Vappu on siitä hyvä juhlapyhä, ettei sen selittäminen lapselle ole mitenkään ongelmallista. Vappuna juhlitaan kevään tuloa. Ja ehkä sitten lapsen kasvaessa myös työväkeä. Toisin on pääsiäisen kanssa.
Meidän perheessä ei uskota Jeesukseen, joten pyhäpäivien kristillisten merkitysten selvittäminen lapselle tuntuisi melko omituiselta. Uskontoasiaa käydään läpi varmaankin sitten vasta muutaman vuoden päästä. Kuulin myös päiväkotihommissa toimineelta tuttavalta, että Jeesus kuolee vasta peruskoulun toisella luokalla. Eli ei se pääsiäisen selittäminen ihan ole rehellistä uskovaisillakaan.
Ainoa ongelmallinen hetki tänä vappuna koettiin ilmapallo-ostoksilla. Kääpiö hypisteli supermarketin ulkopuolella innostuneesti muovikeppeihin kiinnitettyjä pieniä vappupalloja. Minä kehoitin häntä valitsemaan mieleisensä pallon. Kääpiö tarrasi kaksin käsin vaaleanpunaiseen Hello Kitty palloon. Minä käännyin pakokauhuisena miehen puoleen.
- Se valitsi Hello Kittyn, mitä me tehdään?
- Katsoppas, tuolla on muumejakin, mies yritti innostuneesti.
- Olisiko tuo muumi kiva? Saat valita ihan itse. Otetaanko muumi?
- Joo, otetaan muumi. Kääpiö nyökkäili.
Reaktioni oli täysin vaistomainen. Tai sitten olen tietämättäni joutunut feministisen propagandan aivopesemäksi. Feministit eivät nimittäin pidä Hello Kittystä, koska hänellä ei ole suuta. Patriarkaalista sortoa ja mitä näitä nyt on.
Täytyy kyllä myöntää, että olen peloissani odottanut, milloin kääpiö aloittaa kaiken vaaleanpunaisen ihannoinnin. Ensimmäiset merkit huomasin kuukausi sitten kumisaapasostoksilla, kun kääpiö halusi sovittaa vaaleanpunaisia saappaita. Valehtelimme miehen kanssa, että niistä oli oikea koko loppu ja ostimme punaiset Nokiat. Muutaman kerran kääpiö on aamulla kysellyt vaaleanpunaista paitaa. Olen todennut hänelle, että hän ei omista vaaleanpunaista paitaa.
Nytkö se siis alkaa? Pitääkö lapsen antaa itse valita? Entä jos lapsella onkin huono maku? Pitääkö sen antaa näyttää mauttomalta niissä vaaleanpunaisissa röyhelöissään? Kuinka kauan tämä kestää?
Meillä uskotaan Jeesukseen, mutta kyllä ne kristilliset juhlapäivät siltikin vaikeita ovat! Se kysymystulvasarja, huh! Vappu taas... meillä ostettiin Salama Mcqueen pallo esikoiselle eli helpolla päästiin! ;-D
VastaaPoistaoman maun ja näkemyksen rakentumisessa menee varmaan hetken aikaa, ei se ole välttämättä mitenkään sisäsyntyinen asia.
VastaaPoistamulla ei ole skidejä, mutta olen silti melko varma, että on mahdollista valita joku kultainen keskitie mauttomien vaaleanpunaisten röyhelöiden ja ei-mauttomien vaatteiden välillä.
teini-iässä muksusi pyrkinee kuitenkin pukeutumaan sua ärsyttääkseen, joten nyt sulla on vielä aikaa opettaa sitä valitsemaan oikeasti nättiä vaaleanpunaista (ja muunkin väristä). eikä vaaleanpunainen ole lähtökohtaisesti saatanasta, vaikka olen ehdottomasti myös sen ryöstöviljelyä vastaan.
plus: epäilen, ettei lastenkasvatuksessa täyskielto välttämättä toimi*, mutta dialogi yleensä toimii.
* perustan epäilyni siihen, että olen itsekin ollut joskus lapsi.
tulkoon nyt vielä mainittua, että olen miettinyt näitä asioita ehkä tavallista enemmän koska näyttää uhkaavasti siltä, että tulevaisuudessa näitäkin linjanvetoja on tehtävä, jos siis kaikki menee hyvin.
VastaaPoistaNoista uskonnollisista juhlista, meillä muksu kuulee niistä eskarissa kun heillä käy siellä seurakunnan edustaja säännöllisesti. itse olen ottanut asenteen, että tämä meidän oma kulttuurimme on rakentunut pitkälti uskonnon varaan, ensin pakanauskontojen, ja sittemmin kristinuskon. Joka tapauksessa yksi tärkeitä tapoja hahmottaa kulttuuria on ymmärtää uskontoa, vaikka ei uskovainen olisikaan.
VastaaPoistaJa prinsessa täälläkin löytyy, vaaleanpunaista, glitteriä ja HelloKittyä prinsessojen kera. Pukeutukoon tällä hetkellä niihin väreihin, mistä pitää. itse en ole näiden värien tai prinsessoiden kannalla, mutta uskon, että tiedostava aika koittaa vielä myöhemmin. Tällä hetkellä hän saa olla pieni prinsessa, lapsuus on lyhyt aika ja sen aikaa hän saa olla niinuin muutkin lapset.
plapi: Tämän uskon kyllä. Uskonasiat selitettynä lapsentasoisesti eivät ole sitä ihan helpointa kamaa.
VastaaPoistaJa tosiaan, poikien äidit saavat kokea tuon supersankarivaiheen.
Liina: Olen nyt esikoisen vähän kasvettua tajunnut, millaisia vaikuteimureita lapset ovat. En vaan ole huomannut, että mistä se tuon vaalenpunaisen on yhtäkkiä keksinyt. Voiko tässä vaiheessa syyttää televisiota?
Olen yrittänyt pitää mielessäni, ettei lapsi ole minun henkilökohtainen muotinukkeni. Tähän on vaan vaikeaa suhtautua, kun on itse mustan ja harmaan suuri ystävä. Loppupeleissä on kuitenkin ihan sama mitä lapsella on päällä, kunhan ei tule ulkona kylmä.
Ja olen minä niitä vaaleanpunaisiakin vaatteitakin ostanut.
Voisin ajatella, että kun se nyt pienenä saa pitää niitä vaaleanpunaisia vaatteitaan, niin sitten se pukeutuu teininä johonkin muuhun.
Ja onnea ja voimia sinulle linjanvetohommiin :)
Saira: Pitkälti samoilla linjoilla olemme uskonoasioiden kanssa. Se on osa meidän kulttuuria ja kuuluu yleissivistykseen. Mutta parivuotiasta ei onneksi tarvitse vielä sivistää. Varmaan sitten päiväkodissa pääsee hänkin kuulemaan noita uskonasioita.
Vitsailimme miehen kanssa, että perehdytämme jälkikasvumme pakanajuhliin, kun emme halua Jeesuksen elämänvaiheita juhlia. Nuuttipukki, trullit ja muut systeemit.
Ja kai tähän prinsessa-aikaan täytyy vaan heittäytyä mukaan. Onneksi tyttö suostuu vielä pitämään päällään äidinkin valitsemia vaatteita.
Oli miten oli, kahden feministin kasvattama pinkkiröyhelöinen tytär on päätynyt askeettiseen mustaan. Suoriin linjoihin ja muutenkin tylsiin ratkaisuihin. Silti Ethan Hawk on aina oikeassa mitä tulee Winonaan. Pulitzeria odotellessa.
VastaaPoistaReality Bites, niin se vain on.
VastaaPoista