Tasan vuosi sitten minä aloitin tämän blogin pitämisen. Muutamaa viikkoa aiemmin, muutaman viinipullon jälkeen, istuimme parhaan ystävän keittiön pöydän ääressä ja haastoimme toisemme blogin pitämiseen. Äitienpäivänä se sitten alkoi.
Vuoden aikana on tapahtunut mm. seuraavaa:
- Olen oppinut leikkipuiston small talkin
- Olen ostanut tuulipuvun ja pukeutunut siihen
- Olen taistellut uhmaiän aiheuttamien tunteiden kanssa
- Synnyttänyt pienen tytön
- Kääntänyt totaalisesti takkia asumisfilosofiassani ja muuttanut kantakaupungin kerrostaloasunnosta rivitaloon radan varrelle
- Joutunut blogikirjoitukseni siivittämänä elämäni ensimmäiseen nettiväittelyyn
Jotkut lukijat olivat tehneet tuosta keskusteluun johtaneesta vappukirjoituksestani johtopäätöksen, että meillä on kotona vaaleanpunaiskielto. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Tulkintojen innoittamana ajattelin pukea äitienpäivälounaalle päälleni vaaleanpunaisen mekkoni, mutta muutin viime tingassa mieleni. Kakkonen kantoi ylpeänä (makuuasennossa) sukupuolensa symbolina pinkkiä mekkoaan. Olin salaa tyytyväinen, kun kääpiö halusi ehdottomasti vetää mekon kanssa jalkaansa uudet Superstarinsa. Ne ovat äidinkin mielestä ihanat.
Siellä Kulutusjuhla palstalla joku oli loukkaantunut lyhytkasvuisten ihmisten puolesta, koska käytän blogissani esikoistyttärestäni nimitystä kääpiö. Tässä välissä haluan pyytää kaikkia loukkaantuneita satuolentoja ottamaan minuun yhteyttä sähköpostitse osoitteeseen liisa@crashweb.com. Voidaan jatkaa juttua kahden kesken. Sama kommentoija kaipasi tekstiin hymiöitä, jotta lukija tietäisi, milloin kirjoittaja ei ole ihan tosissaan. Onko sarkasmille olemassa hymiötä? Se tulisi tähän kohtaan.
Vittuilut sikseen. Mitä te toiset äidit olette saaneet äitienpäivälahjaksi? Minä sain torkkupeiton. Vielä kun olisi aikaa ottaa niitä torkkuja.
Minä eksyin blogiisi Kulutusjuhla-blogin kautta. Mulla ei ole muuta sanottavaa kuin että jätä kommentit omaan arvoonsa. Kirjoituksesi ovat kuin suoraan mun elämästä ja musta on lohdullista tietää, etten ole ajatuksineni yksin.
VastaaPoistaMinulle paras lahja oli, että mies lähti esikoisen kanssa mökille ja sain olla kakkosen, 3 kk kanssa kahdestaan 1,5 päivää.
Nukuttiin yhdeksään (!), ehdin lukea Hesarista 2 osiota (!), pestä 3 koneellista pyykkiä (!), pyörittää tiskikonetta 4 kertaa (!) ja melkein myös imuroida (olis mulla ollut siihen aikaa, mutta ajattelin että hitot, on sentään äitienpäivä).
Nyt jaksaa taas painaa!
Onnea 1-vuotiaalle blogille!!
VastaaPoistaUpeus: Tervetuloa sinulle ja mukavaa kuulla, että meitä on enemmänkin!
VastaaPoistaSaamasi lahja kuullostaa ihan parhaalta. Oikeasti. Näin hyvin meillä menee! :)
plapi: Kiitoskiitos!
Kulutusjuhlan puolelta olen tietysti harmissani, että keskustelu siellä luiskahti sellaiseksi. Lapset tuntuvat olevan usein niin herkkä aihe (kuten ruokakin), että ihmiset tuntuvat reagoivan usein turhan äkäisesti. Onneksi kommentit eivät sinua masentaneet.
VastaaPoistaMutta näin lapsettomankin näkökulmasta olen tykännyt blogistasi, onnea vuoden taipaleesta! Ja aion suositella blogiasi jatkossakin, mutta jos lainailen Kulutusjuhlaan, niin koetan sitten kehitellä sen ironiahymiön... :P
Mari Koo: Uskaliasta olisi yhdistää aiheeksi lasten ruokavalio. Siihen en vielä uskaltaudu. :) Olin kyllä kuohuvista kommenteista lähinnä innostunut. Ne olivat hienoja.
VastaaPoistaSinun palstaltasi muuten bongasin potkupyöräjutun. Linkkaamasi vertailun perusteella tilasin kääpiön menopeliksi Pukyn. Punaisen. Niitä oli myös vaaleanpunaisia, mutta lapsi oppii varmaan ajamaan sillä punaisellakin. Kiitos siis sinulle vinkistä!
Ah, lapset ja ruoka, pettämätön yhdistelmä keskustelun aikaansaamiseksi :)
VastaaPoistaJa mahtavaa, että sait vinkkiä kulkepelin tilaamiseen. Toivottavasti sitten jossain välissä saadaan kuulla, miten punaisella Pukylla rullaa!
En tiedä "saako" näin postyymisti vastata mutta voi jestas kun nauran vedet silmissä näille.
VastaaPoistaMeitä on monenlaista hiihtäjää. Kaikki tyylillään. :)
VastaaPoista