Kesäloma loppui ja paluu arkeen tuntui hyvin konkreettiselta. Maanantai ei olisi voinut tuntua enempää maanantailta. Yritin aamulla laittaa itselleni voileipää aamiaiseksi. Kääpiö karjui suoraa huutoa lattialla, koska olisi halunnut myös palan leipää.
Joinakin aamuina lapsen karjunta ärsyttää keskimääräistä enemmän. Tämä oli yksi niistä aamuista. Päätin siis karjua suoraa huutoa takaisin jalassa roikkuvalle kääpiölle, joka hermostui huudostani ja huitaisi minua kasvoihin avokämmenellä ja kynsi reittäni.
Karjuminen jatkui kun kääpiö olisi halunnut pukea kaulaansa alushousut, jotka olin ajatellut pukea päälleni. Karjuminen alkoi uudelleen kun kääpiö ei saanut pitää kädessään harjaa samaan aikaan kun kuivasin harjan kanssa hiuksiani. Karjuminen jatkui kun piti pukea vaatteet päälle ulos lähtöä varten. Rappukäytävässä täytyi huutaa. Pihallakin täytyi vielä karjua. Jossakin alushousutaistelun ja harjariidan välissä pääsin sopivaan zen-tunnelmaan, jonka jälkeen mikään ei tuntunut enää missään.
Tällaisina aamuina olen vakuuttunut siitä, että leikkipuistot ovat vanhempia varten. Niissä saa edes hetken aikaa itselleen lasten leikkiessä keskenään. Näinä aamuina olisi kiitollinen, jos voisi viedä lapsensa päiväkotiin ja delegoida päivän aikana tapahtuvat taistelut ammattilaisten kontolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti