Jäädessäni kaksi ja puoli vuotta sitten töistä kotiin, vannoin itselleni ettei minusta tulisi tuulipukuäitiä. Ajattelin, että omasta tyylistä on pidettävä kiinni lapsesta huolimatta. Puolitoista vuotta myöhemmin ostin itselleni tuulipuvun ja olen iloinnut monena aamuna sen olemassaolosta. Olen tainnut myös vannoa, etten kotiäitinä siirry liikkumaan julkisilla paikoilla pelkästään verkkareissa. Ja ote lipsuu taas.
Olen viime aikoina huomannut, että ostamani housut alkavat pikkuhiljaa muistuttaa verkkareita. Olen alkanut nähdä kuminauhavyötärön housujen arvoa kohottavana tekijänä. Mitä löysempi istuvuus housuissa on, sen parempi. Näissä American Apparelin verkkareissa asioin muutama päivä sitten jopa tyylikkäässä sisustusliikkeessä, eikä tuntunut missään. Minä olen taas muuttunut, ajattelin illalla nukkumaan mennessäni.
Tämä on varmaan niitä työssä käymättömyyden valoisia puolia. Saa laittaa päälleen ihan mitä huvittaa. Ei tarvitse konttorissa pohtia, että olenko uskottava kun housut on tehty trikoosta. Mentaalinen yliote uhmaikäiseen saavutetaan kokonaan toisella tapaa. Päivät kuluvat nykyään myös eri hommissa. Konttorituolilla pyörimisen ja baareissa notkumisen sijaan minä istun hiekkalaatikon reunalla, makaan lattialla tekemässä palapelejä ja käyn iltaisin City Marketissa, koska vaipat ovat siellä niin paljon halvempia.
Sanotaan nyt kuitenkin, että jos en syksyyn mennessä ole näyttäytynyt ulkona pillifarkuissa, saa tehdä intervention.
Painiskelen saman ongelman kanssa, tosin työelämässä. Meillä ei ole töissä mitään muodollista pukukoodia, talvella käytin farkkuja jne. Nyt kesällä farkut on ilmastoinnista huolimatta epämiellyttävät, enkä osaa pitää chinoja (tai mitä ne sellaiset kesähousut oikein on). Minullakin on parit tuollaiset matalahaaraiset trikoohousut, pidän niitä vapaa-ajalla paljon, mutta en ole vielä kyennyt pukemaan niitä töihin.
VastaaPoistaHameen taas pitää olla mielellään polvimittainen, että se on miellyttävä konttorituolin kanssa. Täytyisi kai rohkaistua tai löytää jostain siistimpiä kesähousuja. Mitä ne sitten lienevätkään.
Joo, töihin en minäkään näissä pystyisi jalkautumaan. En ole ennen uskaltautunut verkkareissa lähikauppaa kauemmaksi, joten olen näissä verkkariasioissa ollut hyvin rajoittunut.
VastaaPoistaOlen koko kesän metsästänyt sellaisia ohutta puuvillaa tms. olevia löysiä housuja, joissa olisi nilkoissa kiristys. Sellaiset olisivat täydelliset kesähousut ja taipuisivat suunnitelmissani jopa juhlaankin. Olen päättänyt ommella ne itse, kunhan pääsen kangaskauppaan. Nyt olen pitänyt paljon pellavahousuja, kun ne ovat tosi vilpoisat.
Täytyisi myös löytää sopivan pitkä hame. Tuntuu, että kaikki mekot ja hameet ovat nykyään minejä.
Heippa! eksyin juuri blogiisi ja katselin tekstejä/kuvia kauemmas, tykkään sun tyylistä :)
VastaaPoistaKiitos! Sinä jätät mukavia kommentteja. :)
VastaaPoista