustaa. Sutaisuja ei tarvitse kehua, jos lapsi itsekin tajuaa ettei ole yrittänyt kunnolla. Itse olen ajatellut että näistä pitää sitten tulevaisuudessa jutella lapsen kanssa - että missä tässä on se siipi ja mitä se oikein mietti siinä kun piirsi sitä.
c) Tästä ajattelen niin, että ohjataanhan lapsia käyttämään haarukkaa, pukemaan ja käymään pissalla. Miksei sitten piirtämään? Tietysti piirtäminen tulee jossain em. taitojen perässä, mutta en usko että lapsi ajattelee että jaaha, nyt äiti pitää mulle ohjaustuokiota. Uskoisin että se ajattelee vaan että äiti on kiinnostunut mun jutuista, jos katsotaan yhdessä kirjasta kuvia ja yritetään piirtää samanlainen.
Muistan omasta lapsuudesta huikeita ahaa-elämyksiä, kun joku esim. näytti miten piirretään perspektiivi. Mistä sellaistakaan voi tietää ennen kuin joku fiksumpi näyttää? En usko että siitä mitään haittaakaan on. Pikemminkin se kehittää lapsen taitoja ilman, että kyse on mistään "opettamisesta". Taidan kuulua siihen koulukuntaan, jonka mielestä lapsilta voi lempeästi vaatia paljonkin, jos niille vaan antaa edellytykset toimia.
Kuulostanko mä nyt ihan siltä tiikeriäidiltä? Taidan vähän kuulostaa.
Tämä on mielenkiintoinen aihe.
VastaaPoistaAloin tässä miettiä, että enhän minä lasta laulamaankaan opeta. Se vaan lauleskelee ihan nuotin vierestä, enkä siihen koskaan puutu, vaikka itse musikaalinen olenkin. Lapsi nauttii laulamisesta ja se riittää. Jotenkin luen piirtämisen samaan kastiin. Siitä voi nauttia ilman mitään sen suurempia ambitioita lopputuloksen suhteen. Laulan yhdessä lapsen kanssa ja vastahakoisesti piirtelenkin, mutta en oikein osaa tai halua tilannetta ohjata johonkin suuntaan.
Mutta ehdottomasti olen samaa mieltä siitä, että lapselta voi ja pitää vaatia asioita. Ehkä koen itse vieraaksi vaatimusten liittämisen ns. leikkiin ja luovaan ilmaisuun.
jatkan vielä vähän :)
VastaaPoistaJoo, tuskin se mitenkään kieroon kasvaa vaikka ei ohjausta piirtämiseen saisikaan :) Mä vaan tulkitsin ton tilanteen niin, että ilmeisesti lapsi on tosi kiinnostunut lintujen siivistä, joten tuli mieleen että siinä voisi olla erinomainen pedagoginen hetki tutustua aiheeseen syvällisemmin. Näen ohjauksen niin että siinä autetaan lasta kiinnittämään huomiota tiettyihin asioihin, joita lapsi sitten itse työstää eteenpäin oman tahtinsa ja kiinnostuksensa mukaan. En tarkoittanut että lapselta pitäisi "vaatia" jotain tiettyä suoritusta tuon tyyppisissä leikeissä. Mutta jos lapselle näyttää miten erilaisia juttuja tehdään, se oppii tekemään uusia asioita siinä leikkiessään.
Aargh, musta tuntuu että mä en nyt osaa selittää tätä mun juttua oikein ja kuulostan joltain hulluluta joka yrittää opettaa lapsensa kaksivuotiaana lukemaan. En siis vaadi mitään suoritusta, mutta haluan auttaa lasta käyttämään taitojaan parhaalla mahdollisella tavalla, ja auttaa häntä huomaamaan mitä kaikkea osaa, mutta siis lapsen herkkyyskausia seuraten.
Kyllä mä tajuun. :) Ja ihailen ihmisiä, joilla on jaksamista ja taitoa tarttua tuollaisiin asioihin. Tajusin myös, että olen ehkä itse se hullu, joka yrittää opettaa 2-vuotiasta lukemaan. Olen opettanut esikoiselle jo melkein kaikki aakkoset. Olen ostanut kirjainpalikatkin, että voidaan kertailla niitä kirjaimia. Olen muuttumassa omaksi painajaisekseni.
