Yksi kaveriäiti oli joutunut hankalaan tilanteeseen. Häneltä kysyttiin, kannattaako lapsia hankkia. Kamala kysymys hyvin monella tapaa, mutta kysymyksen esittäneen lapsettoman pariskunnan ihan ymmärrettävä pohdinta.
Minä en ihan heti uskaltaisi lähteä suosittelemaan lapsiperhe-elämää. Tuntuisi, että silloin antaisi epärealistisen kuvan siitä, mitä on luvassa. Lapset tuovat mukanaan suurta rakkautta, mutta myös väsymystä, kiukkua ja luopumista monista asioista. Voiko sellaista asiaa suositella?
En vaihtaisi tätä elämäntilannetta pois, en mistään hinnasta. Ottaisin kuitenkin avosylin vastaan myös hieman enemmän aikaa yksin. Saisi olla enemmän rauhassa.
Sunnuntaiseen äitienpäivän postaukseeni Upeus ehti kommentoimaan, että paras äitienpäivälahja oli se kun mies vei vanhemman lapsen maalle ja äiti sai nukkua vauvan kanssa yhdeksään, ehti lukea lehteä ja pestä pyykkiä. Niin totta, sanon minä! En olisi ennen lasten tuloa uskonut, että rauhassa siivoaminen voisi olla erityisen nautinnollista, mutta niin se vaan on.
Äitienpäivänä minä en halunnut syödä yhdessä perheeni kanssa aamupalaa. Pyysin mieheltä, että saisin syödä vasta sitten kun kääpiö on syönyt. Minä halusin istua pöydässä yksin ja lukea lehteä rauhassa. Sitten kun mies oli lähtenyt lasten kanssa puistoon, minä kaivoin kaapista pari suklaakeksiä ja söin ne. Sitten leikkasin kuraeteisen muoviruohomaton sopivan kokoiseksi, kehystin julisteen ja nautin joka minuutista yksin. Äitienpäivän paras lahja oli sitä, että oli sellaista kuin lapsia ei olisikaan. Hassua.
Tulin myös iloiseksi, kun mies kävi varastamassa naapurin pihalta kukan. Se oli minusta mukavasti tehty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti