Olen muuttamassa mieltäni -ehkä. Olen aiemmin ollut sitä mieltä, että kaiken kiinteän ravintonsa sormiruokailulla saavat vauvat kuuluvat Trendien uhrit-kerhoon. Tämä trendikäs Aino-Petteri on aivan mahtavan erityislaatuinen vauva. Hänen sukupuoltaan eivät tiedä edes hänen omat vanhempansa, koska kestovaipat vaihdetaan ennakkoasenteiden välttämisen hengessä pimeässä huoneessa. Aino-Petteri pukeutuu ainoastaan luomupuuvillaan, käy taidetyöpajoissa kokemassa elämyksiä lapsentahtisesti. Makrobioottisen ruokavalionsa Aino-Petteri nauttii omatoimisesti sormiruokaillen, jottei lusikalla syöttämisen aiheuttamasta autonomian menettämisestä koidu hänelle vakavia traumoja.
En ole ihan varma, miten edellä mainitut periaatteet vaikuttavat lapsen loppuelämään, mutta ainakin vanhemmat voivat tuntea pärjänneensä loistavasti Ajan henki-kilpailussa. Sormiruokailun suhteen olen kuitenkin valmis tarkistamaan kantaani. Syy tähän ei löydy yhtäkkisestä hurahtamisesta kiintymysvanhemmuuteen, koska en vieläkään ymmärrä mitä helvettiä siinä hommassa oikein ajetaan takaa. Minä olen luullut, että kaikki vanhemmat pyrkivät parhaansa mukaan tulkitsemaan vauvansa tarpeita ja vastaamaan niihin. Käsittääkseni myös suurimmassa osassa perheitä nukutaan vauvan kanssa samassa huoneessa ja vauvaa kannetaan ihan pakostakin paljon sylissä. Ja sitä vauvan roikottamista lavuaarin yläpuolella pissaamassa en vain yksinkertaisesti ymmärrä.
Sormiruokailu kiinnostaa minua lähinnä sen vuoksi, että olen pohjimmiltani melko laiska. En usko aikuisen pitelemän lusikan aiheuttavan vauvalle mitään kummempia traumoja. Minun (kuvitteellisissa) päiväunissani minä välttyisin sormiruokailun avulla turhasta stressistä, jota soseiden kanssa sählääminen aiheuttaa. Olen päättänyt, etten aio kiinnostua kakkosen saaman kiinteän ravinnon määristä vielä tämän vuoden puolella, joten vauva saa sählätä rauhassa ja kerätä niitä kiintymysvanhempien hehkuttamia positiivisia ruokailukokemuksia.
Tilasin internetistä jopa menetelmäkirjallisuutta, jonka olen nyt selannut läpi. En muista lukemastani puoliakaan, koska olen liian väsynyt omaksumaan mitään uutta tietoa. Mies pyysi minua jokin aika sitten hakemaan Subwaystä Spicy Italian kokojyväleivän Hot Louisiana kastikkeella. Olin varma, että pääni räjähtää kaiken uuden tiedon tuskasta. En siis ole tällä hetkellä kaikkein vastaanottavaisimmassa tilassa. Varaan itselleni oikeuden palata takaisin konservatiiviseksi sosesyöttäjäksi, jos syystä tai toisesta pinnani ei sormisähläystä kestäkään.
Ja mikä multa ainakin väsyneenä unohtui; syöttämisen ja sormiruokailun voi yhdistää.. Itsestäänselvyys mutta ihana ahaa unettomien öiden ja työleirin (=pienet ikäerot lapsilla) lomassa. Tsemppiä, ihan kaikkeen.
VastaaPoistamä taas koen sormiruokailun stressinä. Mitä ihmettä tarjoan sille tänään, miksi pitää heittää niin paljon ruokaa pois ja mitä ihmettä siis tarjoan sille tänään?
VastaaPoistaSoseita voi sentään hyvällä omalla tunnolla pakastaa ja sulattaa. Pakastus, sulatus, helppoa. Mutta sormiruokailuun pitää henkisesti varustautua jo edellisenä päivänä. Kaupasta parsat, kukkakaalit ja porkkanat. Missä välissä mä keitän ne, että ne on valmiita kun sillä on nälkä? SItten kun se syö, niin 2/3 osasta joutuu heittämään roskiin lattioilta. Okei, vauva on äärimmäisen innoissaan, mutta itse en jaksa joka päivä.
Eilen keitin parsaa, kun söin sitä itsekin. Mutta kun itse olen tyhjentänyt pakastinta omista ruuista, niin eipä riitä energiat enää vauvan ruokien keittämiseen. Eikä riitä energiat edes siihen, että hakisin potan valmiiksi vessaan. Pissatkoon hoitopöydälle aina vaipan vaihdon yhteydessä.