VastaaPoistaHyviä tuumailuita teiltä kahdelta. Leikkiin rinnastaminen oli kanssa oiva huomio Liisalta. Musta näissä pitää mennä niin lapsen (temperamentin, taitojen yms.) mukaisesti, että on vaikea sanoa yhtä ainoaa mielipidettä.
VastaaPoistaTaide on kuitenkin monimuotoista ja jo se, että tykkää tehdä ja puuhata on lapsella kiitoksen (esim hymyn, hyvä- sanan) arvoinen. Koulussa kuitenkin olisi tosi tärkeää, että olisi semmoinen perusinto kynä- yms. puuhailuun, eikä se olisi vastenmielistä. Eli pöytätyön motivaatiota ei tulisi tappaa, olipa jälki mitä tahansa.
Toki jos tavoitteena on piirtää pallo ja lapsi pistää plärinäksi ja piirtääkin viivan (vaikka osaa piirtää pallon/pallon tyylisen), en enää kehuisi taivaisiin, vaan tuumailisin ääneen, että "aah piirsit viivan, kokeillaankos nyt sitä palloa yhdessä uudestaan".
Minusta tuntuu, että useimmat lapset huomaavat aika varhain, mikä on heille helppoa ja vaikeaa ja myös niistä asioista pitäisi uskaltaa puhua, ei niin, että lannistetaan "et osaa, ei meillä kukaan koskaan ole tätä osannut", vaan niin, että kaikilla meillä on alueita missä on hyvä ja missä tarvitsee harjoitusta. Ja harjoiteltavissa asioissa riittää se, että yrittää aina oman parhaansa.
kuulkaas, tämä herätti mussa niin paljon ajatuksia, että käännyin kokeneen varhaiskasvattajan (siis ammattilaisen) puoleen. Tässä keskustelun tulos:
VastaaPoista- alle 4-vuotiailla tärkeää on kehua sitä että lapsi ylipäätään piirtää. saa niitä tuotoksiakin kehua mutta siis tärkeintä on saada positiivista palautetta siitä että tekee itse
- siitä eteenpäin voi antaa palautetta niistä piirustuksistakin, mutta silloinkin pitäisi varoa sellaista selkeästi arvottavaa palautetta, tyyliin tämä on hyvä, mutta tuo ei, tuo ei näytä kissalta jne. ja keskittyä etupäässä tekemisen kannustamiseen
- sen sijaan pitäisi jutella piirroksista lapsen kanssa. Kysyä mitä sä mietit kun piirtelit tätä? Mistä sinä tiedät että siinä on linnun siipi? kerro mulle siitä siivestä jne.
- vasta sellainen 5-vuotias alkaa olla kypsä sellaiselle mitä itse ehdotin tuolla ylempänä (katsotaan kirjasta, tehdään samanlainen jne)
Että näin. Kaikki ollaan siis tahoillamme oikeassa, tosin omat ehdotukseni toimivat vasta vähän vanhemmalle lapselle. En tiedä minkä ikäinen tuo Kääpiö on, mutta vaikuttaa alle 4-vuotiaalta vielä... No, oppia ikä kaikki!
bleue: Itse olen huomannut, että lapsi jotenkin kiusaantuu, jos yritän ehdottaa, että piirrä tolle ukkelille vaikka nenä. Se tuntuu jotenkin tappavan sen tekemisen ilon. Varmaan osaltaan siksi en juuri niitä piirustuksia ole kommentoinut.
VastaaPoistaAnonyymi: No jopas! :) Näinhän se varmasti on, että lasta pitäisi vaan innostaa tekemään ja kokeilemaan. Kyllä sitä ehditään sitten koulussa arvioimaan ja lannistamaan. ;)
Tämä oma tytär täyttää alkuvuodesta 3, joten nyt keskityn siis teippaamaan kaikki töherrykset seinälle ja iloitsen tyttären kanssa jälleen yhdestä uudesta mestariteoksesta. Ja kiitos kaikille antoisasta keskustelusta!