perjantai 16. syyskuuta 2011

Ankea lapsuus

Jos haluaa määrittää oman ankeuskertoimensa, kannattaa alkaa täyttää vauvakirjaa. Ankeilija selaa järjestelmällisesti läpi tietokoneen kuvatiedostoja ja merkitsee ylös kirjassa tiedustellut päivämäärät vauvan oppimista tempuista. Määrittää synnytyssairaalan, synnytysstatistiikan ja nimijuhlien vieraslistan.

Ankeilijan vaikeudet alkavat, kun kysellään vauvan hellittelynimiä. Minun ainoa kakkoselle keksimäni hellittelynimi on hänen etunimestään johdettu drinkin nimi. Voiko sellaista kirjata vauvakirjaan? Miten vauvalle löytyi nimi? -Selasimme kalenteria ja pyrimme löytämään kaksi nimeä, jotka sointuvat foneettisesti yhteen isosiskon nimen kanssa. Nimellä ei ole tarinaa. Miten valmistauduitte vauvan tuloon? -Pesimme vanhat vauvan vaatteet. Ankeuskäyrä puhkaisi juuri katon. Kuinka tylsän kuvan itsestään voi omalle lapselleen antaa, joka tolkkuihmiseksi kasvettuaan palaa halusta saada kuvan siitä, miten valtavan suuri asia hänen syntymänsä meille muille perheenjäsenille oli?


Niillä loruhetkessä lässyttäneillä äideillä on näiden hommien kanssa aivan varmasti helpompaa. Kirjoittelevat pullantuoksuisia kuvauksia ensipäivistä vauvansa kanssa ja rakkaus tihkuu jokaisesta lauseesta. Minä olen tähän mennessä selostanut vauvakirjaan yksityiskohtia kakkosen ensiviikkoihin ajoittuneen kylpyhuoneremontin etenemisestä ja kärsimästäni rintatulehduksesta. Aaawww.

9 kommenttia:

  1. Todella ankeaa. Kakkonen jää aina ilman. Pikkulikalle ei edes ole hankittu vauvakirjaa. Teinillä oli ainakin kaksi ja ne molemmat täytin antaumuksella. Likan tietoja olen yrittänyt listata läppärin työpöydällä olevaan muistiinpanoon sitä mukaa kuin jotain mullistavaa tapahtuu. Niin se maailma muuttuu.

    VastaaPoista
  2. Itse räpsäisen aina kameralla kuvan, että jää muistikortille päivämäärä ylös.

    Sain eilen vihdoin tuon vauvakirjan hankittua, kun ajattelin että ei voi kakkonen sitten syyttää meitä ihan välipitämättömiksi vanhemmiksi, kun on vauvakirjakin tehty ja kaikkee.

    VastaaPoista
  3. Täällä näyttää tilanne siltä, että likka saa meiltä muistitikku, josta löytyy kuvat ja tekstiasiakirja.

    VastaaPoista
  4. Sama vauvakirja meilläkin. Mitä vanhemmat ajattelivat kun kuulivat tulostasi ensimmäisen kerran? "isä halusi heti abortin ja äiti oli huojentunut, kun 3 kuukauden psykoottiselle väsylle ja masennukselle oli luonnollinen syy" ei kuulosta ehkä kovin kivalle. jotenkin noi kohdat on vaan jäänyt auki, luultavasti jääkin.

    VastaaPoista
  5. Ti: Mä luulen, että meidän lapset pitää meitä ihan urpoina, kun jotakin antiikkista paperikirjaa ollaan väännetty, että pitäisi saada sähköisessä muodossa. Olette siis aikaanne edellä!

    mutsi: No joo. Noi kuuluu ehkäpä osastoon "totuudet vanhemmistani, joita en halua kuulla ihan heti". Itse pyörittelin raskaustesti kädessäni ajatusta "Ehkä ei olis tarttenu vetää sitä valkkaripulloa eilen". Täytynee keksiä joku parempi ajatus.

    VastaaPoista
  6. Lapsi ei varmaan myöskään halua lukea ihan rehellisiä kommentteja raskaan synnytyksen jälkeen heräämöstä heräävän kipeän äidin suusta: "mä en halua nähdä sitä vauvaa".

    meidän vauvakirjoissa on vissiin kymmenelle ensimmäiselle hampaalle "sait ensimmäsien hampaasi, sait toisen hampaasi..." ja perässä aina muutama rivi tyhjää. Mitä runoutta niistä pitäis harjottaa? Koska ne hampaat ylipäätään tuli?

