Eräs äitituttavani kertoi ystävästään, joka oli pohtinut, että jos puukottaisi itseään vatsaan ja kävisi eteisen lattialle makaamaan, ymmärtäisikö mies töistä kotiin tullessaan, että kotona olo kahden lapsen kanssa on ihan oikeasti välillä tosi raskasta. Ystävänsä ajatuksista kertonut, itsekin kahden alle 3-vuotiaan äiti, kertoi itse pohtineensa välillä hukuttautumista Töölönlahteen. Näitä mustia ajatuksia on Suomi pullollaan. Uskon, että suuri syy näille ajatuksille on unenpuute.
Kakkosen raskausaikana pohdimme miehen kanssa useasti, voisiko meille tällä kertaa syntyä nukkumisesta innostunut vauva. Esikoinen kun ei paljon unesta perusta ja se on raskasta muille aamu-unisille perheenjäsenille. Toivoimme kakkosesta leppoisaa ja hyväunista köllöttelijää, koska esikoinen muistuttaa lähinnä kokaiinipöllyissä höpisevää aropupua. Kaksi samanlaista hötkyilijää voisi ylittää sietokykymme rajat.
Kakkosen syntymän jälkeen olen ymmärtänyt, että minä en näemmä osaa synnyttää kuin 30 minuutin vauvoja. Termi juontaa juurensa vauvan päiväunien pituuteen. Meillä ei siis päivisin liiemmin nukuta. Päivisin 30 minuutin pätkissä ja öisin vähän pidemmissä.
Olen ollut viime päivinä hyvin hyvin väsynyt yöheräämisiin. Eilen väsymys ja epätoivo toivat tipan linssiin. Mietin, että katkeamattomat yöunet ovat jossakin kuukausien päässä. Tuollaisina päivinä pohtii, miten ihmeessä jotkut elävät tai muistelevat vauva-aikoja ilolla. Minä en muista kääpiön vauva-ajasta juurikaan muuta, kuin sen että olin aina väsynyt. Elin päivät odottaen seuraavia päiväunia, joiden aikana en kuitenkaan itse ehtinyt nukahtaa.
Kääpiö kysyi minulta eilen "Oletko äiti vielä vähän unitötterössä?" "Kyllä mä taidan vähän olla." vastasin. Olen ollut unitötterössä kohta puoli vuotta, tai tarkemmin ajatellen, kohta 2,5 vuotta.
minäkin elän unitöttörössä. Olemme mieheni kanssa pohtineet, että missä vaiheessa sitä oikeasti jaksaisi toista lasta. Kun haluamme toisen lapsen, emme niinkään ehkä tätä vauva aikaa. Minä lasken melkein jo päiviä, että Sohvi täyttäisi jonkun 8-10kk, niin voisin aloittaa jonkin muotoisen unikoulun. Ei sillä varmaan päiväunia saa, mutta jos saisi edes niitä yöunia.
VastaaPoistaMeillä Sohvi on karsinut omia uniaan. Enää kolmet puolen tunnin päikkärit päivässä. Alkaa vähän väsyttää.
Kohtalotoveri. Me pidettiin unikoulu viimeksi 9kk kohdalla, kun vauva heräili tunnin välein ja olin väsymyksestä ihan sekaisin. Lopetettiin yösyötöt ja mies rauhoitteli vauvaa öisin. Yöt rauhoittuivat aika nopeasti, mutta vauva heräsi aamuisin jo viiden kuuden aikaan ja minipäiväunet pysyivät, joten väsymys vaan jatkui. Miehen kanssa herättiin aamuisin vuorotellen, joten joka toinen aamu sai nukkua pitempään.
VastaaPoistaVasta kun siirryttiin 1-vuotiaana yksiin päiväuniin, päiväunet pitenivät vähän. Silloin ainakin minulla jotenkin olo helpotti ja toisen lapsen hankkiminenkin alkoi tuntua mahdolliselta.
Jotenkin tähän unenpuutteeseen kai pikkuhiljaa tottuu, mutta joka aamu kun kääpiö herää kuuden maissa, herääminen vituttaa. Onneksi tämä kaikista rankin vauva-aika menee ohi. Myös minä viihdyn paljon paremmin vähän vanhemman lapsen kanssa.
Tiedän niin miltä tuntuu... Unettomuus on saatanallista, ja elämä tuntuu ihan samalta puuromössöltä päivästä toiseen. Ja kun puistoon pölähtää joku 8kk joka nukkuu yöt läpeensä tekee mieli oksentaa.
VastaaPoistaKoettakaa jaksaa! Ei meilläkään nukuta mitenkään maratoonimaisen loistavasti. Mutta yritän selviytyä, näillä mitä nyt on. Minä poden tällä hetkellä vaan jotain tuntematonta kriisiä. Kriisin varsinainen syntyperä ei vaan ole selvillä, ehkäpä se on loppuunsa tämä oman ajanpuute;)ja riittämättömät yöunet %) Jaksaa Jaksaa!!