Laura: Joo, näinhän se on. Hipit kyllä tuossa kirjassa väittää, että ei voi yhdistää, kun tulee vauvalle ristiriitaista viestiä että saako itse syödä vai ei. Hohhoijjaa. Ja voimia työleirillesi myös. :)
VastaaPoistaverskinen: Tuossa kirjassa puhutaan siitä, että vauva alkaa heti syödä samaa ruokaa kuin muukin perhe. Kääpiölle järjestetään ruokailu kuitenkin 5 krt/päivä, joten toivoisin että samasta ruoasta löytyisi vauvallekin esim. pastaa tai kasviksia syötäväksi. Pähkäilen jo lähes joka päivä sitä, että mitä ihmettä sitä nyt tuolle lapselle laittaisi ruoaksi, joten siitä piinasta en pääse mihinkään. Puuro ja välipalat menevät siinä sivussa, mutta en jaksaisi sitten vielä muun perheen lämpimän ruoan lisäksi alkaa keitellä soseita.
Jos tämä tuottaa yhtään ylimääräistä stressiä aion keksiä jotakin muuta. Helppous on se, mitä tällä hetkellä haetaan.
Kiitos kun toit tuon opuksen hataran pääni ulottuville! Pistin sen heti varaukseen kirjastosta, on pitänyt niin tehdäkin jo hetki...
VastaaPoistaSormiruokaraporttia odotellessa!
Ps. Meidän ei-ihan-terävin terkkari nurisi 5-kuukautiskäynnillä, että heitä on oikein kielletty puhumasta soseista ja terminä on käytettävä "sormiruokaa". Ei mene näemmä ammattilaisellakaan hevillä jakeluun, et näissä safkoissa on jonkinlainen ero.
No hedelmäsoseita sitä ihan aluksi yleensä syötetään, joten banaaninpala tai puolitettuja viinirypäleitä vauvan lautaselle. Ei ole kovin vaikeaa. Myöhemmin peruna perheen yhteisestä kattilasta, läjä raejuustoa, leipää, kurkkupala, paistettua jauhelihaa pannusta ennen maustamista...
VastaaPoistaHilla: Eipä kestä! Meidän terkkari naureskeli sormiruokailun trendikkyydelle ja minä siinä mukana. Niin se mieli muuttuu. :)
VastaaPoistaAnonyymi: Juu, näin haluaisin juurikin uskoa, että ei se sen kummempaa ole.
En ole kiinnittänyt huomiota, osaako vauva vielä pinsettiotetta. Jos vielä nyrkillä kauhoo, niin sitten pitää varmaan siihen palan muotoon ja kokoon kiinnittää enemmän huomiota. Siis jos vauva ei vielä tajua avata nyrkkiään suuhun sitä viedessään.
Hippeilyä tai ei, niin minusta on tullut sormiruokailun kannattaja. Omalle lapselleni kun tuo lusikan tarjoaminen on alusta alkaen tökkinyt, mutta omin sormin syöminen on ollut mieluisampaa (nyt syö jo osittain itse lusikallakin). Ja soseitten teko oli minusta vaivalloista, sormiruokaillen pääsee helpommalla. Tosin, miksei sosettakin voisi sormiruokailla, dippaa vaan sormia sosekuppiin.
VastaaPoistaEn näe syöttämisessä mitään lasta "alistavaa", jos lapsi sen mukisematta hyväksyy. Väkisin en kuitenkaan lusikkaa kurkkuun työntäisi, tuskin kovin moni muukaan... Kukin tyylillään.
Se tuossa kirjassa vähän tökki, kun tuli sellainen olo että haluttiin sanoa, että tuttipullo- ja soseruokinta on vauvan ns. luontoa loukkaavaa. Tuollainen puritaanisuus ei tunnu hyvältä.
VastaaPoistaItseäni ärsytti esikoisen kanssa se lusikan kanssa huitominen, kun lapsi käänsi päätä pois enkä osannut päättää kuinka kauan harhautusyrityksiä olisi pitänyt jatkaa. Väkisinkään ei halunnut syöttää.
Mukavaa kuulla hyvistä kokemuksista!
mä tulen tänne nillittämään toisten kommenteille, kun munkin blogissa tehdään niin ;)
VastaaPoistaAnonyymi, mutta miten sitä raejuustoa meinasit oikeasti syöttää 6kk vanhalle? Eri juttu ehkä vuoden ikäiselle, jolle sitä voikin jo suosiolla syöttää. Kaikissa oppaissa mitä itse olen lukenut, sanotaan ettei maitotuotteita suositella annettavaksi ennen vuoden ikää. Toki jokainen tekee tyylillään.
