Lentomatkustaminen pienen lapsen kanssa ei ole mukavaa. Pienelle lapselle ei voi varata omaa istuinta, joten aikuinen joutuu pitämään lasta sylissään lentomatkan ajan. Se on lähtökohtaisesti pienessä tilassa epämukavaa. Meidän lapsemme ei ole ikinä ollut paikallaan pysyvää sorttia. Hän on liikkeessä lähes tauotta, eikä paria ensimmäistä elinkuukauttaan lukuunottamatta ole viihtynyt sylissä. Nyt pitäisi istua 4 tuntia.
Kun alkuvuodesta lensimme Ranskaan, siirtyi penkkinaapurimme seisomaan lennon viimeiseksi tunniksi WC:n viereen. Hän ei ilmeisesti jaksanut kuunnella raivoavaa kääpiötä, joka ei päässyt juoksemaan käytävälle tarjoilukärryn tukkeeksi. Lentomatka kotiin oli meille kaikille traumaattinen kokemus ja vannoimme ettemme lentäisi minnekään pitkään aikaan. Aika ilmeisesti parantaa haavat, koska suostuimme uuteen lentoreisuun kohtuullisen pian.
Onneksi vaihdeltavia sylejä on tällä kertaa tuplasti enemmän. Olen myös lainannut kirjastosta uusia Barbapapa kirjoja ja ostanut erilaisia muovieläimiä kääpiön tutkittavaksi. Uskon Barbapapan, tai meillä tuttavallisemmin Pappappaan apuun, sillä se on parasta mitä kääpiö tietää. Tämän lisäksi hätäapuna on rusinoita. Ne kaivetaan esiin jos tilanne menee todella pahaksi. Onneksi kukaan viaton kanssamatkustaja ei joudu tällä kertaa meidän viereemme istumaan. Yritämme myös olla potkimatta etummaisia penkkejä. Anteeksi jo etukäteen kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti