Kotimaan matkailunähtävyyksien sijaan metsästimme roadtripillämme ilmastoituja hotellihuoneita ja lasten uima-altaita. Lämpömittarin näyttäessä kolmeakymppiä ei myöskään perheen vanhemmilla ollut mitään uima-altaassa makoilua vastaan. Oli myös lohdullista todeta, että olen alkanut jo tottua siihen että elämässä ja myös lomalla mennään melko pitkälti kääpiön tahdissa. Kun kääpiö käy kahdeksan maissa hotellihuoneessa nukkumaan, ei voi lähteä miehen kanssa baariin istumaan tai ravintolaan illalliselle. Lomaluksuksena toimi iltaisin kasa naistenlehtiä, kirjoja ja uusi jalkojen kosteuttava tehovoide. Ihan tavalliseltahan tuo kuullostaa, mutta kuka voi väittää ettei makailu puhtaissa valkoisissa lakanoissa naistenlehtiä lukien ja jotakin hyvää syöden olisi mukavaa.
Saimme myös todeta, että Suomi on matkailun kehitysmaa. Jos jossakin suomalaiskaupungissa sattuu olemaan edes jotakin mielenkiintoista nähtävää, voisi ajatella että nähtävyyteen tulijoille annettaisiin esimerkiksi paikasta tietoa jonkunlaisen infotaulun muodossa. Tämä ajatus ei nähtävästi ole saanut kannatusta monenkaan kaupungin matkailupuolen kehityspäivillä. Tieto nähtävyydestä siirtyy ilmeisesti jonkinlaisena kansanperinteenä suusta suuhun. Totesimme, ettei maassamme ole hirveän moneksi kesäreissuksi nähtävää. Välillä toivoisi olevansa ranskalainen. Kotimaanmatkailussakin olisi vähän enemmän hohtoa.
Ensi kesänä meillä on varmaankin edessä Muumimaailman reissu. Jess.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti