keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Tyhmä ja masentunut

Harva kirja saa kyyneleet nousemaan lukijansa silmiin ensimmäisillä riveillään. Minulle kävi niin maanantaina. Istuin ruuhkabussin takapenkillä kirja kädessäni ja räpyttelin silmiäni, etteivät muut huomaisi että itken. Kirja alkoi näin:

"Kello oli ehkä neljä, kun yhdeksän kuukauden ikäinen esikoiseni heräsi taas. Purskahdin hillittömään itkuun. Olen unohtanut monesko herääminen oli tuona yönä, koska puolen vuoden ja vajaan vuoden iän välillä lapsi heräsi joka yö kahdesta seitsemään kertaa... Olin aivan lopussa. Öisin toivoin enää, että aamu jo tulisi ja jatkuvan heräilyn kidutus loppuisi, koska olisi pakko nousta ylös..."
Minna, kaksi lasta

Kirjan nimi oli Unihiekkaa etsimässä -Ratkaisuja vauvan ja taaperon unipulmiin. Kyyneleet tulivat, koska olin itsekin väsynyt ja koska minä tiesin miltä tuosta naisesta tuntui tuona yönä. Sortumatta sen enempää yltiösentimentaalisuuteen, samalla hetkellä tajusin, että nyt oli aika tehdä jotakin yöunieni parantamiseksi.



Vaikka olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että mikään kirjallinen tuote, joka on suunnattu pienen lapsen väsyneille vanhemmille ei saisi olla kahta A4 arkkia pitempi tuotos, oli Unihiekkaa etsimässä positiivinen yllätys. Kirjailijat eivät ole keksineet mitään maailmoja mullistavaa, mutta ovat koonneet yhteen mielenkiintoisen kokonaisuuden viimeisintä tutkimustietoa vauvojen unesta ja erilaisista unikouluista. Univajeinen äiti kiittää yksinkertaisista "Tee näin" osioista. Itse perehdyin ainoastaan yli puolivuotiaille vauvoille suunnattuun osioon, mutta pienemmillekin vauvoille on kirjassa oma lukunsa.

Kirjaa lukiessani tajusin, että vaikka olimme toimineet nukkumisasioissa meidän perheellemme sopivalla tavalla, ne ovat myös tapoja, jotka tyypillisimmin ja todennäköisimmin aiheuttavat vauvalle univaikeuksia ja toistuvia heräilyjä. Minä nukun vauvan kanssa samassa sängyssä ja vauvan nukahtamisvaihe on tapahtunut aikuisen läsnäolon avulla. Toimintatapojen lieveilmiöiden, eli jatkuvien heräilyjen, kanssa pystyy elämään joitakin kuukausia, mutta kahdeksan kuukauden tienoilla oma mittani on tullut täyteen. Kuten kirjassa kattavasti todetaan, univajeen vaikutukset ihmiseen ovat rumia. Unideprivaatiota ei muuten käytettäisi kidutuskeinona.

Myös paljon kiistelty huudatusunikoulu saa kirjassa synninpäästön. Se on kirjan mukaan yksi tutkituimmista unikoulumuodoista viimeisen 50 vuoden aikana. Yhdessäkään tutkimuksessa ei olla pystytty osoittamaan huudatuksen aiheuttavan haittaa vauvan ja vanhemman kiintymyssuhteelle. Tutkimustulosten mukaan vaikutukset perheisiin ja mm. lasten tunneilmaisuun ovat olleet ainoastaan positiivisia.

Nyt sumplitaan kotijoukkojen kanssa koululle sopiva ajankohta ja ryhdytään toimiin iloisemman elämän puolesta. Minä en halua olla tyhmä ja masentunut. Noita asioita unenpuute nimittäin kirjan mukaan aiheuttaa.

9 kommenttia:

  1. Hyvä hyvä! Ensimmäinen askel otettu, seuraavat tulevat perässä ja lopussa seisoo kiitos. :)

    Pari viikkoa sitten aloitettu unikoulu sai aikaan tulosta lyhyessä aikaa ja nyt on jo toistaviikkoa nukuttu hämmästyttävän hyvin. Nukkumaan yhdeksältä, yksi havahtuminen ja lievä kitinä yössä, joista päästään tutin ojennuksella tai vesihörpyllä. Aamutissi kuuden seitsemän aikaan -sen jälkeen likka nukahtaa itsestään vielä reiluksi tunniksi. I'm in heaven.

    Tsemppiä koitokseen!

    VastaaPoista
  2. Mulla alko kans toi mukula tosi levottomaksi nukkujaksi noin kuukausi sitten. Heräilee yleensä puolen tunnin välein alkuyön ja loppuyöstä saattaa nukkua jopa 1,5 tuntia hyvällä tuurilla putkeen. On ainoa lapsi niin päivällä saa onneks sitten paikkailla, mutta ärsyttää kun väsyttää... Muksu nyt siis 4,5 kk. Vielä jaksaa...

