Muutama askel tuulipukua kohti

Olen huolestunut. Kun aloitin äitiysloman, vannoin ettei minusta ikinä tule kotiäitiä jonka arkiunivormu on tuulipuku. Äidiksi tulo kun ei mielestäni tarkota sitä, että pitäisi vaihtaa kokonaan tyyliä. Minä en ole koskaan ollut tuulipukuihminen. Verkkareissa poistun kotoa vain kävelylenkille, lähikauppaan tai Makuuniin. Olen kuitenkin viime viikkoina hämmentyneenä joutunut myöntämään, että ajatusmaailmani on muuttumassa. Hyvän tuulitakin hankinta ei enää tunnu yhtään hullummalta ajatukselta. Tyhmemmältä tuntuisi värjötellä puistossa tyylikkäänä platform nilkkureissa ja ohuessa villakangastakissa.

Tänä syksynä vaatehaaveiluni kohdistuvatkin lähinnä ulkoiluvaatteisiin ja lämpökerrastoihin. Ajatus laamanvillaisesta lämpökerrastosta saa kasvoilleni autuaan hymyn. Olen selaillut Partioaitan nettisivuja ja valinnut itselleni tulevaksi talveksi takuulämpimät kengät. Erilaisia käsinevaihtoehtoja on vielä pohdittava.

Kuva Vagabond

Koska rahaa vaatteisiin on käytössä rajallinen määrä, ihan kaikkea haluamaansa ei voi ostaa. Olen käynyt Ziossa ihailemassa ihania korkonilkkureita ja Stockmannilla kauniita villakangastakkeja, mutta todennut heti perään että en voisi niitä suurimpana osana päivistä käyttää. Ihan vain siksi, että en halua olla huolissani siitä että likaan hienon takkini istumalla se päällä hiekassa. Tuntuu järkevämmältä panostaa mieluisiin ja puistokelpoisiin ulkoiluvaatteisiin, joita oikeasti käyttää päivittäin.

Ulkoiluvaatteiden ei tietenkään täydy olla rumia. Maltillisella korolla varustetut Vagabondin Piura nilkkurit ovat pyörineet päässäni viime päivät. Ne sopisivat hyvin syksyisen parkatakin kanssa. Ne ovat tarpeeksi järkevät, mutta kuitenkin monikäyttöiset. Tänään lähden niitä sovittamaan. Täytyy myös käydä hypistelemässä laamapaitoja. Ne ovat niin ihanan pehmeitä.