Itselle TÄYSIPÄIVÄNINEN sormiruokailu on stressi senkin takia, etten itse syö lihaa. Ei tosiaan riitä energiat ihan kaikkeen, siksi meillä syödään sormin ja lusikalla, sekaisin. Puuron kanssa vauva saa räplättäväksi banaania, muun ruuan kanssa porkkanaa, kurkkua, maissinaksua, hedelmää tms. Meillä suukin aukeaa paremmin sille lusikalle, kun vauvan omat kädet voi samalla räplätä jotakin.
Mun omaan pieneen päähäni ei vain iskostu se, että miten ihmeessä sormiruokaillen saa muka syötyä niin paljon, että vatsa oikeasti täyttyisi. Toki se maito (joko tissistä tai pullosta) annetaan aina ruuan jälkeen myös, mutta suursyömärivauvoilla sitä tissiä saisi antaa tunnin välein. Jos vauva saisi syödä vain itse. Nyt kun se ruokailun väli on jopa 3h, niin meillä ollaan paljon tyytyväisempiä.
Toki jokaisen tulee siis löytää itselleen sopiva kultainen keskitie. Ei meilläkään sitä lusikkaa väkisin suuhun ängetä, mutta hieman saatetaan välillä huijata. Ei niillä leluilla, vaan sillä sormiruualla.
Aina saa olla omaa mieltä! :)
VastaaPoistaMe annettiin noita hapatettuja maitotuotteita viimeksi muistaakseni 10 kuiselle, mutta ei se raejuusto kyllä niitä ensimmäisiä sormiruokia ole. Kakkosella ei ole myöskään yhtään legoa suussa, joten sekin vähän rajottaa tarjontaa.
Tähän juurikin haluan saada selvyyden, että saako vauva tosiaankin tarpeeksi syödäkseen omin sormin. Itsellä on tähän mennessä kokemusta vain vauvasta, joka olisi imenyt rinnasta kaiken ravintonsa vielä 1-vuotiaanakin, mutta itsellä ei enää jaksaminen riittänyt siihen.
Tuossa kirjassa neuvotaan, että kannattaa imettää ennen sormiruokailua, jotta vauva on rauhallinen ruokailutilanteessa. Ajattelin itse koittaa tällä kertaa noin päin. Kääpiön kanssa syötettiin ensin soseita ja sitten vasta maitoa, mutta se ei meillä toiminut.
Tällä kertaa yritän omien hermojen viilentämiseksi pitää mielessä, että maito on ensisijainen ravinto 1-vuotiaaksi asti. Katsotaan miten meille käy.
toi onkin muuten hyvä vinkki, että imettää ensin. Meillä syödään ensin ruoka, koska sillä saadaan se perustyytyväisyys. Meillä onkin tosin sen suursyömäri, jolle se pelkkä maito ei vain riitä. Tai varmasti riittäisi, jos se tissi saisi olla ihan koko ajan suussa. Ennen kuin aloitettiin kiinteät, roikkui se tississä tunnin välein, päivin ja öin. Meille ei siis pelkkä sormiruoka riitä, mutta toisille ehkä riittääkin.
VastaaPoistaMeillä tämä suursyömäröinti alkoi kyllä ehkä sieltä koliikista. Kun sillä tissillä sai sen vauvan helposti hiljaiseksi, niin sehän oli koko ajan täynnä. Nytkin pitää olla sitten maha koko ajan täynnä, tai ainakin syödä koko ajan jotain. Meille se kolmen tunnin syömisväli on jo tosi suurta, eikä siihen varmastikaan päästäisi pelkällä sormiruualla. Siksi käytetään sekä lusikkaa, että niitä omia sormia. Ja välillä äiti auttaa kummassakin.
Mutta teille voin ihan hyvin suositella pelkkää sormiruokaakin, jos tuntuu että vauva tulee helposti kylläiseksi. Pitää varmasti vaan löytää ne tuotteet, joita vauva saa hyvin syötyä alusta asti itse :)
Tuo ruokailuväli on varmasti tavoittelemisen arvoinen. Sillä saa ostettua vähän helpommin sitä omaa aikaa poissa kotoa.
VastaaPoistaTuossa kirjassa sanottiin, ettei vauva oppisi hahmottamaan kiinteiden ruokien ja vatsan täyttymisen yhteyttä kuin joskus vasta 9 kuisena. En tiedä uskonko tuohon. Tuntuisi hassulta, että vaan imemisen ja täyttymisen osaisivat hahmottaa. Mene ja tiedä.