    VastaaPoista
  3. Ti: Tuota unirytmiä meillekin kiitos! Niin siitä unikoulun aloituksesta tekee itselleen suuren numeron, kun muutama yöhän siinä vaan menee ja sitten on asiat jo paremmin.

    huuhtala: Kyllä!

    Anonyymi: Meillä yöunet huononi 4kk kohdalla, kun vauva oppi kääntymään. Samoin kävi esikoisen kanssa ja kyllä silloinkin väsytti, kun ei saanut yhtään pidempää pätkää unta.

    Tuossa kirjassa puhutaan siitä, että heräilyä voisi vähentää sillä, että ei nukuttaisi rinnalle ja että vauva olisi samassa paikassa herätessään, kuin mihin on nukutettu. Mutta kyllä ne viikot kuluvat ja yöunet saat vielä takaisin.

    VastaaPoista
  4. Helsingin ensikoti järjestää 2 viikon unikoulua baby blues-ysikössään ja se on ilmaista - lastensuojelu tekee maksusitoumuksen perheelle, mihin kuuluu yöpymisen ja unikoulun lisäksi myös täysi ylläpito. Myös ostopalveluna muille kunnille.

    Tämä niille tiedoksi, jotka asian kanssa painiskelevat vielä kotiunikoulun jälkeenkin. Tulokset ovat olleet hyviä.

    VastaaPoista
  5. tää teksti laittoi miettimään taas omia nukkumisrutiinejamme, ne kun on juuri nämä "mitä ei pitäisi" ja mitä niin monella on.. Tuli toivoa paremmasta! Tsemppiä todella!

    VastaaPoista
  6. Oi mutsi mutsi: Nämä laitosunikoulut ovat kuulemma kyllä hyvin toimivia. Olisi mielenkiintoista kuulla, kuinka helppoa niihin on päästä. Jonot ja resurssien vähyys ovat arkea niin monessa paikassa.

    Kepulaisen äiti:Meillä vieressä nukkuminen ja muut hommat oli aluksi helpoin tapa, mutta nyt se on alkanut olla liian raskasta.
    Kunhan vaan vauva on tarpeeksi vanha, niin eihän siinä ole mitään vaaraa jotakin unikoulun muotoa pitää kotona. Niistä ei ole lapselle mitään haittaa. Pitää vaan jaksaa olla johdonmukainen.
    Tutkimusten mukaan perheistä tulee onnellisempia, tulee vähemmän avioeroja, masennus vähenee, lapsi on iloisempi jne. Ei siis ollenkaan paha asia.

    VastaaPoista
  7. Sydämestäni toivotan onnea unikouluyritykselle.

    Me aloitettiin juuri 2-vuotiaan kanssa unikoulu osa 237. Kuopuksen syntymän jälkeen tehtiin se virhe, että jäätiin 2 v:n viereen "nukuttamaan". Niinpä joka toinen ilta on langennut omalle kohdalle 3 tunnin nukutuskidutus, jonka jälkeen joskus puoliltaöin pääsee itse kömpimään nukkumaan.

    Luojan kiitos tää nuorempi nukahtaa itsekseen. Ja luultavasti kuopus nukahtaa itekseen koska esikoisen kanssa on käyty läpi ne 236 unikoulua? Tai sitten kuopus on perinyt unenlahjansa multa.

    VastaaPoista
  8. Meillä on myös suunnitteilla esikoisen unikoulu osa 2,5. Vauvan tulon jälkeen nukutettiin muutama ilta hermostunut esikoinen makoilemalla vieressä, mutta aika nopeasti miehen kanssa meillä paloi hihat siihen hommaan. Aloitettiin iltarutiiniksi iltasadun lukeminen ja sitten pusu ja heippa. Pari iltaa kääpiö jaksoi rähjätä monta tuntia kun palautettiin sänkyyn, mutta sitten se rauhoittui. Paitsi kyllä tuo kääpiö vieläkiin ravaa välillä iltaisin, mutta ei huuda niin paljon. Eilenkin varmaan 15 kertaa palautettiin illalla sänkyynsä. Yöllä se on sitten kiivennyt miehen viereen nukkumaan, josta nyt yritetään päästä irti.

    Yöllä on vaan niin laiska suorittamaan sitä omaan sänkyyn palautusta ja siihen lapsen karjumiseen heräävät kaikki muutkin perheen jäsenet.

    Mä jaksan vielä uskoa, että viikon sinnikkäällä koulutuksella nämä yösekoilut voisivat rauhoittua. Rauhaa myös sinne teille!

    VastaaPoista