Meidän kohta 7kk rakkauden hedelmä kyllä nukkuu sujuvasti jopa 12h yöunia, mutta havahtuu jopa 6kertaa siinä sivussa tissittelemään. Nukun siis todella kevyesti, koska havahdun aina vauvan mönkimiseen ennekuin se ehtii inahtaakaan.
VastaaPoistaPäiväunia on kelvannut nukkua tänäänkin peräti 2x20min. Ja kukaan, edes neuvola, ei usko että tämänikäisen vauvan vrk-rytmi voi olla tuollainen.
RouvaTrikoo: Kun esikoinen oli vauva, teki perhekahvilassa mieli vetää turpaan jokaista äitiä, joka valitteli että kamalaa kun vauva nukkuu enää kahdet parin tunnin päiväunet. Että nyt on tosi vähän sitä omaa aikaa. Haistakaa vittu, minä ajattelin.
VastaaPoistaHaluan ajatella, että tämä uniasia helpottaa, kun lapset kasvaa, mutta tuo oman ajan saaminen on varmaankin lasten kanssa ikuisuuskysymys.
Anonyymi: Vähän sama ongelma meillä. Nukun itse korvatulpat päässä, kun herään jatkuvasti vauvan myllertämiseen.
Neuvolan tädit on välillä melko pihalla noista uniasioista. Meille ehdotettiin yksien päiväunien väliinjättämistä, kun vauva nukkuu 3x30 min/päivä. Jos se sitten nukkuisi pitempään. En oikein tiedä, miten tuo valvottaminen käytännössä puolivuotiaan kanssa tapahtuisi.
Ei taatusti unenpöpperössä tallustavia äitejä ja isiä lohduta, mutta lapset, jotka valvottavat ja vaativat yötäpäivää, USKALTAVAT tehdä niin.. Tietäen, että on joku joka lohduttaa ja hoivaa. Valitettavasti on paljon vauvoja, joiden pyyntöihin kukaan ei vastaa. Surullista.
VastaaPoistaOma kuopukseni valvotti ihan urakalla ja vielä näin 16 vuoden jälkeen muistan sen zombie-olon, huhhuh.. yöunen keskimääräinen pituus oli 15 minuuttia ja j*malauta oli äiti väsynyt.. Hengissä selvittiin, mutta siihen kaatui haaveeni suurperheestä, ajattelin, ei koskaan enää tätä h*lvettiä.
Tsemppiä! Toivottavasti jokaisella valvojalla on joku, joka ottaisi pienet joskus luokseen, että vanhemmat saavat nukkua!
Kiitos lohdutuksen sanoista. Olen myös kuullut, että nerot tarvitsevat vähän unta ja niitä meidän tytöt ainakin minun mielestäni tietenkin ovat. :)
VastaaPoistaOlen monen suusta kuullut, että haluaisi lisää lapsia, mutta ei enää uskalla vauvaa hankkia, koska pelkää sitä valvomista niin paljon. Onneksi tähän unenpuutteeseen ei varmaankaan kuole, vaikka tunnettu kidutuskeino se onkin.
Ja onneksi meillä on avuliaat isovanhemmat, jotka ovat suuri pelastus tässä elämänvaiheessa.
Voi, kun oisin päässyt lukemaan tätä sun blogia viisi vuotta sitten. Kaveripiirissä meitä oli useampi äiti ja mä olin ainoa, joka eli unitötterössä. Toisilla oli vauvat mallia "nukkuu yöllä 6 tuntia putkeen, syö ja nukkuu vielä 3-4 tuntia" ja siihen kahdet 2-3tunnin päiväunet päälle. Jep. Meillä ei tosiaan menty yhden syötön taktiikalla öisin, vaan poika söi 2-3 tunnin välein ja päiväunia nukkui 15min, paitsi liikkuvissa vaunuissa tai sylissä tai kantoliinassa. No äidin on kävellessä vaikea nukkua... Siinä univajeessa luuli tekevänsä itse jotain tosi väärin, kun muilla tuntui olevan helpompaa. Lohdutukseksi sanottiin, että "haastava vauvana, helppo isompana". Ja niin se on ollut :) Mutta ei se silloin lohduttanut. Kohtalotoverit ois helpottaneet. Tai sitten toiset vaan oli kovempia ja antoivat vauvojensa itkeä tai kitistä. Mä en siihen pystynyt. No nyt on toinen lapsi tulossa ja ikäeroa tulee se yli viisi vuottta - että ehdittiin nukkua univelat pois.
VastaaPoistaMä ajattelen, että vauvat on vaan tosi erilaisia. Ei sellaista huonosti nukkuvaa vauvaa saa taikurikaan hyväuniseksi. Ja se on epäreilua.
PoistaOnneksi meillä unikoulu ja yksiin päiväuniin siirtyminen ratkaisi melkein kaikki ongelmat. Vauvavuodet olivat kyllä raskaita. Monet valvovat vuositolkulla ja se on varmasti yhtä helvettiä.
Niin ja siis se yöllä syöminen kesti sen 45-60min eli itse ehti nukkua tunnin kerrallaan, jos nukahti heti....
VastaaPoista