    Sitten ihan yliveto-kohta; ensimmäiset vieraasi. Heidän terveisensä sinulle. No eipä tullut tuolloin ekana mieleen vauvakirja, ja jos nyt olisi tullutkin niin kiikutappa se nyt sitten "voisitteko te kirjottaa tähän jotain meidän vauvalle muistoksi?"

    Muutenkin kirjassa on hienouksia, mm. kohta lempiruokasi-ohje. Ööö... mene kauppaan, osta Piltti- purkki, avaa kansi ja laita mikroon.

    Ykkösen kirjassa on jotain kirjoitettunakin, kakkosen kirjaa on pitänyt joskus ihan varta vasten ruveta kirjoittamaan, kolmonen saa sitten varmaan selailla tyhjiä sivuja.
    Mä huomasin kaikenlisäksi pari viikkoa sitten, että meidän kameraan on tullut tänä kesänä ehkä 30 kuvaa tenavista. Meiltä puuttuu siis yksi kesä. Traumoja, traumoja...

    Kaikenlaista typerää sitä kyllä äiti miettiikin; päätin etten ota kolmannelle äitiyspakkausta, kun ei meillä ole sille oikeasti tarvetta. Nyt jää sitten kolmonen ilman makuupussia, jotka olen ajatellu kahdelle vanhemmalle säilyttää. Mietin tietysti, että onko kolmonen isona kauhean pettynyt kun ei hänelle ole ko. pussia. Täytyykö mun nyt sitten ruveta jostain metsästämään sitä tän vuoden pussia, tai hommata joku vanha pussi ja päällystää se?! Vai sepustanko siihen vauvakirjaan monen sivun mittaisen perustelun miksi hänelle ei ole äp:n makuupussia mutta miten hän on kuitenkin ihan yhtä rakas ja odotettu kuin aiemmatkin? ;D
    Krooninen huono omatunto...

    VastaaPoista
  7. Tällaiselle yltiörehelliselle ihmiselle noi kysymykset on vaan niin vääriä. En esikoisen ensipäivien kuvaukseen oikein viitsinyt laittaa, että "mietin että sä olet pilannut mun elämän ja älä ole noin vitun hankala". En osaa sitä runoilua oikein minäkään. Nää vauvakirjavalmistajat elävät kyllä jossakin rinnakkaistodellisuudessa, jossa minä en ole käynyt. Pystyykö joku muka täyttämään sellaisen kirjan kokonaan?

    Kai se äidin syyllisyys löytää muotonsa mistä vaan. Että vaikka kuinka olisi vauvakirjaa ja valokuvaa joka kulmasta ja itse keritystä villasta nuttu, ei se siltikään riitä. Ja keräät kato kaikille vähän eri juttuja talteen, niin eivät osaa vertailla tuotteitaan.

    VastaaPoista
  8. "mietin että sä olet pilannut mun elämän ja älä ole noin vitun hankala"

    "Olo oli hämmentynyt." Noin se on kauniisti puettuna.

    Vähän niinkuin minun vauvakirjassani lukee kohdassa "Minä olin...", että "temperamenttinen". Ei muuta :D.

    Mitähän minun Aikuiskirjassani lukisi? Eivätkö lapsetkin saisi täyttää omaa Vanhempani- kirjaa? "Vittu se on dille. Taas se huusi ihan vitun turhasta. I hate my mother 4 eva."

    VastaaPoista
  9. Omien tunteideni kanssa olen sen verran autistisen suora, että "hämmentynyt" tuntuu huonolta vitsiltä sen epätoivon, turhautumisen, vihan ja pelon kuvaamiseen. Mieluummin selostan siihen kohtaan kylmimpiä pakkaspäiviä vuosiin ja kaikkea mitä arjessa tapahtui muuten. Jätän sen oman tunnepuolen vaan kirjaamatta. Lapsen suhteen kaunistelu on helpompaa.

    Munhan vanhempi kirjaan tulisi vaan merkintöjä. "Taasko se äiti laittoi pannukakkua!". "Hän kutoi minulle jälleen uuden villa-asun, ihanaa! :D

    VastaaPoista