Myönnetään, olen taas kotoillut. Kaikki alkoi siitä, kun ostin vahingossa metrin liikaa vahakangasta lastenhuoneen pöytäliinaa varten. Hukkapala oli ikävän suuri, joten käytin yhden päivän vahakankaan eri käyttötarkoitusten pohtimiseen. Olin jo piirtelemässä itselleni keittiöessua, kunnes muistin taannoisen Strömsön jakson, jossa tehtailtiin ruokalappuja. Muistan kokeneeni jakson aikana riemukkaan ahaa-elämyksen, jonka voi saada vain pienen lapsen vanhempi. Ruokalapun kouru ommellaan kupiksi! Aivan! Kourupala ommellaan lappupalan taakse, josta se sitten käännetään taskuksi eteen. Näin ruoka tosiaankin putoaa kouruun, eikä valu siitä ohi! Kyllä!
Miehen loma loppuu pian. Blogin kotoiluosuus jäänee siis tulevaisuudessa köyhäksi. Arjen alkaessa palaan takaisin vanhaan tuttuun valitusmoodiin. Kangasta on kyllä vielä vähän jäljellä ja syöviä lapsia on kohta kaksi. Jos minä sitten kuitenkin tekisin vielä yhden.
Voi miten hieno! Kannustan sua nauttimaan kaikesta kotoilusta mitä vaan suinkin ehdit tekemään ihan anteekspyytelemättä.
VastaaPoistaKiitos! Olen itsekin sitä mieltä. Tuntui ihanalta vaihteeksi saada jotakin ihan konkreettista aikaan ja näperrellä omia juttuja.
VastaaPoista